Heinjoki
| Heinjoki | |
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Viipurin kihlakunta |
| Kuntanumero | 087 |
| Perustettu | 1869 |
| – emäpitäjä | Muolaa |
| Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala |
342,10 km² [1] (12.3.1940) |
| – maa | 323,10 km² |
| – sisävesi | 19,00 km² |
| Väkiluku |
3 712 [2] (31.12.1939) |
| – väestötiheys | 11,5 as./km² |
Heinjoki on entinen Suomen kunta Etelä-Karjalassa Karjalankannaksella Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Heinjoki sijaitsi Viipurin itäpuolella. Heinjoen naapurikuntia olivat Antrea, Äyräpää, Muolaa, Kuolemajärvi ja Viipurin maalaiskunta. Heinjoen alueen suurimmat järvet olivat Kaltovesi ja Noskuanselkä kunnan pohjoisrajalla, Kämäränjärvi kunnan eteläosassa ja Äyräpäänjärvi kaakkoisrajalla.
Heinjoen väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Karjalohja, Karkkila, Nummi, Pusula, Pyhäjärvi Ul, Sammatti ja Vihti.[3]
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikurila, Hentula, Hevossaari, Koprala, Kurvila, Kämärä, Kääntymä, Lahdenperä, Lapinlahti, Pienpero, Pihkala, Pilppula, Pirilä, Ristseppälä, Rättölä, Savastila, Tuokkola, Vamppala.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 11 koulupiiriin.[4]
Kunnan läpi kulki rautatie Viipurista Pölläkkälään, jossa oli Pilppulan pysäkki, Heinjoen asema ja Ristseppälän asema. Rautatie päättyy nykyisin Ristseppälään.[5][6]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Heinjoen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.
Tunnettuja Heinjokelaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Antti Hanninen (1873–1957), kansanedustaja
- Niilo Lappalainen (1927–2001), eversti, sotakirjailija
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinjoen kirkonkylän nimi on ollut vuodesta 1948 lähtien Veštševo[8], mutta kylällä ei ole enää hallinnollista merkitystä. Lähes koko entinen Heinjoen kunnan alue sekä entisen Äyräpään kunnan pääosa kuuluivat 2000-luvulle tultaessa Leningradin alueen Viipurin piirin Ristseppälän (Žitkovo)[8] kyläneuvostoalueeseen, jonka keskuskylä, Ristseppälä, sijaitsee entisen Heinjoen kunnan kaakkoisosassa. Vuodesta 2006 alueet kuuluvat Kähärin (Gontšarovo) maalaiskuntaan.
Heinjoen alueella sijaitsee Heinjoen asemanseutu (posjolok pri stantsii Veštševo), joka on alkuperäinen keskustaajama, tuhoutunut kirkko sijaitsi kuitenkin muutama kilometri pohjoisempana Savastilassa, jossa on sankarihautausmaan muistomerkki.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
- ↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ Seppo Rapo: Heinjoki (Kartta) luovutettukarjala.fi. 2001. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ Karjalan kannas ja Pietari: Historia ja kulttuurin muistomerkkejä 2005 1:220 000. Konsultti: "Karelija" historian ja kotiseuduntutkimusyhdistys, 2005.
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ a b Suviranta, Sami. Luovutetut alueet, kahtalaiset nimet. Kielikello 2/2001
- ↑ Karjalan kannas ja Pietari: Historian ja kulttuurin muistomerkkejä 2005 1:220 000. Konsultti "Karelija" historian ja kotiseuduntutkimusyhdistys, 2005.