HMS Lauderdale

HMS Lauderdale
Aluksen vaiheet
Rakentaja	John I. Thornycroft and Company, Southampton
Kölinlasku	12. joulukuuta 1939
Laskettu vesille	5. elokuuta 1941
Palveluskäyttöön	24. joulukuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä	Kreikan laivastolle 1946 nimellä Aigaion
Loppuvaihe	romutettu 1960
Tekniset tiedot
Uppouma	1 050 t (standardi) 1 490 t (max)
Pituus	85,34 m
Leveys	9,62 m
Syväys	2,51 m
Koneteho	19 000 hv
Nopeus	25,5 solmua (67 km/h)
Miehistöä	164
Aseistus
Aseistus	6 x QF 4" Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina 2 x Oerlikon 20 mm 2 x nelipiippuista Vickers .50" Mk III -konekivääriä 6 x syvyyspomminheitintä
Infobox OK

HMS Lauderdale (viirinumero L95) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: Hunt-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 työnumerolla J6153 vuoden 1939 hätäohjelmassa (engl. War Emergency Programme) John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista, missä köli laskettiin 12. joulukuuta telakkanumerolla 1212. Alus laskettiin vesille 5. elokuuta 1941. Alus nimettiin Berwickshiressä pidetyn ketunmetsästyksen mukaan. Se on ainoa täten nimetty alus Britannian kuninkaallisessa laivastossa. Alus valmistui 24. joulukuuta.^[1]

Alus on ainoa Hunt-luokan alus, joka on matkannut Atlantin ylitse Kanadaan. Sen matkan tarkoituksena oli tutkia alustyypin sopivuutta palvella Town-luokan alusten rinnalla Kanadan laivastossa. Se kuitenkin todettiin sopimattomaksi Kanadan laivastolle lähinnä heikon toimintasäteen vuoksi.^[1]

Tammikuussa 1942 alus lähti koejojen ja varustettamisen jälkeen Scapa Flowhun miehistön koulutukseen Kotilaivastoon. Se määrättiin samalla Läntisen reitin 20. saattajaryhmään, johon se liittyi koulutuksen päätyttyä.^[1]

Alus lähti 16. helmikuuta HMS Caldwellin kanssa Halifaxiin Kanadaan, jonne ne saapuivat 21. helmikuuta aloittaen palveluksen Kanadan laivastossa. Alus liittyi 24. helmikuuta Halifaxissa läntiseen saattajaosastoon, jonka mukana se suojasi Halifaxin ja St. Johnsin välisiä saattueita. Aluksen vapauduttua tehtävästä 30. maaliskuuta se aloitti matkan saattueen mukana Londonderryyn Britteinsaarille.^[1]

Alus liittyi 15. huhtikuuta HMS Badsworthin, HMS Georgetownin, HMS Lancasterin ja HMS St. Marysin kanssa saattueen WS18 paikallissaattueeksi. Alus erkani 19. huhtikuuta saattueesta palaten Londonderryyn. Alus liitettiin Rosythin saattajaosastoon suojaamaan Pohjanmeren saattueita, kunnes se siirrettiin helmikuussa 1943 Hullissa telakalle.^[1]

Telakalta vapauduttuaan alus oli maaliskuun koeajoissa ja valmistautumassa ulkomaan palvelukseen. Huhtikuussa alus määrättiin suojaamaan joukkojenkuljetussaattuetta siirtyessään Gibraltarille. Alus liittyi 16. huhtikuuta Clydessä yhdistettyyn saattueeseen KMF13/WS29. Alus jäi suojaamaan saattuetta KMF13, kun saattue WS29 jatkoi Freetowniin. Alus liittyi Maltalla 60. saattajadivisioonaan, jonka mukana se suojasi läntisen Välimeren saattueita, tulitti Tunisian Kelebian kohteita. Alus osallistui Cape Bonin saartoon (operaatio Retribution), millä pyrittiin estämään akselivaltojen joukkojen evakuointi Pohjois-Afrikasta Italiaan.^[1]

Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi keskiselle Välimerelle suojaamaan saattueita ja torjumaan sukellusveneitä. Kesäkuussa alus suojasi Gibraltarilta Pohjois-Afrikkaan saattueen UG8A ja määrättiin tukemaan Sisilian maihinnousua. Alus liittyi heinäkuun alussa Sisilian maihinnousun itäiseen tukiryhmään. Alus suojasi 7. heinäkuuta Sfaxista Sisilian sillanpäähän saattueen SMB1, mistä se erkani maihinnousualueella Bark South. Alus tuki maihinnousua tykkitulella ja suojaamalla aluetta mereltä.^[1]

Vapauduttuaan operaatiosta alus palasi saattuetehtäviin ja partioimaaan Välimerellä, kunnes se kesäkuussa 1944 määrättiin Etelä-Ranskan maihinnousuun. Alus siirrettiin 5. hävittäjälaivueeseen, joten se siirtyi Aleksandriaan. Alus siirtyi heinäkuussa laivueen mukana Napoliin.^[1]

Elokuussa 1944 alus oli Napolissa, missä se valmistautui palvelukseen Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa. Alus liittyi saattueeseen SM2, joka kuljetti joukkoja Etelä-Ranskan maihinnousuun. Saattue lähti 13. elokuuta Napolista. Alus erkani 15. elokuuta sillanpäässä saattueesta. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi Kuninkaallisen laivaston Välimeren alueen komentajan alaisuuteen.^[1]

Syyskuusta 1944 huhtikuuhun 1945 alus suojasi saattueita ja partioi keskisellä Välimerellä ja Adrianmerellä. Alus määrättiin toukokuussa 1945 Intian valtamerelle, kunhan se olisi huollettu Simonstownissa. Kesäkuussa alus lähti Britteinsaarille, missä miehistö päästettiin lomalle ja alus siirrettiin huollettavaksi. Elokuussa alus lähti Simonstowniin, missä se oli edelleen telakalla Japanin antautuessa. Alus määrättiin Välimeren laivastoon, johon se liittyi vapauduttuaan telakalta. Vuonna 1946 alus tutkittiin perusteellisesti mietittäessä sen siirtoa Kreikalle.^[1]

Alus lainattiin Kreikalle, joka liitti sen toukokuussa 1946 laivastoonsa nimellä Aigaion. Alus poistettiin palveluksesta joulukuussa 1959 ja romutettiin 1960 Kreikassa.^[1]

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)
• English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)