Inho
Inho on voimakkaan vastenmielisyyden ja iljetyksen tunne,[1] johon liittyy halu päästä pois inhottavaksi koetun asian läheltä. Yleisiä inhon kohteita ovat asiat, joihin liittyy tartuntavaara.
Useimmat inhon kohteet ovat yleismaailmallisia, etenkin tautien tarttumisen tai myrkyttymisen vaaraan liittyvät. Sosiaalisesti, kulttuurisesti ja moraalisesti määräytyvät inhon kohteet ovat kulttuuriippuvaisia ja voivat liittyä esimerkiksi vieraisiin asioihin tai tabuihin.[2]
Inhon kokeminen on kehittynyt evoluutiossa suojaamaan ihmistä taudeilta ja myrkyttymiseltä. Ihminen kokee inhoa muun muassa haistaessaan tai maistaessaan pilaantunutta ruokaa tai muuta bakteeripitoista ainetta kuten ulostetta. Sen seurauksena hän jättää ruoan koskematta tai sylkäisee sen suustaan, jolloin hän välttyy tauteja aiheuttavilta bakteereilta. Puolustusreaktioon voi kuulua myös oksentaminen. Ihminen voi myös nyrpistää nenäänsä, mikä estää taudinaiheuttajien pääsyn elimistöön nenän kautta. Inhoa kokeva ihminen myös välttää yleensä avaamasta suutaan ammolleen.[3]
Ruoka muuttuu inhottavaksi myös kun sitä on koskettanut jokin tauteja kantava eläin kuten torakka tai kärpänen. Myös maahan pudonnut ruoka voi muuttua inhottavaksi, sillä se voi olla likaista. Sairauteen kuolleen ihmisen vaatteisiin pukeutuminen inhottaa ihmisiä jopa silloin, kun vaatteessa ei olisi mitään tautiriskiä.[4]
Ruokamyrkytyksen jälkeen ihminen inhoaa jonkin aikaa kaikkea sellaista, jota hän söi ennen taudin puhkeamista.[5]
Haavojen, ruhjeiden, ihottuman ja näppylöiden näkeminen voi inhottaa, koska niissä voi olla tulehdusta aiheuttavia bakteereita tai viruksia.[3] Kehollisista asioista inhoa aiheuttavat myös ulosteet, virtsa ja räkä. Moni seksiin liittyvä asia kuten jollain tavalla epäviehättävä kumppani voi inhottaa, etenkin jos ihminen ei ole kiihottuneessa tilassa. Ihmiset pitävät ajatusta seksistä lähisukulaisen kanssa yleensä inhottavana. Tämän evolutiivinen tausta on siinä, että sisäsiittoisuus on geeniperimälle haitallista.[6]
Liian paljon ihmistä muistuttava mutta hiukan kuitenkin ihmisestä poikkeava robotti eli androidi voi aiheuttaa inhoa. Sama pätee ihmistä muistuttaviin kauhuelokuvien zombeihin ja eläviin mallinukkeihin. Kun robotti sen sijaan on vain hiukan ihmisen kaltainen mutta ei liikaa, se saattaa jopa vaikuttaa sympaattiselta.[7]
Lapsia eivät inhota monet niistä asioista, joita aikuisia inhottavat. Lapsi ei esimerkiksi inhoa ulosteita ja voi syödä monenlaisia asioita joita aikuinen ei inholtaan laittaisi suuhunsa. Lapsen varttuessa hän kuitenkin alkaa inhota monia uusia ruokia.[8]
Jos inhon aiheuttaja häviää ihmisen läheltä, myös inhon tunne katoaa nopeasti.[3] Ihminen voi totuttelun kautta lakata inhoamasta asioita. Tämä pätee niin ruokaan, likaan kuin toisiin ihmisiinkin.[9]
Inhon kokemus on saanut ihmiset kehittämään hygieniaa siivoamalla kodit ja pitämällä jätteet ja ulosteet loitolla ruoasta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nummenmaa, Lauri: Tunnekartasto: Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0402-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ inho. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Nummenmaa 2019, s. 88–89, 102.
- ↑ a b c d Nummenmaa 2019, s. 88–91.
- ↑ Nummenmaa 2019, s. 97–98.
- ↑ Nummenmaa 2019, s. 92.
- ↑ Nummenmaa 2019, s. 93–96.
- ↑ Nummenmaa 2019, s. 99–101.
- ↑ Nummenmaa 2019, s. 91–92.
- ↑ Nummenmaa 2019, s. 93–95, 105.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Inho Wikimedia Commonsissa
