II/JR 7
II/JR 7 eli Jalkaväkirykmentti 7:n toinen pataljoona oli varusmiehistä ja kantahenkilökunnasta muodostettu yksikkö. Kyseessä oli välirauhan aikaisen 7.Prikaatin toinen pataljoona, joka uudelleen numeroitiin.
Varustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vakinaiseen sotaväkeen kuuluvana yksikkönä pataljoonan materiaalinen tila oli liki määrävahvuuksien mukainen.
Yksiköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esikunta/II/JR 7
- Esikuntakomppania/II/JR 7
- 5.K/JR 7
- 6.K/JR 7
- 7.K/JR 7
- 8.K/JR 7 (konekiväärikomppania)
Komentaja(t)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- kapteeni A.Ahola
Keskittäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]II/JR 7:n varuskunta-alue sijaitsi tulevalla keskitysalueella, joten varsinaisia kuljetuksia ei keskityksen yhteydessä tarvittu.
II/JR 7:n sotatoimet vuonna 1941
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siirtyminen taistelualueelle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan syttyessä 25.6.1941 II/JR 7 oli Tarnalan alueella lähinnä varmistustehtävässä.
28.-29.6.1941 välisenä yönä pataljoonan itäpuoliselle alueelle siirtyi mm. JR 28, joten II/JR 7 jäi divisioonan reserviksi.
30.6.1941 klo 19 aloitti 2.Divisioona hyökkäyksen valtakunnan rajan yli. II/JR 7 ei vielä tässä vaiheessa osallistunut sotatoimiin.
1.7.1941 sai pataljoona käskyn rykmentin kolmannen pataljoonan kanssa edetä varmistamaan Tyrjän kylän ja Iso-Iijärven välistä kannasta, jossa rykmentin ensimmäinen pataljoona jo olikin.
Puolustuksessa ja hyökkäykseen valmistautuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]3.7.1941 mennessä pataljoonan kaikki osat olivat jo saapuneet uudelle toiminta-alueelleen. Saamansa käskyn mukaisesti pataljoona valmistautui myös etenemään etelään tai kaakkoon mainitulta kannakselta. Hyökkäyksen aloittamiseen vaadittiin kuitenkin erillinen käsky, jota saatiinkin odotella aina heinäkuun loppuun asti.
4.7.1941 yritti vihollinen karkottaa suomalaisjoukot aiemmin mainulta kannakselta noin pataljoonan vahvuisin voimin tehdyllä vastahyökkäyksellä parinkymmenen panssarivaunun tukemana. II/JR 7 osallistui taisteluun, jossa pataljoona sai siis ns. tulikasteensa.
5.7.1941 vihollinen uudisti vastahyökkäyksensä kahdesti jälleen noin pataljoonan voimin ilman tulosta. Tämän jälkeen taistelutoiminta laantui lähinnä tykistö- ja partiotoiminnaksi aina kuun lopulle saakka.
Tyrjän taistelu ja eteneminen Laatokan rantaan 31.7.-21.8.1941
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]31.7.1941 II/JR 7 aloitti hyökkäyksen JR 7:n hyökkäyskaistan keskimmäisenä yksikkönä. Päivän aikana pataljoona pääsi ankarasta vastarinnasta, miinoitteista, murroksista ja metsäpaloista johtuen etenemään ainoastaan noin 8oo metriä. Eteneminen tapahtui ns. pesäkkeestä pesäkkeeseen mm. käsikranaattien ja kasapanosten avulla. Pataljoona joutui torjumaan myös puna-armeijan panssarivaunujen tukemia vastahyökkäyksiä päivän aikana useitakin.
1.8.1941 taistelut Tyrjän alueella jatkuivat kiivaina. Päivän aikana II/JR 7 sai käskyn siirtyä Iilammen eteläpuolelle tarkoituksena osallistua idän kautta tapahtuvaan saarrostavaan hyökkäykseen. Siirtyminen alkoi illan aikana.
2.8.1941 II/JR 7 osallistui yhdessä I/JR 7:n kanssa hyökkäykseen kohti länttä. Pataljoona tunkeutui Tyrjästä itään johtavalle tielle katkaisten näin vihollisen tieyhteyden itään Iilammen pohjoispään kohdalla. Lisäksi pataljoona valtasi vastustajan pesäkkeitä Iilammen luoteispuolella.
3.8.1941 hyökkäys Tyrjän alueella jatkui suomalaisten kannalta suotuisissa merkeissä. II/JR 7 kukisti vihollisen vastarinnan Rokkolantalon alueella. Vihollinen katsoi parhaaksi yrittää ulosmurtautumista saarroksesta ja illan aikana vihollisen joukot alkoivat kokoontua mm. II/JR 7:n alueen läheisyyteen.
4.8.1941 aamuyöllä vihollisen hyökkäys alkoi ja johti puna-armeijan joukkojen osittaiseen ulosmurtautumiseen motista. Vihollisen miehistötappiot olivat kuitenkin huomattavan suuret ja koko alueella taistelleiden vihollisen joukkojen kalusto joutui suomalaisten sotasaaliiksi.
5.8.1941 II/JR 7 oli muun JR 7:n ohella määrättynä divisioonan reserviksi. Tehtävänä oli samanaikaisesti valmistautua etenemiseen kohti Lahdenpohjaa.
6.8.1941 II/JR 7 eteni divisioonan esikunnasta saamansa käskyn mukaisesti kohti Ihalan asemaa, joka miehitettiin jo samana iltana venäläisten vetäydyttyä kohti etelää jättäen länsi-itä - suuntaisen tien suomalaisten käsiin.
7.8.1941 pataljoona eteni edelleen lähes ilman vastarintaa kohti Jaakkiman asema-aluetta. Sankan sumun suojissa etenemistä jatkettiin sieltä edelleen kohti Lahdenpohjaa.
8.8.1941 aamupäivällä II/JR 7 eteni Lahdenpohjan kauppalan länsipuolitse kohti pohjoista Sortavalaan vievän rautatien suunnassa. Eteneminen jatkui vihollisen puolustuksen tiivistymiseen asti noin kolme kilometriä kauppalan pohjoispuolelle.
9.8.1941 pataljoonan tehtävänä oli torjua pohjoisesta tulevia hyökkäyksiä, joita vihollinen suoritti aukaistakseen maayhteytensä kohti etelää.
10. ja 11.8.1941 II/JR 7 oli puolustusryhmityksessä Lahdenpohjan pohjoispuolella Paikjärvenkylän alueella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5
- Olavi Antila jne.: 2. Divisioonan historiikki. Pori: Etelä-Suomen kustannus OY, 1975. ISBN 951-9064-08-7