Italianseisoja

Italianseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa	Italia
Määrä	Suomessa rekisteröity 374[1]
Rodun syntyaika	viimeistään 1300-luku
Alkuperäinen käyttö	seisova, jäljestävä ja noutava lintukoira
Nykyinen käyttö	seisova lintukoira, seurakoira
Muita nimityksiä	bracco italiano, bracco, Italian Pointer, Italian Pointing Dog, braque italien, Italienischer Vorstehhund, braco italiano, itaalia linnukoer
FCI-luokitus	ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 1.1 Mannermaiset "braque"-tyyppiset #202
Ulkonäkö
Paino	25–40 kg
Säkäkorkeus	urokset 58–67 cm, nartut 55–62 cm
Väritys	valkoinen erikokoisin oranssein tai erisävyisin tumman meripihkan värisin merkein, valkoinen erikokoisin suurin kastanjanruskein merkein, valko-vaaleaoranssipäistärikkö, valko-kastanjanruskea kimo
Infobox OK

Italianseisoja (ital. bracco italiano) on italialainen koirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 7 (Seisovat lintukoirat)^[2].

Italianseisoja on rakenteeltaan vahva ja tasapainoinen koira, jonka metsästysominaisuudet ovat erinomaiset. Väriltään se on valkoinen, jossa on erikokoisia oransseja tai tumman meripihkanvärisiä merkkejä, valko-vaaleaoranssi päistärikkö tai valkokastanjanruskea kimo (ruskea-roan). Symmetriset merkit päässä ovat toivottavia. Koiran raajat ovat jäntevät, ääriviivat selväpiirteiset ja lihakset hyvin kehittyneet. Uroksien säkäkorkeus on 58–67 cm, narttujen 55–62 cm. Italianseisojat painavat täysikasvuisina 25–40 kg säkäkorkeudesta riippuen. Häntä typistetään yleensä 15–25 cm:n pituiseksi, mutta Suomessa typistäminen on kiellettyä.

Italianseisoja on tasapainoinen, sitkeä, luotettava, älykäs, lempeä ja oppivainen koira. Sitä on helppo kouluttaa ja se soveltuu kaikenlaiseen metsästykseen. Se soveltuu myös näyttelyihin, lenkkikoiraksi ja myös ihan kotikoiraksi kunhan sille tarjotaan virikkeitä. Metsästämään sitä ei tarvitse opettaa, vaan rodulla on perimässään satojen vuosien kokemus metsästämisestä. Italianseisoja suhtautuu vieraisiin ystävällisesti. Vahtiviettiä rodulta ei juuri löydy.

Rotu on alkuperältään ikivanha^[3], ja osa italialaisista koira-asiantuntijoista uskoo sen olevan yksi kaikkein vanhimmista metsästyskoirista^[4]. Heidän mukaansa se olisi foinikialaisten mukanaan tuomien kevyiden vinttikoirien ja paikallisten raskaampien molossikoirien välisten risteytysten tulos. Toisen teorian mukaan italianseisoja olisi syntynyt vasta 1600-luvun lopulla lintukoiran ja ajokoiran välisestä risteytyksestä.^[4]

Rotua tai sen mahdollista kantamuotoa on kuitenkin kuvattu freskoissa jo 1300-luvulla, ja niiden perusteella sen rotutyyppi on säilynyt muuttumattomana vähintään kyseiseltä ajalta asti. Se on jalostettu linnunmetsästykseen, ja se on sopeutunut alkuperäisestä verkkometsästyksestä nykyiseen ampumalla tapahtuvaan metsästykseen.^[3]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Italianseisoja.

• Carl-Johan Adlercreutz. 2003. Karisto Oy. Koirarotujen maailma
• Italianseisojan rotumääritelmä