Voznesenje

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Syvärinniska)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Voznesenje
Вознесенье

Voznesenje

Koordinaatit: 61°0′55″N, 35°29′0″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Podporožjen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 889,73 km²
Väkiluku (2022) 2 500











Syvärin ylittävä lossi.
Štšeleikin Pyhän Demetrioksen kirkko.
Juksovitšin Pyhän Yrjön kirkko Rodionovossa.

Voznesenje[1] (ven. Вознесе́нье, suomeksi myös Syvärinniska[2]) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Leningradin alueen Podporožjen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Syvärijoen niskalla 91 kilometriä Podporožjen kaupungista itään.[3] Taajamassa on 2 100 ja kunnassa 2 500 asukasta (vuonna 2022)[4].

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voznesenjen kunnan pinta-ala on 1 889,73 neliökilometriä. Se rajoittuu etelässä Podporožjen piirin Vinnitsyn ja lännessä Podporožjen kuntiin, idässä ja kaakossa Vologdan alueeseen ja pohjoisessa Karjalan tasavaltaan.[3] Pinta-alasta 80 % on metsää, 15 % vesistöjä ja 3 % maatalousmaata[5].

Jokia ovat Syvärin lisäksi Himjoki (ven. Gimreka), Iivina (Ivina), Kuzra, Munduksa, Svjatuha, Toiba ja Vaškusa. Ylä-Syvärin voimalaitoksen pato muodostaa Iivinan tulva-alueen. Syvärin niskasta eroaa Äänisen kanava.[6] Äänisen osuus kunnan pinta-alasta on 150,47 neliökilometriä[3]. Toinen suurempi järvi on 8,3 neliökilometrin laajuinen Juksovskoje[7]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat rakennus- ja verhoilukivi, hiekka, sora ja turve[8]. Kunnan alueella sijaitsee Štšeleikin geologinen luonnonmuistomerkki[9].

Asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntaan kuuluu keskustaajaman lisäksi yhdeksän kylää: Bogdanovo, Himjoki, Kiprušino, Konets, Krasnyi Bor, Rodionovo, Sobolevštšina, Štšeleiki ja Volodarskaja[3]. Asukasmäärä on laskussa ja väestö ikääntyy[10].

Voznesenjen kunta on vanhaa vepsäläisten asuinaluetta[11]. Aikaisemmin Soutjärven volostiin kuuluneet Volodarskaja (vepsäksi Kukagd’), Himjoki (Himjogi) ja Štšeleiki (Vehkaiselg) ovat eteläisimmät äänisvepsäläiset kylät. Voznesenje (Süverel), joka toimi äänis- ja keskivepsäläisten kauppapaikkana, oli venäläisten asuttama.[12] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnassa oli 75 vepsäläistä[11].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta on saanut nimensä Kristuksen taivaaseen astumisen luostarista, joka toimi Syvärin oikeanpuoleisella rannalla 1500-luvulta lähtien. Se lakkautettiin ja muutettiin pogostaksi vuonna 1764. Suurin osa asutuksesta sijaitsee joen vasemmalla rannalla, jossa aikaisemmin olivat Namoinyje Peskin ja Svirskoje Ustjen kylät.[13]

Marian kanavajärjestelmän ja Äänisen kanavan valmistuttua vuonna 1852 Voznesenjesta tuli tärkeä kauppa- ja satamapaikka. 1800-luvun lopulla sinne rakennettiin laivatelakka. Hallinnollisesti se kuului Aunuksen kuvernementin Petroskoin kihlakuntaan. Voznesenje oli hallintopiirin keskus vuodesta 1927, kunnes vuonna 1954 se liitettiin Podporožjen piiriin.[14]

Voznesenjen taajama on perustettu vuonna 1935[15]. Se oli jatkosodan aikana suomalaisten miehittämä ja tuhoutui täysin sodan loppuvaiheessa. Suomalaiset rakensivat Syvärin yli 392 metriä pitkän sillan, joka avattiin huhtikuussa 1942.[16] Nykyinen kaupunkikunta on perustettu vuonna 2004[14].

