Päivi Alasalmi
| Päivi Alasalmi | |
|---|---|
 Päivi Alasalmi Turun kirjamessuilla 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Päivi Marjatta Alasalmi |
| Syntynyt | 17. elokuuta 1966[1] Haukipudas[1] |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija, käsikirjoittaja, luovan kirjoittamisen ohjaaja ja luennoitsija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Esikoisteos | Saana (1988) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Päivi Marjatta Alasalmi (s. 7. elokuuta 1966 Haukipudas)[1] on suomalainen kirjailija, käsikirjoittaja, luovan kirjoittamisen ohjaaja ja luennoitsija. Hän oli vuonna 1996 Finlandia-palkintoehdokas romaanillaan Vainola.[2]
Alasalmi valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985 Haukiputaan lukiosta. Lukion jälkeen hän opiskeli luovaa kirjoittamista Oriveden Opistossa (1985–1986)[1] ja yleistä kirjallisuutta Tampereen yliopistossa.[3]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alasalmi on julkaissut romaaneja, novellikokoelmia, satukirjoja, matkakirjan ja mielipidekirjan. Lisäksi hän on kirjoittanut draamatekstejä televisiolle, radiolle ja teatteriin. Hän on toiminut kolumnistina useissa lehdissä sekä työskennellyt luovan kirjoittamisen ohjaajana muun muassa Oriveden Opistossa. Luottamustehtävissä hän on toiminut muun muassa Pirkkalaiskirjailijat ry:n hallituksessa (1994–2001).[1]
Alasalmen esikoisteos Saana ilmestyi syksyllä 1988 ja herätti runsaasti huomiota.[3] Alasalmen ensimmäisten kirjojen yleisilme on tummasävyinen. Teoksia keventää musta huumori. Vuonna 1992 ilmestyi Alasalmen teos Onnellisia ihmisiä, josta tehtiin myös televisiosarja ja kuunnelma. Romaani käännettiin ranskaksi ja sloveeniksi.[3] Vainola (1996) valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi.[4]
Historiallinen, 1500-luvun Inariin sijoittuva trilogia sisältää osat Joenjoen laulu (2013), Pajulinnun huuto (2015) ja Siipirikon kuiskaus (2017). Romaani Riivatut (2018) ammentaa aineksia suomalaisesta kauhuperinteestä ja tositapahtumista. Syyskuussa 2021 julkaistu tosipohjainen Sudenraudat kertoo Turun seutua riivanneesta sudesta tai susiparista, joka surmasi 22 lasta. Syyskuussa 2024 julkaistu Meren ja veren liitto sijoittuu isovihan aikaan vuoteen 1714 ja kertoo Hailuodon murhaperjantaista.
Alamaailman kuningatar (2019) on dekkari alamaailman välienselvittelyistä Tampereella. Se aloitti Hallavainen-sarjan. Häkkilinnut (2020) on sen itsenäinen jatko-osa, jossa seikkaillaan paitsi Tampereella, myös Arabianmerellä. Sarjan kolmas osa Kyy povellani julkaistiin lokakuussa 2021, ja se jatkaa rikospoliisi Hallavaisen ja varhaislapsuudessa toisistaan erotettujen kaksosten Anun ja Karlan tarinaa. Neljäs osa Myrkynkylväjä ilmestyi syyskuussa 2022, ja sarjan viides osa Tuhon airut marraskuussa 2023.
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alasalmi on saanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon viidesti teoksillaan Onnellisia ihmisiä (1992), Vainola (1996), Turhamainen aasi (2009), Joenjoen laulu sekä Kultainen kissanpentu (2013) ja Sirkus Kummajuna (2023).[5]
Alasalmen novellikokoelma Suden hetki oli vuonna 1995 Koskenkorva-palkintoehdokkaana. Samana vuonna Alasalmi sijoittui toiseksi italialaisessa Jean Monnet -kirjoituskilpailussa. Suurempaa julkisuutta Alasalmi sai vuonna 1996, kun goottilaista kartanoromantiikkaa parodioiva romaani Vainola asettiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi.[6]
Alasalmi sai 2001 koko tuotannostaan Gummeruksen Kaarlen palkinnon. Romaani Valkoinen nainen oli vuonna 2009 Nuori Aleksis -palkintoehdokkaana. Ensimmäisestä lastenkirjastaan, satukirjasta Turhamainen aasi (2009), Alasalmi sai vuonna 2010 Alasalmi sai Kaarlen palkinnon.[6]
Alasalmi sai vuonna 2010 Akaan Viialan Yrittäjien myöntämän Tahto-patsaan, jonka kriteerinä on, että saaja on viialalainen ja on omalla työllään, sitkeydellään ja yritteliäisyydellään saanut aikaan merkittävää itselle ja yhteiskunnalle tai yhteisölle.lähde?
