Tulehduskipulääkkeet

Tulehduskipulääkkeillä tarkoitetaan steroideihin kuulumattomia lääkkeitä, joilla on tulehdusta rauhoittava (anti-inflammatorinen), kipua lievittävä (analgeettinen) ja kuumetta alentava (antipyreettinen) vaikutus.^[1]

Tulehduskipulääkkeen englanninkielinen nimitys on ”non-steroidal anti-inflammatory drug” (NSAID), joka on täsmällisempi ilmaisu kuin suomen kielessä käytetty ”tulehduskipulääke”.

Steroideihin kuulumaton (ei-steroidi) lääke tarkoittaa sellaista lääkeainetta, jolla ei ole samankaltaisia rakenteellisia ominaisuuksia kuin steroideilla eli lisämunuaisten tuottamilla hormoneilla (esimerkiksi kortisoni). Steroideihin kuuluvia lääkeaineita ovat muun muassa luonnollisen kortisonin johdannaiset, glukokortikoidit.

Tulehduskipulääkkeillä on voimakasta tulehdusta lievittävää vaikutusta, minkä vuoksi niiden yhtenä käyttökohteena ovat tietyt tulehdussairaudet. Tämän lisäksi ne vaikuttavat elimistöön monella muullakin tavalla. Eri maiden terveysviranomaiset ovat eri mieltä siitä, soveltuvatko tulehduskipulääkkeet virustautien hoitoon^[2]. Ranskassa suositellaan, ettei kipua hoidettaisi ibu- tai ketoprofeenilla pääsääntöisesti yli viittä vuorokautta ja kuumetta yli 3 vuorokautta ^[3].

Tulehduskipulääkkeiden kipua lievittävä vaikutus johtuu siitä, että ne vähentävät prostaglandiinien tuotantoa perifeerisessä kudoksessa ja keskushermostossa. Perifeerisen kudoksen prostaglandiinit eivät aiheuta itsessään kipua, mutta herkistävät perifeerisiä kipureseptoreita bardykiinien ja histamiinien kaltaisten välittäjäaineiden vaikutuksille.^[4]

Kaikki tulehduskipulääkkeet vaikuttavat samalla tavalla estäen kipua, kudoksen tulehdusreaktiota ja kuumetta aiheuttavien välittäjäaineiden eli prostanoidien syntyä kaikkialla elimistössä. Samalla kuitenkin estyy myös hyödyllisten, mahaa ja munuaisia suojaavien välittäjäaineiden tuotanto.^[5] Tulehduskipulääkkeet muuttavat myös arakidonihapon aineenvaihduntaa.^[6]

Verta ohentavaa pieniannoksista asetyylisalisyylihappoa on käytetty 1980-luvulta asti vähentämään valtimonkovettumatautia sairastavien komplikaatioita. Kyseistä hoitoa ei suositella kuitenkaan terveille, koska riskit ylittävät silloin hyödyt.^[7]

Pitkään jatkuva tulehduskipulääkkeen käyttö häiritsee tulehtuneen rustokudoksen arpeutumista^[8]. Tulehduskipulääkkeet nostavat lisäksi verenpainetta ja saattavat lisätä riskiä sydän- ja aivoverenkiertohäiriöihin etenkin iäkkäillä potilailla^[9].

Ibuprofeeni ja aspiriini vahingoittavat ruoansulatuskanavaa. Noin 25 %:lle tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä kehittyy krooninen maha- tai pohjukaissuolihaava. Suomessa arvioidaan 150–400 ihmisen menehtyvän vuosittain tulehduskipulääkkeiden aiheuttamiin haittoihin.^[10][11][12]

Aspiriini hidastaa myös veren hyytymistä ja lisää verenvuototaipumusta. Monet tulehduskipulääkkeet rasittavat maksaa.

Tulehduskipulääkkeet ja erityisesti diklofenaakki on yhdistetty myös suurentuneeseen sydänkohtausriskiin. Naprokseeni on osoittautunut vähiten haitalliseksi tässä suhteessa.^[13]

Tulehduskipulääkkeiden käyttö köyhdyttää myös suoliston mikrobilajistoa^[14][15].

Tulehduskipulääkkeen pitkäaikaiskäyttö saattaa johtaa niin sanottuun särkylääkepäänsärkyyn. Se paranee ainoastaan vieroittautumalla kyseisestä lääkkeestä. Vieroitus saattaa edellyttää jopa sairaalahoitoa.^[5]

Aspiriinin on todettu lisäävän koe-eläinten kuolleisuutta influenssavirukseen. Joistain eläintutkimuksista oli saatu vuoteen 2015 mennessä viitteitä siitä, että aspiriini ja ibuprofeeni saattavat heikentää immuunipuolustusjärjestelmän toimintaa, mikä selittäisi aspiriinin kuolleisuutta lisäävän vaikutuksen, mutta ilmiötä ei ollut tutkittu ihmisellä.^[16]

Ranskan lääkeviraston vuonna 2019 laatimassa selvityksessä havaittiin, että esimerkiksi angiinan, keuhkokuumeen ja etenkin vesirokon hoitoon käytetyt tulehduskipulääkkeet saattavat lisätä komplikaatioiden riskiä, ellei sairaus ole lääkärin seurannassa. Lisäriski johtuu siitä, että kyseiset lääkkeet vähentävät bakteeritulehduksen hälytysmerkkeinä toimivaa kuumetta ja kipua. Lisäksi saatiin viitteitä siitä, että jo muutaman päivän pituinen tulehduskipulääkekuuri saattaa pahentaa bakteereiden ja etenkin streptokokin aiheuttamia infektiota.^[3][17]

• M01AB05 Diklofenaakki
• M01AB01 Indometasiini
• M01AB15 Ketorolaakki

• M01AG02 Tolfenaamihappo

• M01AH04 Parekoksibi
• M01AH02 Rofekoksibi
• M01AH01 Selekoksibi
• M01AH03 Valdekoksibi
• M01AH05 Etorikoksibi

• M01AE01 Ibuprofeeni
• M01AE03 Ketoprofeeni
• M01AE02 Naprokseeni

• M01AC01 Piroksikaami
• M01AC06 Meloksikaami

• N02BB04 Propyfenatsoni

• N02BA01 Asetyylisalisyylihappo

• QM01AE91 Karprofeeni

Kultasyanidin havaittiin 1800-luvulla estävän tuberkuloosibasillin kasvua. Myöhemmin huomattiin myös, että kultapitoinen tio-omenahapon natriumsuola sopi reuman hoitoon.^[18] 30–40 % potilaista joutui kuitenkin keskeyttämään hoidon sivuvaikutusten takia. Pistoskullan valmistus loppui vuonna 2019.^[19]

Heikkotehoiseksi havaitun aspiriinin tilalle keksittiin 1950-luvulla erittäin tehokas fenyylibutatsoni. Sen käytöstä luovuttiin myöhemmin, koska se saattoi laskea veren valkosolut hengenvaarallisen matalalle.^[20]

• Koulu, M.; Tuomisto, J.: Farmakologia ja Toksikologia. (7. p) Kustannus Oy Medicina, 2007. ISBN 978-951-97316-2-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 18.9.2008).

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tulehduskipulääkkeet Wikimedia Commonsissa