Jan Stenfors

Jan-Markus Stenfors
Nasty Suicide ensimmäisen vaimonsa Simone Liannen kanssa Guns N’ Rosesin ”Paradise City” -musiikkivideolla vuonna 1988.
Henkilötiedot
Syntynyt	27. helmikuuta 1963 (ikä 61)
Ammatti	muusikko proviisori farmakologi
Muusikko
Taiteilijanimi	Nasty Suicide (1980-1995) Nasty McCoy (1979–1980) Nasty Superstar (1986)
Aktiivisena	1979–
Tyylilajit	glam punk glam rock hard rock punk
Soittimet	kitara
Yhtyeet	Briard Hanoi Rocks Cherry Bombz The Suicide Twins GangBangBand West End Central Weird Thing Soho Vultures Cheap and Nasty Demolition 23. Jan Stenfors & Puka Oinonen The Zervonz Stenfors
Levy-yhtiöt	Johanna Lick Nippon Phonogram Mercury Records CBS Yahoo Records China Records Spinefarm Essential Records Fallout Records Jungle Records Cleopatra Records Raw Power Records Castle Canyon Int'l Tokuma Japan Communications
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Jan-Markus Stenfors^[1] (s. 27. helmikuuta 1963 Sipoo), aiemmalta taiteilijanimeltään Nasty Suicide (suom. "Inhottava Itsemurha"), on suomenruotsalainen proviisori, farmakologi ja muusikko, joka tunnetaan erityisesti Hanoi Rocksin kitaristina ja yhtenä yhtyeen perustajajäsenistä. Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeen hän soitti vanhojen Hanoi Rocks -jäsenten kanssa eri kokoonpanoissa ja yhtyeissä, muun muassa Cherry Bombzissa ja Demolition 23.:ssa.

Vuosina 1990–1994 Stenforsilla oli omaan persoonaansa nojannut suosiota saavuttanut yhtye Cheap And Nasty, joka teki kaksi albumia ja menestyi erityisesti Japanissa. Vuonna 1995 Stenfors aloitti opinnot ja lopetti esiintymiset ammattimuusikkona. Hän on tunnettu rockmaailmassa harvinaisesta uranvaihdoksestaan ja radikaalista elämänmuutoksestaan. Stenfors pitää itseään nykyisin amatöörimuusikkona ja keikkailee satunnaisesti.^[2] Stenforsilla diagnosoitiin keväällä 2021 oligometastaattinen korkean riskin eturauhasen syöpä.^[3]

Jan Markus Stenfors syntyi Harry ja Virpi Stenforsin keskimmäisenä lapsena Helsingissä 27. helmikuuta 1963. Perheen esikoinen oli Nils ja kuopus Frej. Kun Jan eli "Nasse" oli 8-vuotias, perhe muutti Sipooseen. Vaikka kotitalon seinät olivat täynnä kitaroita ja muita soittimia, aloitti Stenfors kitaransoiton vasta 12-vuotiaana. Harjoittelutuokiot kestivätkin aamusta myöhään iltaan. Musikaalisessa Stenforsin perheessä veli Frej soitti rumpuja ja Nils bassoa.^[4]

Eräänlaisen "rockherätyksensä" Stenfors koki 9-vuotiaana Eriksnäsin talleilla saatuaan ratsastustoveriltaan lainaksi CCR:n Cosmo's Factory-LP:n, jolla oli kappale "Up Around The Bend". Kyseinen kappale oli myöhemmin ensimmäisiä Stenforsin opettelemia ja siitä tehtiinkin myöhemmin Hanoi Rocksin kansainvälisesti ja kaupallisesti menestynein single Up Around The Bend. Hanoi Rocksin aikana Stenfors eli Suicide vastasi kappaleen soolokitaraosuuksista.

Myöhemmin teini-iässä Stenfors koki "punkherätyksen" muun muassa The Clashin kautta.