Alasalmi on saanut valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan vuosina 1998, 2004 ja 2014 sekä kolmivuotisen vuonna 2010 ja 2024.[1][7]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alasalmi asuu Akaassa. Hänellä on kaksi lasta.[1]
Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2011 Alasalmen syylliseksi laittomaan uhkaukseen, kunnianloukkaukseen, vahingontekoon ja näpistykseen hänen puututtuaan lapsensa vuosia jatkuneeseen kiusaamiseen. Alasalmi tuomittiin 40 päiväsakkoon ja korvauksiin.[8]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Romaanit
- Saana. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1988. ISBN 951-20-3293-7
- Lopettajat. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-3691-6
- Onnellisia ihmisiä. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-4154-5
- Vainola. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4991-0
- Metsäläiset. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5654-2
- Ystävä sä naisien. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6210-0
- Tuo tumma nainen. Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-7243-2
- Valkoinen nainen. Helsinki: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7795-3
- Joenjoen laulu. Helsinki: Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-9295-6
- Pajulinnun huuto. Helsinki: Gummerus, 2015. ISBN 978-951-24-0072-0
- Siipirikon kuiskaus. Gummerus, 2017. ISBN 978-951-24-0704-0
- Riivatut. Gummerus, 2018. ISBN 978-951-24-1129-0
- Sudenraudat. Helsinki: Gummerus, 2021. ISBN 978-951-24-2483-2
- Alamaailman kuningatar. Gummerus, 2022. ISBN 978-951-24-2646-1
- Häkkilinnut. Gummerus, 2023. ISBN 9789512435418.
- Kyy povellani. Aviador, 2024. ISBN 9789523812949.
- Myrkynkylväjä. Storytel, 2022. Äänikirja ISBN 9789180351034. E-kirja ISBN 9789180355971. (Ei ole ilmestynyt painettuna.)
- Tuhon airut. Storytel 2023. Äänikirja. ISBN 9789180685931. E-kirja ISBN 9789180670548. (Ei ole ilmestynyt painettuna.)
- Meren ja veren liitto. Gummerus 2024. ISBN 9789512440252.
- Novellikokoelmat
- Suden hetki. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4783-7
- Koirapäinen pyöveli. Helsinki: Gummerus, 2010. ISBN 978-951-20-8337-4
- Satukirjat
- Turhamainen aasi. (Kuvitus: Riikka Jäntti) Helsinki: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-7710-6
- Sinnikäs meripoika. (Kuvitus: Riikka Jäntti) Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8589-7
- Kultainen kissanpentu. (Kuvitus: Riikka Jäntti) Helsinki: Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-9297-0
- Unten puutarha ja muita satuja. Tammi, 2018. ISBN 978-951-31-9520-5
- Sirkus Kummajuna. Kvaliti, 2022. ISBN 978-952-7202-91-3.
- Näytelmät
- Rakas pappimme, kantaesitys Tampereen Työväen Teatteri 1998.
- Vessamysteeri, kirjoitettu yhdessä Maria Syvälän kanssa, 2015. Kantaesitys Pyhäjoen Näyttelijät 2017.[9]
- Me ja ne, dramatisoinut Jonna Wirén, Kaarilan lukio 2009.
- Rosvorouvat, dramatisoinut Juha Rosma, 2019.
- Riivatut, 2019. Kantaesitys Sarin Sakki 2020.
- Jatkokertomukset
- Makea päiväuni, Helsingin Sanomat, 1997.
- Lemmennuolia Neitsytsaarille, Anna, 2008.
- Rosvorouvat, Me Naiset, 2015.
- All inclusive , Me Naiset, 2016. Ilmestynyt myös äänikirjana (Supla).
- Ei jälkeäkään, Me Naiset, 2019. Ilmestynyt myös äänikirjana (Storytel).
- Luurankoranta, Apu, 2020.
- Rokkikukon joutsenlaulu, Me Naiset, 2021.
- Vaarallista rakkautta, Me Naiset, 2022.
- Rionjuoru, Me Naiset, 2024.
- Muut
- Matkalla paratiisiin. (Matkakertomus) Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5595-3
- Loistava yksinhuoltajuus. (Tietokirja) Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-7904-9
- Taivaan tulet. Punainen kukko. (Romaanisovitus tv-sarjan käsikirjoituksesta) Helsinki: Mäntykustannus, 2011. ISBN 978-952-5712-96-4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 39–40. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Anna 25/26 2006 s. 28
- ↑ a b c Biografia Päivi Alasalmi Päivi Alasalmen kotisivut. Arkistoitu 21.2.2015. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Kaunokirjallisuuden Finlandia: Aiemmat voittajat ja ehdokkaat Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 8.11.2024.
- ↑ Ehdokkaita ja palkittuja (ks. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto) Pirkanmaan kirjastot. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ a b Alasalmi, Päivi Kirjasampo.fi. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Valtion taiteilija-apuraha 304 ammattilaiselle 4.9.2023. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 4.5.2024.
- ↑ Rimala, Elisa: Kirjailijalle sakkoja Iltalehti.fi. 28.3.2011. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Risto Degerman: Kirjoittajapari väänsi maahanmuutosta farssin, koska aihetta on muutoin vaikeaa käsitellä 12.12.2017. Yle.fi, uutiset. Viitattu 29.10.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päivi Alasalmi Kirjasampo.fi:ssä
- Päivi Alasalmi Lukukeskuksen verkkosivuilla
- Päivi Alasalmi Nuorisokirjailijoiden sivuilla
- Päivi Alasalmi lukee novellinsa Jätä se Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video
- Päivi Alasalmi lukee novellinsa Vitsaus Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video
- Päivi Alasalmi lukee novellinsa Suuri otto Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
