Maltankoira

Maltankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Keskisen Välimeren alue ( Malta/ Italia)
Määrä	Suomessa rekisteröity 3 407[1]
Alkuperäinen käyttö	satamien rottakoira
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä	bichon maltais, Maltese, Malteser, malta bichon
FCI-luokitus	ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat alaryhmä 1.1 Bichonit #65
Ulkonäkö
Paino	3–4 kg
Säkäkorkeus	uros 21–25 narttu 20–23 cm
Väritys	valkoinen
Infobox OK

Maltankoira (ital. maltese) on kääpiökokoinen seurakoirarotu, joka on kotoisin keskisen Välimeren alueelta. Se kuuluu FCI:n ryhmään 9 ja on Suomessa toistaiseksi melko harvinainen, mutta rodun suosio on viime vuosina kasvanut. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis melitaeus^[3].

Maltankoiran pennun keskihinta oli 2690 euroa vuonna 2023.^[4]

Koira on pienikokoinen ja pitkärunkoinen, ja sillä on pitkä, runsas, valkoinen karvapeite, jossa ei ole aluskarvaa. Karvapeite on silkkistä ja suoraa, eikä siinä yleensä ole ainakaan erityisen huomattavia kiharoita. Joissakin kohdin turkissa saattaa kuitenkin olla kevyesti lainehtivaa karvaa. Säkäkorkeus on uroksilla 21–25 cm, nartuilla 20–23 cm. Painoa on 3–4 kg.

Vuoden 2012 terveyskyselyyn ilmoitettiin 41 Suomen noin 500 maltankoirasta, Omistajien vastausten perusteella koirista noin 90 % on leikkisiä tai ystävällisiä. 70 % rohkeita tai vilkkaita, 30 % rauhallisia, 25 % varautuneita, vajaa 20 % hallitsevia tai eroahdistuneita, vajaa 10 % alistuvia tai aggressiivisia muita koiria kohtaan, noin 5 % arkoja tai paukkuarkoja ja muutama prosentti on aggressiivisia ihmisille^[5].

Maltankoirat ovat miellyttämishaluisia ja oppivaisia, joten useimmiten ne on helppo kouluttaa. Maltankoira seuraa uskollisesti omistajaansa, eikä se viihdy yksin pitkiä aikoja. Pienen kokonsa vuoksi maltankoira ei yleensä sovi taaperoikäisten lasten lemmikiksi. Maltankoira on peloton, joten se tervehtii yleensä kaikkia ystävinään.

Rodun esivanhemmat asuivat Välimeren satamissa, missä ne saalistivat rottia ja muita haittaeläimiä. Renessanssin aikaan ne olivat jo ylenneet salonkeihin, ja monet taiteilijat kuvasivat niitä maalauksissaan. Ajan myötä maltankoira jalostui seurakoiraksi. Rodun tarkka kotimaa on epäselvä, mutta Italian kennelliitto ENCI listaa sen italialaiseksi roduksi^[6], ja myös FCI luokittelee sen vastuumaaksi Italian^[7].

Rodun nimi ei viittaa siihen, että rotu olisi kotoisin Maltan saarelta, vaan adjektiivi "maltalainen" juontaa juurensa turvapaikkaa tai satamaa tarkoittavasta seemiläisestä kantasanasta malat. Sana esiintyy monessa keskisen Välimeren paikannimessä kuten Mélédan (kroatiaksi Mljet, lat. Melita) saari Adrianmerellä, Melitan kaupunki Sisiliassa ja Maltan saari. Varsinkin kroatialaiset väittävät, että rotu olisi todistetusti kotoisin Mélédanin saarelta, minkä vuoksi he kutsuvatkin rotua usein nimellä mljetski pas tai mljetski psić - vapaasti käännettynä mljetin- eli mélédaninkoira.^[8]

Maltankoira on perusterve rotu, joka kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien seurantaohjelma Pevisaan.^[9] Maltankoirat ry tekee säännöllisesti kolmen vuoden välein terveyskyselyitä, joilla seurataan koirien terveydentilaa ja kerätään tietoa rodussa esiintyvistä sairauksista.^[10]

Noin puolet Suomen maltankoiranartuista kykenee synnyttämään normaalisti, puolessa synnytyksistä tehdään keisarileikkaus joko ennakolta tai synnytyksen kestäessä. Syinä leikkauksiin ovat olleet nartun pienikokoisuus suhteessa pentujen kokoon, polttoheikkous, polttojen loppuminen kesken, synnytyskanavan aukeamattomuus ja pennun jääminen synnytyskanavaan jumiin.^[5]

Terveyskyselyn 2012 mukaan, jossa oli mukana noin 10 % Suomen maltankoirista, erilaisia tulehduksia esiintyi seuraavasti: ientulehdusta 27 %:lla, korvatulehduksia 22 %:lla, silmätulehduksia 15 %:lla sekä virtsatie-, hiiva- tai suolistotulehduksia 5 %:lla. Esiintyi myös yksittäisiä tulehdussairauksia; hännänpään tulehdus (johti hännän amputoimiseen), esinahan tulehdus, anaalirauhastulehdus, aivokalvontulehdus (joka ei ollut perinnöllinen) ja korvapunkin aiheuttama korvatulehdus.^[5]

Hyvin hoidettuna turkki ei takkuunnu, mutta jotkut pitävät karvan parin kolmen sentin mittaisena hoidon helpottamiseksi. Turkki tulee kammata päivittäin, koska se takkuuntuu ja likaantuu helposti. Aluskarvan puuttumisen vuoksi koirasta lähtee karvaa vain harjattaessa. Sanotaan, että sukulaistensa villakoiran ja bichon frisén tavoin rotu ei aiheuta allergiaa yhtä helposti kuin koirat yleensä. Koiralle syntyy helposti silmännurkkiin tummat läiskät, joita voi ehkäistä pitämällä kasvot puhtaina ja kuivina. Kannattaa myös suosia ruokaa, johon ei ole lisätty väriaineita.

• Bolognese
• Bichon frisé
• Coton de tuléar
• Havannankoira
• Löwchen

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maltankoira Wikimedia Commonsissa

• Maltankoirat ry (maltankoiran virallinen rotuyhdistys)
• Maltankoira Hankikoira.fi
• Maltankoira Suomen Kennelliitto

• Maltalaiset ry (Arkistoitu – Internet Archive)