Jan Stenfors tapasi syksyllä 1976 koulussaan Östra Svenska Läroverketissä eli Botby Högstadieskolanissa ruotsinsuomalaisen samanikäisen paluumuuttajan Antti Hulkon. Alussa Stenforsia harmitti, että kouluun oli tullut toinen "kilpailijakitaristi". Kuukausiliitteen haastattelussa Stenfors ilmaisi asian näin:

»Kyllähän se otti päähän, kun olin ollut koulun paras kitaristi ja sitten Tukholmasta tulee parempi»

Pian he kuitenkin ystävystyivät ja Stenfors, jota oli aina kutsuttu Nasseksi, tutustui Hulkon kanssa kulkiessaan helsinkiläisiin muusikoihin, kuten Maukka Perusjätkään ja Ralf Örniin. Samoissa piireissä hän tutustui myös Matti "Makke" Fagerholmiin. Koulu jäi pahasti kesken kitaraa soitellessa ja lintsatessa. Janin isä, Harry Stenfors, oli myös samaisen koulun rehtori.^[4]

Ensimmäiset levytyksensä Stenfors teki, kun Hulkko lähti takaisin Ruotsiin jättäen yhtyeensä Briardin kitaristin paikan Stenforsille. Stenfors soitti Briardin viimeisellä levyllä, singlen "Rockin' on the Beach / Miss World" B-puolella. Hän soitti myös Miettisen Hilse-LP:llä kappaleessa "Philosophy".

Matti Fagerholm ja Jan Stenfors perustivat Hanoi Rocksin Herttoniemen vanhalla ruotsalaisella kansakoululla Pelle Miljoona & 1980:n Viimeinen syksy -albumin julkaisutilaisuudessa lokakuussa 1979. Toiseksi kitaristiksi he pyysivät Stefan Piesnackin. Yhtyeeseen kuuluivat myös basisti Peki Sirola ja rumpali "Nedo". Piesnack oli erotettu juuri aiemmin Pelle Miljoona & 1980:sta huumesekoilujensa vuoksi. Yhtyeen nimeksi tuli Hanoi Rocks. Tämä kokoonpano soitti Ämy-festivaaleilla, Latosaaressa ja Tavastialla. Hanoi Rocksin taustavaikuttajana toiminut, nimensä "Andy Suicideksi" muuttanut Hulkko nimesi Stenforsin "Nasty McCoyksi". Kun kokoonpanon yhteistyö ei toiminut ja poliisin huumeryhmä pidätti Piesnackin, yhtye tuli tämän muotoisena tiensä päähän. Syksystä 1980 Sami Takamäki ja Antti Hulkko jättivät menestyneen Pelle Miljoona Oy:n ja perustivat uuden Hanoi Rocksin Stenforsin sekä nimensä Michael Monroeksi muuttaneen Matti Fagerholmin kanssa. Hulkko ja Stenfors vaihtoivat samoihin aikoihin keskenään toistensa taiteilijasukunimiä, joten heistä tuli Andy McCoy ja Nasty Suicide.

Hanoi Rocks siirtyi ensin Tukholmaan ja sieltä myöhemmin Lontooseen, josta tuli yhtyeen uusi kotikaupunki. Lontoossa yhtye tutustui rockin rinnakkaisilmiöihin, kuten vapaaseen seksiin, huumeisiin ja alkoholiin. Erityisesti Andy McCoy ja Nasty Suicide kunnostautuivat huumesekoiluissa ja rankassa rock and roll -elämäntavassa. Suiciden elämä meni vuosina 1982–1983 niin lujaa, että hänen yhtyeestä erottamistaan mietittiin kesällä 1982.^lähde? Samoihin aikoihin Suicide oli kuolla lontoolaisen ravintolan vessassa ilmeisesti huumeiden yliannostukseen. Alkuvuodesta 1983 Suicide heittäytyi pää edellä portaat alas rumpali Razzlen niskaan ja mursi jalkansa. Huhtikuussa 1983 hän pääsi otsikoihin hajotettuaan Tel Avivissa hotellihuoneen ja viskeltyään sen kalustoa parvekkeelta. Heinäkuun puolessa välissä 1983 yhtye joutui käyttämään muutamalla keikalla varakitaristia Suiciden sairaalahoidon vuoksi. Suiciden munuaiset ja muu ruumis pettivät eräillä rock-festivaaleilla hänen nautittuaan neljä-viisi päivää yhteen menoon amfetamiinia, heroiinia, kokaiinia, hasista sekä kaksi pullollista viinaa ja eri särkylääkkeitä sekaisin. Hän kävi erittäin lähellä kuolemaa ja joutui dialyysihoitoon.

