Jari Aarnio

Jari Aarnio
Henkilötiedot
Syntynyt	5. syyskuuta 1957 (ikä 67) Helsinki, Suomi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jari Seppo Aarnio (s. 5. syyskuuta 1957 Helsinki^[1][2]) Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö ja tuomittu rikollinen^[3] Hän oli tutkintavankeudessa marraskuusta 2013 marraskuuhun 2015 epäiltynä useista rikoksista, joista hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen vuosina 2015 ja 2016. Helsingin hovioikeus tuomitsi 27. kesäkuuta 2019 Aarnion 10 vuoden vankeuteen muun muassa useista törkeistä huumausainerikoksista ja törkeästä todistusaineiston vääristämisestä.^[4] Jari Aarnio tuomittiin 22. joulukuuta 2020 Helsingin käräjäoikeudessa ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin murhasta elinkautiseen vankeuteen.^[5] Helsingin hovioikeus vapautti Aarnion murhasyytteistä 4. helmikuuta 2022.^[6]

Jari Aarnion valvottu koevapaus päättyi 20. kesäkuuta 2022.^[7]

Aarnio vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin Maunulassa ja pelasi jalkapalloa HJK:n riveissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1976, suoritti varusmiespalveluksen vuosina 1977–1978 ja valmistui poliisikokelaskurssilta vuonna 1979. Hän suoritti poliisimiehistön virkatutkinnon vuonna 1981, poliisialipäällystön virkatutkinnon vuonna 1987 ja poliisipäällystön virkatutkinnon vuonna 1992.^[1]

Aarnio aloitti uransa Helsingin järjestys­poliisissa vuonna 1979, siirtyi parin vuoden kuluttua huumausainerikostutkintaan ja eteni nopeasti komisarioksi. Aarniosta tuli Helsingin poliisilaitoksen huumetoimiston perustajan komisario Torsti Koskisen luottomies ja myöhemmin tämän seuraaja.^[1] Hänet valittiin vuoden poliisiksi 1987, ja vuonna 1995 hän sai poliisin ansioristin. Hänet nimitettiin Helsingin huumepoliisin johtoon vuonna 1999.^[8]

Aarnio väittää joutuneensa murhayrityksen kohteeksi joulukuussa 1996. Tuolloin Vantaan Viherkummussa asuneen Aarnion kotitalon terassille heitettiin käsikranaatilla vahvistettu pommi, jonka hän kertoo ehtineensä viime hetkellä tehdä vaarattomaksi katkaisemalla palavan sytytyslangan puutarhasaksilla.^[1] Kyseessä oli Ruotsin puolustusvoimissa käytössä ollut käsikranaatti, johon oli viritetty alkuperäisen sytyttimen tilalle 65 senttimetriä pitkä sytytyslanka. Kahdeksan miestä tuomittiin vankeuteen tuhotyön yrityksestä sekä maksamaan Aarniolle 35 000 markan korvaukset. Yksi tuomituista oli poliisivihastaan tunnettu Raimo Tienhaara, jonka yhdeksän vuoden tuomiossa oli mukana myös törkeitä huumausainerikoksia.^[9]

Tapauksen aitoudesta on kuitenkin myöhemmin esitetty epäilyjä siinä ilmenneiden monien yhteensattumien ja kadonneiden asiakirjojen vuoksi.^[10] Erikoinen piirre oli, että tapauksen Esitutkinnan ja kuulustelut suoritti Aarnion johtama Helsingin huumepoliisi, vaikka ne olisivat kuuluneet keskusrikospoliisille. Viisi entistä huumepoliisia tunnusti Keisari Aarnio -kirjan tekijöille Minna Passille ja Susanna Reinbothille kuulleensa, että rikollisten suunnitelma olisi paljastunut poliisille jo ennen iskua, ja että Aarnio olisi hoitanut itse sen loppuhuipennuksen.^[9]

Minna Passi ja Susanna Reinboth kirjoittavat, että tapaukseen liittyneiden asiakirjojen katoamisen vuoksi totuutta Aarnion kotiin tehdystä iskusta on vuosien kuluttua enää hankala selvittää. Mikäli kranaatti-iskusta tuomitut miehet eivät vieneet suunnitelmaansa loppuun, heitä rangaistiin teosta, joka ei tapahtumahetkellä ollut rikos. Rikoksen valmistelua ei vielä vuonna 1996 ollut säädetty rangaistavaksi teoksi.^[9]

