Pikkumetsähiiri
| Pikkumetsähiiri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha |
| Yläheimo: | Muroidea |
| Heimo: | Rottaeläimet Muridae |
| Alaheimo: | Varsinaiset rotat ja hiiret Murinae |
| Suku: | Apodemus |
| Laji: | sylvaticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Apodemus sylvaticus |
|
 Pikkumetsähiiren levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Pikkumetsähiiri (Apodemus sylvaticus) on Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa elävä metsähiiren ja peltohiiren sukulainen. Se on Euroopan yleisimpiä nisäkkäitä.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkumetsähiiri on 6–10-senttinen ja 7–40 gramman painoinen. Sen häntä on yhtä pitkä kuin ruumis. Pikkumetsähiirellä on kellertävä turkki joka on vatsasta vaaleahko ja sillä on usein oranssinruskea laikku rinnassa.[2] Korvat ovat melko suuret ja ne ovat erittäin herkät äänille. Silmät ovat ulkonevat, joilla se näkee yölläkin. Tuntoherkät viikset ovat hyvin suuret.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa lajia ei tavata. Muualla Euroopassa pikkumetsähiiren levinneisyysalue on laaja, se ulottuu Etelä-Ruotsista ja Baltiasta Pohjois-Afrikkaan. Idässä se elää Länsi-Ukrainassa ja lännessä Britteinsaarilla. Se elää myös useimmilla Välimeren saarilla ja Islannissa.[1] Pikkumetsähiiri on levinnyt laajalle alueelle ihmisen mukana, ehkä jo tuhansia vuosia sitten. Pikkumetsähiiri viihtyy parhaiten lauhkean vyöhykkeen metsissä, avoimilla mailla, asutuilla seuduilla ja havumetsissä.
Kroatian Krk-saarella elävä krkhiiri luokiteltiin aiemmin omaksi Apodemus krkensis-lajikseen,[3] mutta nykyisin sitä pidetään vain pikkumetsähiiren maantieteellisenä populaationa.[4]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkumetsähiiri pysyttelee päivisin pääosin kolossaan ja lähtee yöllä etsimään ruokaa. Hiiri kiipeilee hyvin ja etsii ruokaa usein hennoiltakin kasveilta. Koloverkosto, jossa elää useita aikuisia hiiriä, on usein puiden lomassa. Kolosta on useita reittejä ulos siltä varalta, että jokin peto pääsee luolastoon. Pikkumetsähiiri elää yleensä yksikseen, mutta seurallisuus vaihtelee. Pikkumetsähiiret ovat aina varuillaan, eivätkä lähde kolostaan kirkkaina kuutamoöinä ollenkaan petojen pelossa. Muulloinkin laji on aina varovainen ja nuuhkii ilmaa. Vaaran havaitessaan se vilistää heti piiloon. Sen vihollisia ovat etenkin lehtopöllö, kettu, lumikko, kärppä ja kissa.
Pikkumetsähiiri on aktiivinen myös talvisin ja käyttää keräämiään ruokavarastoja, kun ravinnosta on muuten pulaa. Pikkumetsähiiri syö hyvin monipuolista ravintoa, sitä mitä on kulloinkin tarjolla. Keväisin se syö etenkin siemeniä, taimia, versoja ja juuria. Se myös täydentää kasvisruokaa hyönteisillä ja niiden toukilla. Syksyllä se syö tammenterhoja, erilaisia pähkinöitä, siemeniä, viljaa, hedelmiä, marjoja ja sieniä. Sateen esiin tuomia etanoita ja kastematoja se syö aina tilaisuuden tullen.
Pikkumetsähiiret lisääntyvät talvea lukuun ottamatta lähes ympäri vuoden. Naaras parittelee useiden urosten kanssa. Uroksen siittiöt kilpailevat siitä, mikä niistä pääsee hedelmöittämään munasolun. Naaras vuoraa pesänsä sammalilla, lehdillä ja ruoholla. Poikaset syntyvät 2–3 viikon kuluttua karvattomina, sokeina ja avuttomina. Silmät avautuvat kaksiviikkoisina. Poikaset kasvavat nopeasti, ja emo ajaa ne pois pesästä jo kolmiviikkoisina. Naaras saa yleensä kahdesta kolmeen poikuetta vuodessa, mutta voi tehdä neljännenkin jos sää sallii ja ruokaa riittää.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Eläinten Villi Maailma, Maanisäkkäät (kortti 202). Mestarikustannus Oy.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Schlitter, D., van der Straeten, E., Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N. & Mitsain, G.: Apodemus sylvaticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, s. 103–104. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04235-1
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 448. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Apodemus sylvaticus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)