Hurjapäisenä kitaristina Suicide tuli lähinnä tunnetuksi tiedotusvälineissä enemmän pidätyksistään ja sekoiluistaan kuin taidokkaasta kitaransoitostaan. Erityisesti musiikkilehdet kirjoittivat mielellään juttuja Nasty Suiciden edesottamuksista varsinkin silminnäkijätarinoiden pohjalta. Erityisesti kevät-kesällä Melody Maker-lehdessä Nasty Suicide alkoi esiintyä tämänkaltaisissa pikku-uutisissa:

»Hanoi Rocksin raivohullu kitaristi Nasty Suicide on riehunut kainalosauvojen kanssa kebab-baarissa kello kolmen maissa aamuyöllä^[5]»

Vuonna 1983 Nasty Suicide vieraili myös muiden yhtyeiden ja artistien levyillä yhdessä muiden Hanoi Rocksin jäsenien kanssa. Suicide oli mukana Johnny Thundersin Que Sera, Sera -albumilla yhdessä McCoyn ja Monroen kanssa, sekä levytti Monroen, McCoyn, Sam Yaffan ja Razzlen kanssa albumin Fallen Angels yhdessä Knoxin kanssa.

Razzlen kuolema oli kuolettava isku koko Hanoi Rocks -yhtyeelle. Se koski erityisesti Suicideen, joka oli ollut Razzlen kämppäkaveri. Razzlen kuoleman jälkeen Suicide muutti McCoyn luo asumaan, koska ei pystynyt enää asumaan samassa Lontoon asunnossaan ilman Razzlea. Helsingin uudenvuoden 1985 keikan jälkeen basisti Sam Yaffa ilmoitti eroavansa yhtyeestä. Parin eri kokoonpanokokeilun jälkeen Michael Monroe erosi yhtyeestä kesäkuun 1985 puolessa välissä jättäen jäljelle alkuperäisjäsenet McCoyn ja Nasty Suiciden sekä viimeiset uudet jäsenet, Terry Chimesin ja Timo Kaltion. Kaltion korvasi vuoden 1986 alusta lähtien Dave Tregunna. Hanoi Rocksin viimeinen kokoonpano jatkoi Cherry Bombz -nimisenä yhtyeenä vuosina 1985–1986 Suiciden ja McCoyn johdolla. Cherry Bombz sai maailman lehdistössä ja televisiolähetyksissä lähes yhtä paljon huomiota kuin Hanoi Rocks, mutta suuret unelmat ja odotukset jäivät toteutumatta. 11. heinäkuuta 1985 Nasty Suicide avioitui punkpiireissä vaikuttaneen lontoolaisen Simone Kalmowicz Vel Alexandrowiezin kanssa, joka tunnetaan edelleen nimellä Simone Stenfors.^[6] Häissä olivat muun muassa silloiset Cherry Bombzin jäsenet. Vanha yhtyekaveri ja ystävä Michael Monroe ei ollut läsnä.^[7] Avioliitto päättyi vuonna 1994. Vuonna 1986 Stenfors, Dave Tregunna, Timo Kaltio ja Terry Chimes esittivät bändiä Samantha Foxin videolla Do Ya Do Ya (Please Me).