Ensimmäiset Aarnioon kohdistuvat epäilyt tulivat esille vuonna 2007. Kaksi vuotta myöhemmin Aarnio ja kolme hänen alaistaan saivat syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta Aarnion osalta syytteet hylättiin. Hän kuitenkin siirtyi samana syksynä turvallisuusalan asiantuntijaksi pörssiyhtiö Elisaan.^[11] Alkuvuodesta 2011 hän palasi huumerikosyksikön päälliköksi.^[8]

Helsingin Sanomat julkaisi lokakuussa 2013 haastattelun,^[12] jossa helsinkiläinen seksityöntekijä ”Saara”, oikealta nimeltään Iina Ahonen,^[13] avautui omintakeisesta suhteestaan Aarnioon. ”Saara” kertoi tavanneensa Aarnion ensimmäisen kerran Pasilan poliisitalossa toistakymmentä vuotta aikaisemmin, kun häntä ja hänen vankilassa ollutta miesystäväänsä epäiltiin Aarnion kotiin joulukuussa 1996 tehdystä pommi-iskusta ja muista viranomaisia vastaan suunnitelluista kostotoimista. ”Saaran” mukaan tästä oli alkanut 15 vuotta kestänyt tapailu, johon sisältyi seksiä ja erikoista rahaliikennettä. Hän kertoi ryhtyneensä myymään seksiä Aarnion kehotuksesta. Toisaalta ”Saaran” on kerrottu roikkuneen kiinni Aarniossa ja lähetelleen tälle kymmeniä tekstiviestejä päivittäin. Pian haastattelun julkaisemisen jälkeen Aarnio pidätettiin hänen ollessaan lähdössä kotoaan työpaikalleen Pasilan poliisitaloon ja hänen kotonaan suoritettiin kotietsintä.^[1]

Aarnion osuus niin kutsutussa tynnyrijutussa oli paljastunut Keskusrikospoliisille sattumalta maaliskuussa 2012. Kyseessä oli laajamittainen tynnyreihin pakatun hasiksen salakuljetus Alankomaista Suomeen. Alankomaiden poliisin haaviin oli joulukuussa 2011 jäänyt loviisalaiselle urakointiyhtiölle osoitettu tynnyri, joka oli sisältänyt laillisen tavaran lisäksi 141 kilogrammaa hasista. Hasis korvattiin valeaineella ja tynnyrin annettiin jatkaa matkaansa Suomeen, mutta samalla Alankomaiden poliisi informoi asiasta suomalaisia virkaveljiään. Kuljetusliikkeen rahtikirjoista ilmeni, että se oli saman vuoden aikana lähettänyt neljä muutakin tynnyriä suomalaisille vastaanottajille. Tynnyrien vastaanottajien nimet olivat olleet tekaistuja, mutta osoitetiedot ja puhelinnumerot olivat olleet aitoja. Puhelinnumerojen todettiin kuuluneen prepaid-liittymille, joista oli oltu yhteydessä vain toisiinsa ja ainoastaan tekstiviestitse. Kaksi prepaid-puhelimista oli ostettu Vantaan Jumbon Mustasta Pörssistä ja ostajana oli ollut rikostaustainen mies, joka oli antanut toisen puhelimista ns. ”Pasilan miehelle”. Mahdollisena rikollisena Aarnio hyppäsi Krp:n tutkijoiden silmille täysin yllättäen maaliskuussa 2012, kun heidän varjostamansa United Brotherhood -rikollisjärjestön johtomies tapasi Aarnion Helsingin Oulunkylässä. Tämän jälkeen myös Aarnion liikkeitä oli alettu seurata.^[14]

Aarnio joutui marraskuussa 2013 tutkintavankeuteen epäiltynä useista rikosnimikkeistä, kuten törkeistä huumaus­aine­rikoksista, törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virka­rikoksista.^[15][16][17] Virkarikoksiin kuului virka­salaisuuden rikkominen, millä viitataan hänen mahdollisesti vuotaneen ulkopuoliselle poliisin tietolähteen henkilöllisyyden. Hänen epäillään myös vuotaneen tiedon poliisin käyttämästä peitetoiminnasta.^[3] Tutkinnanjohtaja Krista Soukolan mukaan Aarnion ja muiden epäiltyjen epäillään saaneen huumekaupasta 1,3 miljoonaa euroa. Toukokuussa 2014 Aarnion talon rakennustyömaalta löytyi 64 800 euron rahakätkö, jota Aarnio pitää lavastuksena.^[18] Väitteitä huumekaupasta esitettiin jo vuonna 2007.^[19][20][21]