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkevat Petroskoin ja Oštan sekä Lotinapellon ja Vytegran väliset osittain päällystetyt maantiet. Syväri ylitetään koko vuoden ajan 14 kertaa päivässä edestakaisin kulkevalla lossilla. Syvärin kautta kulkevat Volgan–Itämeren ja Vienanmeren–Itämeren vesitiet. Voznesenjessa ja Štšeleikissä on tavaraliikenteen laiturit. Äänisen kanavaa käyttävät nykyään vain pienalukset.[17]

Voznesenjesta on linja-autoyhteydet Podporožjeen ja Pietariin. Sen kautta kulkee myös Petroskoin, Vytegran, Vologdan, Puudosin ja Pietarin välinen kaukoliikenne. Kunnan sisäistä joukkoliikennettä ei ole.[18]

Asukkaiden pääelinkeinot ovat julkiset ja yksityiset palvelut, jalostus sekä maa- ja metsätalous[19]. Tärkeimmät yritykset ovat Voznesenjen korjaustelakka ja Štšeleikin kivilouhos. Maataloutta edustavat yksityistilat ja puutarhaviljelmät. Lisäksi harjoitetaan puunhankintaa ja kalankasvatusta.[20]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, vanhainkoti, urheilutalo, joukko kauppoja, kahvila, posti ja huoltoasema. Joitakin palveluja on myös eräissä kylissä.[21]

Matkailu ja nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu sen historiallisiin nähtävyyksiin, luontoon ja vesistöihin sekä kalastus- ja metsästysmahdollisuuksiin[22]. Tärkeimmät kulttuuriperintökohteet ovat Himjoen, Kiprušinon, Sobolevštšinan ja Štšeleikin vanhat puukirkot sekä Äänisen kanavan valmistumisen muistomerkki[23]. Geologeja ja kiipeilijöitä kiinnostavat Štšeleikin kalliot. Matkailupalveluja ovat Voznesenjen pieni hotelli, Štšeleikin vierasmaja, Rovskojen lomakylä ja Muromljan metsästysmaja Iivinan tulva-alueen rannalla.[22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 282. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 15.10.2015.
  3. ↑ a b c d Generalnyi plan, s. 13.
  4. ↑ Tšislennost postojannogo naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2022 goda Rosstat. Arkistoitu 11.6.2022. Viitattu 8.5.2022.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 58.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 26–28.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 28.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 29.
  9. ↑ Generalnyi plan, s. 43.
  10. ↑ Generalnyi plan, s. 45–46.
  11. ↑ a b Generalnyi plan, s. 57.
  12. ↑ Strogalštšikova Z. I.: Vepsy: otšerki istorii i kultury, s. 12–13. Sankt-Peterburg: Izdatelski dom Inkeri, 2014. ISBN 978-5-903562-46-6
  13. ↑ Generalnyi plan, s. 47–48.
  14. ↑ a b Generalnyi plan, s. 48.
  15. ↑ Istorija Voznesenskoje gorodskoje poselenije. Viitattu 8.5.2022.
  16. ↑ ”Pioneeriemme uusin suurtyö - Syvärin niskan silta”, Suomi taisteli 4, s. 87-89. Porvoo: WSOY, 1979. ISBN 951-0-03956-X
  17. ↑ Generalnyi plan, s. 70–74, 80.
  18. ↑ Generalnyi plan, s. 79–80.
  19. ↑ Generalnyi plan, s. 47.
  20. ↑ Generalnyi plan, s. 66–69.
  21. ↑ Generalnyi plan, s. 91–100.
  22. ↑ a b Generalnyi plan, s. 102–103.
  23. ↑ Generalnyi plan, s. 48–49.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Voznesenje.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Voznesenje&oldid=22820780”