Vuonna 1986 McCoy ja Suicide tekivät nimellä The Suicide Twins akustisen albumin Silver Missiles And Nightingales, jota pidetään hyvänä osoituksena kaksikon soittotaidoista ja McCoyn sävellyskyvyistä. Albumin jälkeen The Suicide Twins keikkaili, mutta duo oli menestykseltään jonkinasteinen fiasko. The Suicide Twinsin ajaksi Suicide muutti nimensä "Nasty Superstariksi". Nasty Suicide hermostui uhoilevaan Andy McCoy'hin ja erotti tämän duosta tammikuussa 1987. Sitten Suicide aloitti yhteistyön vanhan Hanoi Rocks -basisti René Bergin kanssa. McCoy–Monroe-yhteistyö oli loppunut jo Hanoi Rocksin hajoamiseen, mutta nyt McCoy–Suicide-yhteistyökin loppui. McCoy aloitti lehdistössä parjauskampanjan vanhaa ystäväänsä kohtaan katkeroituneena. Tällöin jo noin 10 vuotta kestänyt ystävyys ei päättynyt, mutta Suicide ei enää halunnut työskennellä McCoyn kanssa.^[8]

Vuonna 1987 Nasty Suicide perusti yhtyeen nimeltä GangBangBand yhdessä Rene Bergin kanssa. Yhtye julkaisi 12-tuumaisen EP:n "GangBang / Are You Lonesome Tonight / Wet Dream / Lucille 12". Suicide riitautui yhtyeensä kanssa ja poistatti nimensä kannesta. Tätä päätöstä hän myöhemmin katui, mutta ei saanut nimeään enää takaisin ennen painoon menoa.

McCoysta erotessaan Nasty Suiciden elämä ja muusikkoura oli pahasti hakoteillä. Vuonna 1987 Nasty Suicide oli ainut Hanoi Rocksin jäsen joka oli jäänyt Sohon alueelle Lontooseen. Sam Yaffa, Michael Monroe ja Andy McCoy olivat jo poistuneet Yhdysvaltoihin. Suicidella oli Terry Chimesin kanssa demotasolle jäänyt yhtye Wyrd Things, jonka nimi ja kokoonpano muuttui monta eri kertaa, ensin West End Centralista ja Soho Vulturesta. Suomalaisetkin musiikkilehdet käyttivät Suiciden ja Bergin yhtyeiden nimiä sekaisin. Suiciden omien sanojen mukaan Soho Vultures ja Weird Thing olivat "kaksi epäprofessionaalista bändiä, joiden kanssa sai hävetä silmät päästään lavalla".^[4][8]

Elämä Lontoossa oli rankkaa. Suicide eli köyhyydessä vailla minkäänlaisia tuloja. Hän sai vain 30 puntaa viikossa ja National Healthilta uudet tekohampaat. Suicide oli Hanoi Rocksin ja Cherry Bombzin aikana saanut koko ajan jatkuvaa kuukausituloa ja levyistäkin palkkioita, mutta nyt niitä ei tullut. Suicide oli onnistunut tuhlaamaan säästönsä ja omaisuutensa alkoholiin, heroiiniin ja kokaiiniin. Kuitenkin hän oli tällöin ollut huumeista erossa jo jonkin aikaa, mutta ryyppäsi edelleen rankasti. Vuodet 1986–1987 kuitenkin pakottivat Suiciden kehittymään muusikkona ja opettelemaan enemmän sävellystä ja sanoittamista. Hän oli aiemmin soittanut pääasiassa vain muiden tekemiä kappaleita. Hän oli jo Cherry Bombzissa opetellut laulamaan kokonaisia kappaleita (Suicide lauloi Cherry Bombzin keikoilla usein kappaleen Travelin' Band) ja jatkoi laulun harjoittelua vuonna 1987. Kuitenkin vielä René Bergin kanssa tehdyissä yhtyeprojekteissa Berg lauloi suurimman osan kappaleista Suiciden laulaessa vain taustoja.^[8]