Aarnio kiisti kaikki epäilyt.^[16] Hänen asianajajansa oli Riitta Leppiniemi.^[3] Syyskuussa 2014 Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun vastainen komitea (CPT) vieraili Suomessa Aarnion tutkintavankeuden aikana ja kuuli häntä ainakin pitkästä tutkintavankeusajasta, eristyksestä ja mahdollisuudesta puolustautumiseen.^[22] Rikostutkinnan aikana Aarnio levitti omia versioitaan tapahtumista tuntemiensa toimittajien välityksellä ja jopa tarkisti juttuja ennen julkaisua. Näissä versioissa syytteiden sanottiin olevan tekaistuja ja liittyvän poliisien keskinäiseen valtataisteluun.^[23][24]

Marraskuussa 2014 syyttäjä nosti Aarniota vastaan syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, törkeästä lahjuksen ottamisesta, törkeästä petoksesta ja rekisterimerkintärikkomuksesta liittyen Trevoc-seurantalaiteyhtiön toimintaan, jossa Aarnion on epäilty olleen mukana. Trevoc on myynyt suomalaisille viranomaisille laitteita yli miljoonalla eurolla, ja Aarnion epäillään osallistuneen esteellisenä laitehankintoihin sekä olleen yksi yrityksen omistajista. Lahjussyyte perustuu epäilyyn, jonka mukaan Aarnio on saanut yhtiöltä rahaa, omistuksia ja muita etuuksia.^[25]

Aarnio on myöntänyt, että hänellä on ollut käytössään 447 000 euroa pimeää käteisrahaa. Rahat hän kertoo saaneensa suomalaiselta miljonääriltä vuonna 2002 autettuaan tätä turvajärjestelyissä parituksessa ja muissa hämäräbisneksissä. Kyseinen miljonääri on jo kuollut. Aarnio on kertonut, että hän olisi ehtinyt käyttää kaikki saamansa rahat ennen kiinniottoa marraskuussa 2013.^[26][21]

Aarnion odottaessa hovioikeuden ratkaisua ns. tynnyrijutussa hänet otettiin heinäkuussa 2018 kiinni murhatutkinnassa. Kyseessä oli Helsingin Vuosaaressa lokakuussa 2003 tehty 26-vuotiaan ruotsinturkkilaisen Volkan Ünsalin murha, joka oli tilattu Ruotsista.^[27] Ünsal oli murhattu kostoksi siitä, että hän oli antanut poliisille tietoja Arlandan lentoasemalla vuonna 2002 tehdystä, Ruotsin historian suurimmasta rahankuljetusryöstöstä, jossa oli itse ollut mukana. Saaliin arvo oli ollut yli 40 miljoonaa Ruotsin kruunua. Ünsalin uskottiin vieneen rikoskumppaninsa saalisrahoja satojen tuhansien eurojen arvosta. Arlandan arvokuljetusryöstö on edelleen selvittämättä, saalis jäi kateisiin ja rikos vanhentui ruotsalaislehtien mukaan vuonna 2017.^[28][29]

Murhasuunnitelman alullepanija ja kolme sen tekijää tuomittiin sittemmin elinkautiseen vankeuteen. Ünsalin murhan tutkintaa oli johtanut silloinen Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkö, myöhempi Kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen. Tolvasen mukaan kukaan tuolloin syytetyistä ja tuomituista ei ollut maininnut Aarnion mahdollista osuutta asiassa. Volkan Ünsalin ruumista ei koskaan löydetty.^[30] Yksi Ünsalin murhaajista, Jani Leinonen kertoi vuonna 2020, että ruumis olisi kätketty Porvooseen paikkaan, jonka kohdalle on sittemmin rakennettu tie.^[31]

