Steyr-Solothurn S1-100
| Steyr-Solothurn S1-100 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Massasulkuinen konepistooli |
| Valmistaja | Steyr-Solothurn Waffen AG |
| Valmistusmaa | Itävalta |
| Valmistusvuodet | 1929–1940[1] |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 9×19 mm Parabellum/Luger, 9×23 Steyr, 9×25 Mauser Export[1], 7,63×25 Mauser[2], 7,65 mm Parabellum[3], .45 ACP[1][3] |
| Aseen pituus | 850 mm |
| Piipun pituus | 199 mm |
| Paino (tyhjänä) | 4,25 kg[1] |
| Lipas | tankolipas |
| Kapasiteetti | 32 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | n. 415 m/s |
| Teoreettinen kantama | n. 150 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 400-500 lks/min[1] |
Steyr-Solothurn S1-100[1] (tunnettu myös nimillä Steyr MP.30, MP.34, m/935 ja MP-34(ö)) on itävaltalainen konepistooli. Se on toimintamekanismiltaan massasulkuinen ja avoimelta lukolta kerta- ja sarjatulta ampuva[1].
S1-100 perustuu Louis Stangen saksalaiselle Rheinmetall -asetehtaalle suunnittelemaan prototyypiksi jääneeseen MP.19 -konepistooliin[1] ja sen vuonna 1924 paranneltuun versioon[3].
Rakenteeltaan kalliita koneistuksia vaatinutta asetta valmistettiin vuosien 1929–1940 välisenä aikana[1].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koska Versailles'n rauha rajoitti saksalaista asesuunnittelua ja valmistusta, Rheinmetall osti vuonna 1929 pienen sveitsiläisen Waffenfabrik Solothurn -asetehtaan ase-prototyyppiensä viimeistelemiseksi. Solothurnilta kuitenkin puuttui kapasiteetti aseitten teolliseen tuotantoon, joten Rheinmetall perusti yhdessä itävaltalaisen Waffenfabrik Steyrin kanssa Zürichissä Steyr-Solothurn Waffen AG -yhtiön Rheinmetallin ja Solothurnin suunnittelemien, ja Steyrin valmistamien aseitten myyntiyhtiöksi[1].
Ensimmäisenä aseen otti käyttöönsä Itävallan poliisi vuonna 1930 9×23 Steyr -kaliiperisena nimikkeellä Steyr MP.30. Itävallan armeija puolestaan otti sen palveluskäyttöönsä nimikkeellä MP.34, mutta valitsi kaliiperiksi tehokkaamman 9×25 Mauser -kaliiperin[1][2][3].
Latinalaisen Amerikan maista asetta ostivat Chile, Bolivia, Uruguay ja El Salvador; näitä markkinoita varten Steyr tuotti siitä myös .45 ACP kaliiperista versiota, jonka tunnusmerkki on etutukin alle asennettu lisäpistoolikahva. Pieniä määriä myytiin Kiinaan 7,63×25 Mauser -kaliiperisena[1][2][3].
Portugali osti sitä vuonna 1938 poliisikäyttöön 7,65 mm Parabellum -kaliiperisena nimikkeellä Steyr m/935 ja vuonna 1942 lisää 9×19mm Parabellum/Luger kaliiperisena[1][2][3].
Saksa liitettyä Itävallan itseensä vuonna 1938 suuri osa MP.30 ja MP.34 -konepistooleista muutettiin 9x19mm Parabellum/Luger kaliiperisiksi ja jaettiin saksalaisjoukoille nimikkeellä MP-34(ö)[1][2][3], jonka pääasiallisia käyttäjiä olivat saksalaiset poliisiyksiköt ja Waffen-SS[3].
Asetta valmistettiin noin vuoteen 1941, jolloin myös Steyr siirtyi valmistamaan MP-40 -konepistoolia, joka syrjäytti valmistuksesta kaikki muut Saksan käytössä olleet konepistoolimallit[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Modern Firearms - Steyr-Solothurn S1-100
- Steyr Solothurn (Arkistoitu – Internet Archive)
- MP-34(ö) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Steyr-Solothurn S-1-100
- Steyr Solothurn -kuvasivu