Talvella 1989 Michael Monroe pyysi Nasty Suicidea tulemaan New Yorkiin nauhoittamaan ja tekemään kappaleita hänen toiselle sooloalbumilleen Not Fakin' It. Albumin suurin hitti ja paljon mainetta saanut kappale oli Dead, Jail Or Rock N' Roll, jonka toinen tekijä oli Nasty Suicide yhdessä Little Stevenin kanssa. Nasty Suicide soitti albumilla sekä oli tekemässä myös kappaletta Smoke Screen. Vuosina 1989-90 Suicide esiintyi muutamaan kertaan myös Monroen kiertuebändin kanssa. Monroe oli Hanoi Rocksin hajoamisesta asti korostanut lehdistössä Nasty Suiciden olevan hänen paras ystävänsä ja McCoy-Suicide-yhteistyön hajottua Monroe halusi tarjota ystävälleen töitä.

New Yorkista Suicide siirtyi tämän jälkeen Suomeen kirjoittamaan ja säveltämään kappaleita uutta suunnittelemaansa Cheap and Nasty -yhtyettä varten. Suomesta Suicide siirtyi Lontooseen, josta hän matkasi edelleen Los Angelesiin. Los Angelesissa hän tapasi soittamisen jo kertaalleen jättäneen kitaristin Timo Kaltion, jolle hän ilmoitti tämän liittyvän yhtyeeseensä. Samoin hän tapasi hajonneen The Unforgiven-yhtyeen basistin Mike Finnin ja rumpali Les Riggsin. Suicide kokosi ympärilleen yhtyeen, jossa hän oli laulaja ja kappaleiden pääasiallinen tekijä. Yhtye piti majapaikkanaan Silver Laken meksikolaisaluetta eteläisessä Los Angelesissa. Ensimmäinen kokoonpano ehti tehdä muutamia keikkoja Kaliforniassa.^[4][9]

Yhtyeellä oli kuitenkin uusi kokoonpano jo 1990. Viranomaisille selvisi, ettei Nasty Suicidella ollut maassa työlupaa. Suicide karkotettiin maasta Lontooseen, jonne Kaltio ja Riggs kuitenkin seurasivat perässä. Mike Finn ei kuitenkaan päässyt lähtemään ja hänen tilalleen otettiin UK Subsin Alvin Gibbs. Näin ollen hyvin alkanut Cheap and Nasty pelastui. Isossa-Britanniassa yhtye sai lehdissä hyviä arvosteluita ja yhtyeen uusi kokoonpano oli sekä vakaa että toimiva. Marraskuussa 1991 ilmestyi ensimmäinen albumi Beautiful Disaster.

1990-luvulle tultaessa Suicide oli raitistunut ja pääsi eroon huumeista sekä alkoholista pienistä retkahduksista huolimatta. Vanhassa Hanoi Rocks -seurassa ja Lontoon muusikkopiireissä raitistuminen ei ollut mahdollista. Los Angelesissa käytettiin heroiinia aika yleisesti ja Suicide retkahti uudelleen useasti. Hän kuitenkin aloitti Los Angelesissa hoidon ja pyrki eroon epäterveellisistä elämäntavoistaan. Lontoossa karkotuksen jälkeen hän harjoitti myös mielensä hallintaa zenbuddhalaisuuden avulla ja aloitti taekwondon ja zenbuddhalaisen kamppailulajin Shōrinji kenpōn. Suicide aloitti zeniläisyyden ja intialaisen buddhalaisuuden opiskelun Lontoon The Friends of the Western Buddhist Order -yhteisössä, joka on läntisen maailman buddhalaisten keskusjärjestö. Suicidea ei kiinnostanut niinkään gurut tai syvä uskonnollisuus, vaan halusi löytää rauhoittumisella ja mietiskelyllä rauhan sekavan rock-elämän jälkeen.^[4] Elämänmuutos näkyi siinä, kun kiertueilla yhtyetoverit ryyppäsivät alkoholia hotellin baarissa, Suicide mietiskeli hotellihuoneessaan tai teki ruumiinharjoituksia.^[4]

Cheap and Nasty kierteli ympäri Eurooppaa ja Japania. Japanin pääkaupunkiin Tokioon Suicide muutti talvella 1994 uuden vaimonsa, suomalaisen Tina Finnin perässä. Finniin hän oli tutustunut Tokiossa tämän toimiessa Cheap and Nastyn Japanin-kiertueen promoottorina. 21. huhtikuuta Cheap and Nastyn toinen levy Cool Talk Injection julkaistiin Japanissa. Vain viikko albumin ilmestymisen jälkeen Nasty Suicide ilmoitti eroavansa yhtyeestä.