Trevoc-jutun ja tynnyrijutun tutkinnan yhteydessä alettiin epäillä, että myös Volkan Ünsalin murhaan liittyisi selvittämättömiä asioita. Aarnion epäiltiin olleen tietoinen Ünsaliin kohdistuneesta murhahankkeesta ja laiminlyöneen velvollisuutensa teon estämiseksi ja paljastamiseksi.^[32] Aarnio vapautettiin 14. heinäkuuta, mutta tutkinta jatkui.^[33][27] Aarnion ohella Ünsalin jutussa olivat epäiltyinä United Brotherhood -rikollisjärjestön entinen johtaja Keijo Vilhunen sekä Aarnion entinen alainen Helsingin huumepoliisissa. Kaikki kolme kiistivät heihin kohdistetut epäilyt. Alun perin virkavelvollisuuden rikkomisesta epäiltynä oli edellä mainittujen lisäksi toinen Aarnion alaisena työskennellyt poliisi, mutta tämän osalta syyteoikeus raukesi toukokuussa 2019. Ünsalin juttu siirtyi syyskuun lopussa 2019 syyteharkintaan.^[27]

Trevoc-jutussa Aarnio sai Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2015 vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen ja hänet määrättiin pantavaksi viralta. Tuomio tuli rekisterimerkintärikoksesta, törkeästä petoksesta, törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja törkeästä lahjuksen ottamisesta.^[34] Aarnio valitti päätöksestä Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus kuitenkin päätti jatkaa Aarnion vangitsemista sotkemisvaaran takia.^[35][36][37]

Hovioikeus kovensi syyskuussa 2016 tuomion kolmen vuoden ehdottomaksi vankeudeksi ja tuomitsi Aarnion myös menettämään sotilasarvonsa. Samalla Trevoc Oy:n toimitusjohtaja Pasi Patama tuomittiin vankeuteen kahdeksi vuodeksi ja Suojelupoliisin ylietsivänä toiminut Jouni Viitanen yhdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Pataman ja Viitasen rikosnimikkeinä olivat törkeä lahjuksen antaminen, törkeä petos ja yllytys törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen. Aarnio, Patama ja Viitanen määrättiin kukin neljän vuoden liiketoimintakieltoon sekä maksamaan kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvaukset Helsingin poliisilaitokselle ja Suojelupoliisille. Trevoc Oy tuomittiin menettämään valtiolle rikoshyötynä runsaat 32 000 euroa.^[38][39]

Korkein oikeus hylkäsi tammikuussa 2017 Aarnion valituslupahakemuksen.^[40][41] Trevoc-jutussa oli syytettynä myös United Brotherhood -järjestön entinen johtaja Keijo Vilhunen, mutta hänen osaltaan syytteet kaatuivat jo käräjäoikeudessa.^[39]

Aarnio vapautettiin 25. marraskuuta 2015 yli kaksi vuotta kestäneestä tutkintavankeudesta.^[42] Aarnion huume- ja virkarikosoikeudenkäynti päättyi 30. maaliskuuta 2016. Käsittely kesti 96 päivää ja oikeudenkäynnissä kuultiin yhteensä 155 henkilöä.^[43] Rikosvyyhdin oikeuskäsittely oli tullut maksamaan maaliskuuhun mennessä kaikkiaan noin 7,2–7,4 miljoonaa euroa ja se oli muodostunut Suomen historian kalleimmaksi rikosoikeudenkäynniksi. Kustannukset muodostuivat pääosin keskusrikospoliisin, tuomarien, syyttäjien ja asianajajien kuluista sekä osittain oikeudenkäynnin vaatimista tiukoista turvatoimista. Yhden oikeudenkäyntipäivän hinnaksi tuli laskennallisesti noin 55 000 euroa. Koska useimpien osallisten tulot ovat pienet, he ovat saaneet maksuttoman oikeudenkäynnin, jolloin kulut ovat tulleet viime kädessä veronmaksajien kustannettaviksi.^[44]

Joulukuussa 2016 Helsingin käräjäoikeus langetti Aarniolle 10 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen yhteensä 22 rikoksesta, joista kuusi koski törkeää huumausainerikosta. Lisäksi Aarnio todettiin syyllistyneen lukuisiin törkeisiin virkarikoksiin, törkeään todistusaineiston vääristelemiseen, syyttömän lavastamiseen syylliseksi, tietojärjestelmien väärinkäyttämiseen, tietovuotamiseen ja muihin perusmuotoisiin virkarikoksiin. Oikeus katsoi näytön osoittavan, että huumesalakuljettajille puheluja soitellut tunnistamaton ”Pasilan mies” oli Aarnio.^{[45][46][47][48]} Tuomion seuraamuksena hän joutui lisäksi menettämään sotilasarvonsa ja laajennettuna rikoshyötynä poikansa nimiin hankitun omakotikiinteistön rakennuksineen Porvoossa.^[49]

