Narodnaja volja

Narodnaja volja (ven. Наро́дная во́ля, ’Kansan tahto’) oli elokuussa 1879 perustettu venäläinen poliittinen terroristijärjestö, joka vaati Venäjän demokratisoimista. Se oli vaikutusvaltaisin venäläisestä talonpoikaissosialismista syntyneistä ryhmittymistä. Narodnaja volja piti Venäjän kansaa pohjimmiltaan sosialistisena ja näki kyläyhteisössä hallinnollisen ja taloudellisen esikuvan. Järjestön kannattajat katsoivat, että Venäjän kehittyminen porvarilliseen ja kapitalistiseen suuntaan täytyi estää, koska se viivyttäisi vallankumousta.^[2]

Ohjelmaan kuuluivat muun muassa demokraattisten instituutioiden toteuttaminen, perustuslakia säätävän kokouksen koolle kutsuminen, yleinen äänioikeus, pysyvä kansanedustuslaitos, sananvapaus, painovapaus, omantunnonvapaus sekä maan siirtäminen maaorjuudesta vapautetuille talonpojille.

Samana päivänä, kun Aleksanteri II allekirjoitti perustuslakiluonnosta, Vera Fignerin johtamaan Narodnaja voljaan kuuluva puolalainen aktivisti Ignacy Hryniewiecki heitti pommin Katariinan kanavan sillalla Aleksanteri II:n vaunuja kohti, ja keisari kuoli saamiinsa vammoihin Talvipalatsissa 13. maaliskuuta 1881.^[2] Narodnaja voljan terroristit olivat tehneet tätä ennen jo seitsemän epäonnistunutta murhayritystä keisaria vastaan.

Narodnaja voljan johdossa toimi toimeenpaneva komitea, jossa olivat jäseninä muun muassa Aleksandr Mihailov, Nikolai Morozov, Andrei Željabov, Aleksandr Kvjatkovski, Sofja Perovskaja, Vera Figner, Mihail Frolenko, Lev Tihomirov, Marija Ošanina, Anna Jakimova ja Gesja Gelfman. Liike levisi noin 50 kaupunkiin Venäjällä. Niissä muodostettiin paikallisia klubeja. Jäseniä liikkeeseen kuului noin 500, mutta sitä kannatti yhteensä noin 2 000 henkilöä. Järjestö julkaisi alkaen 1. lokakuuta 1879 aina lokakuuhun 1885 omaa lehteä, jonka nimi oli myös Narodnaja volja.

• Narodnikit

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Narodnaja volja Wikimedia Commonsissa