Nasty Suicide, Michael Monroe ja Sam Yaffa soittivat kesällä 1994 yhdessä vanhan hyvän ystävänsä Johnny Thundersin muistolevyllä I Only Wrote This Song For You. Monroe oli kysellyt Suicidea jo kauan menestysyhtyeeseensä Demolition 23:een, mutta Suicide ei halunnut jättää Lontoossa tukikohtaansa pitävää Cheap and Nastya. Lopulta Suicide vastasi elokuussa 1994 myöntävästi Michael Monroen kutsuun tulla mukaan Demolition 23:een, kun yhtyeen alkuperäinen kitaristi Jay Hening ei päässyt Euroopan ja Japanin kiertueille murrettuaan reisiluunsa. Helsingin Tavastia-klubin keikkojen jälkeen 12. elokuuta 1994 pidetyssä lehdistötilaisuudessa Nasty Suicide ilmoitti olevansa yhtyeen virallinen jäsen, muiden muassa Michael Monroen suureksi ja iloiseksi yllätykseksi. Hän kuitenkin riitautui Monroen kanssa alkuvuodesta 1995, kun Monroen heiluttelema mikrofoniteline osui Suiciden kitaraan.

Vuonna 2022 Stenfors julkaisi sukulaistensa kanssa Family Album -nimisen levyn.^[10]

Vuonna 1995 Suicide jätti Demolition 23:n ja aloitti opinnot Käpylän kansainvälisessä lukiossa Helsingissä. Kansainvälisen lukion hän valitsi koska englanti oli vuosien varrella muodostunut hänen pääkielekseen. Hän myös muutti Puotilaan samaan vanhaan lapsuutensa kerrostaloon, mutta viereiseen portaaseen. Puotilasta hän muutti vuoden 2003 jälkeen kotiseudulleen Sipooseen. Suicide muutti nimensä takaisin Jan Stenforsiksi kyllästyttyään rock-elämään. Hän teki vielä viimeisen levynsä Vinegar Blood, jolla soittivat hänen veljensä, isänsä ja Sam Yaffa. Levyn suurin hitti oli kappale Bullet Train joka sittemmin julkaistiin Hanoi Rocks 4CD Box -kokoelmalla. Stenfors teki muutamia soolokiertueita Suomessa ja Japanissa vuonna 1997. Jan Stenfors & Puka Oinonen Duo teki kiertueen vuosina 1996–1997. Keväällä 1998 Stenfors kirjoitti ylioppilaaksi viidellä laudaturilla ja suomen kielen magnalla. Stenforsin kirjoittaessa vanha laudatur-arvosana oli jo jaettu kahtia: alempaan eximiaan ja ylempään laudaturiin, joten Stenforsin ylioppilastodistus oli erinomainen. Suomen kielen arvosanan magna Stenfors kirjoitti suomen äidinkielenään siitä huolimatta, että hänen äidinkielensä on ruotsi. Hän pääsi ylioppilaana rehtori-isänsä suosituksilla matematiikan ja kemian sijaisopettajaksi vanhaan kouluunsa Botby Högstastadiesskolaniin, jossa ystävyys ja yhteistyö Antti Hulkon kanssa oli alkanut. Tämän jälkeen hän suunnitteli eläinlääkärin uraa, mutta pyrkikin farmasian laitokselle jonne hän pääsi sisään toiseksi parhaimmilla pisteillä syksyllä 1998. Hän keskittyi opintoihinsa ja valmistui farmaseutiksi.^[4] Peruskoulun jälkeen Suicide oli aikanaan päässyt Haikon kartanon kokkikouluun, mutta sen aloittaminen oli jäänyt Hanoi Rocksin ja Tukholmaan muuton takia.