Aarnio päätti valittaa tuomiostaan Helsingin hovioikeuteen. Käräjäoikeus määräsi hänet kuitenkin valituksen käsittelyn ajaksi vangittavaksi heti tutkintavangiksi Vantaan vankilaan.^[50] Pääoikeudenkäynti Helsingin hovioikeudessa alkoi valmisteluistunnolla kesäkuussa 2017. Pääkäsittely aloitettiin hovioikeudessa syksyllä, ja sille varattiin aikaa kesäkuuhun 2018 asti.^[51] Aarnio päästettiin 19. kesäkuuta 2018 vapaaksi odottamaan Helsingin hovioikeuden tuomiota, koska sen antaminen siirtyi vuoden 2019 puolelle.^[52] Tuomio annettiin 27. kesäkuuta 2019. Oikeuden päätöksen mukaan Aarnion rikokset olivat olleet ”poikkeuksellisen häikäilemättömiä”, ”erittäin vakavia ja vahingollisia” sekä ”muille aiheutuvista seurauksista piittaamattomia”.^[53] Aarnio määrättiin heti vangittavaksi ja suorittamaan 10 vuoden vankeusrangaistusta.^[54]

Hovioikeuden päätöksen jälkeen Helsingin poliisi antoi vapaalla jalalla tuomiota odottaneesta Aarniosta etsintäkuulutuksen, mutta vielä torstai-iltana kello 20.30 mennessä Aarniota ei ollut tavoitettu. Aarnio ilmoittautui kuitenkin itse vankilaan myöhään illalla.^[53]

Korkein oikeus hylkäsi joulukuussa 2019 Aarnion valituslupahakemuksen niin kutsutussa tynnyrijutussa, joten hovioikeuden tuomio jäi hänen osaltaan voimaan. Sen sijaan KKO otti rajoitetusti tutkittavakseen niin ikään tuomitun ”Savon naisen” ja syyttäjän valitukset. Jälkimmäinen koski Aarnion alaisena työskennelleen miehen rangaistusta ja viraltapanoa.^[55] ”Savon naisen” veli oli 1980-luvulla pyörittänyt suurta huumeiden salakuljetusorganisaatiota, ja oikeuden mukaan nainen oli välittänyt tietoja Jari Aarnion ja alankomaalaisten huumekauppiaiden välillä sekä järjestellyt hasiksen tuontia Suomeen. Käräjäoikeus tuomitsi ”Savon naisen” seitsemäksi vuodeksi vankeuteen törkeistä huumausainerikoksista. Aarnion entinen alainen puolestaan oli käyttänyt pakkokeinoja ja hankkinut eri rekistereistä tietoja Aarniolle perusteettomasti. Hänet tuomittiin käräjäoikeudessa kolmen vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen yhdeksästä virkarikoksesta, joista osa oli törkeitä.^[56]

Aarniota vastaan nostettiin Helsingin käräjäoikeudessa 27. helmikuuta 2020 syyte Volkan Ünsalin murhasta. Hänen osaltaan kyseessä on epävarsinainen laiminlyöntirikos. Aarnion lisäksi murhasta syytettiin entistä rikollisjohtajaa Keijo Vilhusta, jota epäiltiin osallisuudesta murhan valmisteluihin. Kummatkin kiistivät syyllisyytensä esitutkinnassa.^[57]

Aarnio tuomittiin 22. joulukuuta 2020 käräjäoikeudessa epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena tehdystä murhasta elinkautiseen vankeuteen, Vilhunen sen sijaan todettiin näytön puutteessa syyttömäksi.^[58] Käräjäoikeuden mukaan Aarnio oli ollut tietoinen Volkan Ünsalin tulosta Suomeen jo kesäkuussa 2003, kuukausia ennen tämän murhaa. Oikeuden päätöksessä todettiin, että Aarnio oli järjestänyt epäiltyihin palkkamurhaajiin kohdistunutta tarkkailua ja puhelinkuuntelua, jolloin hänelle oli muodostunut erityinen suojeluvastuu. Tästä huolimatta hän ei ollut välittänyt kertyneitä tietoja muille poliiseille. Oikeuden mukaan Aarnion toiminta oli osoittanut ”vakavaa piittaamattomuutta toisen hengestä”. Aarnio itse sanoi kuulleensa Ünsaliin kohdistuneista murhasuunnitelmista vain epämääräisiä huhuja, joiden perusteella hän ei ollut voinut ryhtyä toimiin.^[59]