Stenfors on tutkinut myrkkyjen ja huumausaineiden vaikutusta aivoihin sekä keskushermostoon. Hän on myöntänyt kiinnostuksen johtuvan nuoruuden kokeiluista ja on sanonutkin, että ennen hän tutki myrkkyjä in vivo (elämässä) ja nyt in vitro (koeputkessa). Syksyllä 1999 hän sai Tinan kanssa tyttären, joka sai nimekseen Jasmin Josefina. Samana syksynä hän haki proviisorilinjalle, josta valmistui proviisoriksi syksyllä 2003.^[4] 8. toukokuuta 2003 matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto nimitti hänet yhdessä kolmen professorin kanssa jäseneksi Helsingin farmakologian laitoksen toimikuntaan, joka valitsi seuraavan farmakologian ja lääkekehityksen professorin.^[11]

Stenfors esiintyi 31. joulukuuta 2003 uudelleen syntyneen Hanoi Rocksin kanssa Turun Caribiassa, mutta ihailijoiden pettymykseksi hän ilmoitti tämän olevan vain palvelus vanhoille Hanoi Rocks -yhtyekavereilleen, jotka olivat jääneet ilman toista kitaristia Costello Hautamäen erottua Hanoi Rocksista juuri ennen kyseistä keikkaa. Soittaessaan monta vanhaa Hanoi Rocks-klassikkoa Stenfors tuli soittaneeksi käytännössä puolet keikasta. Keikan lopuksi liikuttunut Michael Monroe oli todennut vanhaan ystäväänsä viitaten: "Wouldn’t it be great if Nasty joined us?" (Eikö olisikin hienoa, jos Nasty liittyisi meihin?)^[12]

Elokuun 2006 Me-lehdessä Hanoi Rocksin entinen manageri ja tunnettu musiikin monitoimimies Jone Nikula kertoi haastattelussaan, että Jan Stenfors viimeistelee väitöskirjaansa. Hän kertoi väitöskirjan olevan Stenforsin mukaan valmis loppuvuodesta 2006, mutta tällä hetkellä (2008) väitöskirja ei ole vielä valmistunut. Tosin 7. joulukuuta 2007 Lähiradion haastattelussa Sam Yaffa sanoi, että "Nasse" kirjoittaa parhaillaan koko ajan väitöskirjaansa "Suomen medikaaliseen journaliin" ("Finnish Medical Journal"). Stenfors ilmeisesti siis julkaisee koko ajan väitöskirjaansa, mutta artikkelimuodossa lääketieteellisessä lehtijulkaisussa.^{[13]päivitettävä}

Stenfors muutti perheensä kanssa kevättalvella 2005 Vihtiin ja aloitti syyskuussa 2007 Espoossa sijaitsevan rinnakkaislääkkeitä valmistavan Ratiopharmin palveluksessa Pohjoismaiden ja Baltian rekisteröintiosastolla Ruotsin asioista vastaavana rekisteröintipäällikkönä (Regulatory Affairs Manager). Rekisteröintipäällikkö valvoo lääkevalmisteen kaikkia vaiheita sen rekisteröinnistä sen myyntiluvan lakkauttamiseen asti. Lisäksi Ruotsin rekisteröintipäällikkö pitää yhteyttä Ruotsin lääkevalvontaviranomaisiin ja vahvistaa, että Ratiopharmin valmistamat rinnakkaislääkkeet ovat lääkeosiltaan ja -tehoiltaan vastaavia kuin alkuperäisetkin.^[14][15] Stenfors kuitenkin erosi loppuvuodesta 2007 tästä työtehtävästä siirtyen työskentelemään Suomen rekisteröintiryhmään. Hakuajan Ruotsin asioista vastaavan rekisteröintipäällikön tehtäviin ilmoitettiin päättyvän 11. tammikuuta 2008.

Muusikko-Stenfors esiintyy edelleen, mutta lähinnä vain vierailevana yllätysartistina silloin tällöin. Esimerkiksi 27. heinäkuuta 2005 Jan Stenfors esiintyi vanhojen ystäviensä Dave Tregunnan ja Timo Kaltion brittiläisen Void-yhtyeen kanssa ”Tavastia-klubin pikkulavalla” Semifinal-klubissa, jossa esiintyvät hieman vähemmän tunnetut yhtyeet. Vuonna 1990 perustettu yhtye on nykyään nimeltään "Transystem V".^[16]

Viime vuosina Stenforsin esiintyminen keikoilla kuitenkin on tihentynyt. Huhtikuussa 2009 Stenfors kävi vierailemassa Hanoi Rocksin jäähyväiskeikoilla Tavastialla kolmena päivänä.^[17] Tätä ennen hän oli vieraillut "uuden" Hanoi Rocksin keikalla vain vuonna 2003 Turun Karibiassa Costellon lähdettyä yhtyeestä. Kesällä 2009 esiintyi Stenfors, Puka Oinonen & Päivi Pousar-Pilvi Trio kesätapahtumissa esimerkiksi Sipoon Simsalön "Midnight Sun Guitar Festival" kitarafestivaalilla 30. heinäkuuta 2009.

Stenfors vieraili myös Michael Monroe -yhtyeen keikoilla huhtikuun alussa 2010 Tavastialla samaan tapaan kuin vuosi aiemmin.^[18] Vuoden 2010 Ankkarokissa Nasty Suicide korvasi Michael Monroen koko keikan ajan yhtyeen kitaristia Steve Contea, joka perhesyistä oli joutunut lähtemään takaisin Yhdysvaltoihin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta 15 vuoteen kun kolmikko Monroe, Yaffa ja Suicide soittivat koko keikan yhdessä.^[19]

Samoihin aikoihin, kun Stenforsin keikkaesiintymiset tiheentyivät, tapahtui myös muutoksia Stenforsin yksityiselämässä. Hän tuli julkisuuteen ensi kertaa uuden 18 vuotta nuoremman^[20] avovaimonsa, kihlattunsa proviisori Minna Kairisalon kanssa Sipoon Sanomissa 14. elokuuta 2009.^[21]. Samassa haastattelussa Stenfors ilmoitti, ettei kaipaa enää Hanoi Rocksin aikoja. Minna Kairisalo väitteli farmakologiasta tohtoriksi 15. lokakuuta 2010.^[22] Jan Stenfors ja Minna Kairisalo (nyk. Kairisalo-Stenfors) menivät naimisiin 1. marraskuuta 2011.^[23]

Myöhempinä vuosina Stenfors on tasaisin väliajoin vieraillut Monroen bändin keikoilla, esimerkiksi Tikkurila-festivaaleilla 2016 ja Monroen soolouran 30-vuotisjuhlakeikalla Kulttuuritalolla lokakuussa 2017.

• Andy McCoy
• Michael Monroe
• Sam Yaffa
• Gyp Casino
• Razzle
• Timo Kaltio
• Terry Chimes

• Jan Stenforsin viimeinen televisiohaastattelu 16. huhtikuuta 1996 (ruotsiksi) Kun haastattelija kysyi Stenforsilta ansaitsiko hän satojatuhansia markkoina vai dollareina, Stenfors vastasi "Jå, det blev några" (suom. Juu, muutamia).
• Keikka-arvostelu Jan Stenforsin viimeisestä esiintymisestä Hanoi Rocksissa 31. joulukuuta 2003 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kuvat Jan Stenforsista esiintymässä Void-yhtyeen kanssa Semifinalissa 27. heinäkuuta 2005. (Arkistoitu – Internet Archive) (Esiintyjistä Stenfors on silmälasipäinen ja lihaksikas kitaristi.)