Helsingin hovioikeus päätti 9. joulukuuta 2021, ettei Aarniota ollut enää tarpeen pitää tutkintavankeudessa murhasta epäiltynä.^[60] Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden murhatuomion 4. helmikuuta 2022 tekemällään päätöksellä. Hovioikeuden mukaan Aarniolla ei ollut erityistä velvollisuutta estää murhaa, eikä hänen näytetty edistäneen henkirikosta. Aarnion ei näytetty tienneen, että Ünsal olisi ollut välittömässä hengenvaarassa, tai missä, milloin ja miten tämä olisi ollut tarkoitus tappaa. Oikeus hylkäsi myös syyttäjän toissijaisen vaatimuksen, että Aarnio tuomittaisiin avunannosta murhaan. Aarnio suorittaa silti yhä 13 vuoden tuomiotaan muun muassa törkeistä huumerikoksista.^[61]

Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen arvioi hovioikeuden päätöksen painavimmaksi perusteeksi sen, että suurella todennäköisyydellä Aarnion toisenlainenkaan menettely ei olisi pelastanut uhria. Hovioikeuden mielestä Volkan Ünsal oli ottanut omalla toiminnallaan tietoisen riskin siitä, että hänet tultaisiin surmaamaan. Ruotsin poliisi oli nimenomaan varoittanut Ünsalia matkustamasta Suomeen. Lisäksi hovioikeus katsoi, että erityisen suojeluvastuun muodostuminen Aarniolle olisi edellyttänyt vuorovaikutusta suojeltavan kanssa sekä täsmällistä tietoa siitä, missä, milloin ja miten murhauhkaus olisi pantu täytäntöön. Näistä ei hovioikeuden mukaan ollut näyttöä.^[62]

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe haki 25. maaliskuuta 2022 Aarnion vapauttavasta tuomiosta valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Syyttäjälaitos perusteli valituslupahakemusta sillä, ettei epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta ollut KKO:n ennakkopäätöstä.^[63] Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa, joten hovioikeuden vapauttava tuomio jäi pysyväksi.^[64]

Aarnion paljastamisesta uutisoineet journalistit Minna Passi ja Susanna Reinboth ovat kirjoittaneet tapauksesta kirjan Keisari Aarnio (2017).^[24] Sen pohjalta tehtiin vuonna 2018 televisiosarja Keisari Aarnio, jossa Aarniota näyttelee Kari Hietalahti.^[65] Sarja esitettiin Nelosella ja Ruutu-palvelussa.

Veli-Pekka ”Vepe” Hänninen on kirjoittanut yhdessä Aarnion kanssa kirjan Myrkky (2017), jossa Aarnio kertoo huumepoliisien työstä ja oman versionsa häntä koskevista rikossyytteistä.

Pekka Lehto on ohjannut Aarniota käsittelevän dokumenttielokuvan Paha poliisi (2017).^[66]

Dokumenttiohjaaja Sami Kieksi on ohjannut Aarniosta neliosaisen dokumenttisarjan Tapaus Aarnio (2022), jonka kaksi ensimmäistä jaksoa julkaistiin Discovery+-palvelussa 10. marraskuuta 2022.

• Semin tapaus

• Passi, Minna – Reinboth, Susanna: Keisari Aarnio: Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina. Helsinki: HS-kirjat, 2017. ISBN 978-952-5557-96-1
• Aarnio, Jari – Hänninen, Vepe: Myrkky. Helsinki: WSOY, 2017. ISBN 978-951-0-42198-7
• Lahtonen, Mika & Jussinniemi, Mia & Aarnio, Jari: Jari Aarnion vankilapäiväkirja. Tampere: Pressimiehet, 2022. ISBN 978-952-65000-0-3

• Punainen lanka: Jari Aarnio kertoo huumepoliisin työstä (19.4.2000). Ylen Elävä arkisto.
• Trevoc-vyyhti käynnisti huumepoliisi Jari Aarnion rikosoikeudenkäynnit. Ylen Elävä arkisto.
• Tällainen oli Aarnion ura: Passitti huumeparonin vankilaan 1986, Vuoden poliisi 1987... Ilta-Sanomat 29.12.2016.