Kuntalaki
| Osa artikkelisarjaa |
| Suomen politiikka |
|---|
 |
Kuntalaki on Suomen kuntien toimintaa säätelevä laki vuodelta 2015. Laki tuli voimaan 1.5.2015 ja korvasi edellisen vuonna 1995 voimaan tulleen kuntalain. Suurta osaa uuden lain säännöksistä alettiin kuitenkin soveltaa uuden kuntavaalikauden alkaessa 1.6.2017.[1] Kyseessä on yleislaki, joka koskee kunnan hallinnon ja talouden järjestämistä.[2] Laissa säädetään muun muassa kunnan tehtävistä, valtuustosta ja kunnan muista toimielimistä, asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista, kunnan päätöksenteosta ja hallinnosta, kunnan taloudesta sekä muutoksenhausta kunnan viranomaisten päätöksiin.[3]
Kuntalaki edeltäjineen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuntia koskevat lait on seuraavassa lueteltu vanhimmasta laista vuodelta 1865 uusimpaan lakiin vuodelta 2015. Tämän osion lähteenä on käytetty Suomen säädöskokoelman ja sen edeltäjän Suomen asetuskokoelman vuosittain julkaistavia säädösniteitä. Säädöksen numero ohjaa tarkempaan lähteeseen.
- Asetus kunnallishallituksesta maalla (4/1865) tuli voimaan 6. helmikuuta 1865. Se sääti, että "kukin seurakunta maalla on itsepäällensä erinäinen kunta..."
- Asetus kunnallishallituksesta kaupungissa (40/1873) tuli voimaan vuoden 1875 alussa. Sen mukaan "jokainen kaupunki aluspiirinensä on itsekseen erinäinen kunta..." Kaupunkikunnan ja maalaiskunnan yhdistämistä yhteisen kunnallishallituksen alaisuuteen ei pidetty suotavana, mutta se oli poikkeustapauksissa senaatin luvalla mahdollista.
- Asetus maalaiskuntain kunnallishallinnosta (21/1898) tuli voimaan vuoden 1899 alussa. Myös se sääti, että oman alueen omaava maaseurakunta oli itsekseen eri kunta.
- Asetus taajaväkisten maalaisyhdyskuntain järjestämisestä eräissä tapauksissa (21/1898) tuli voimaan vuoden 1899 alussa.
- Kaupunkien kunnallislaki (108/1917) tuli voimaan vuoden 1918 alussa.
- Maalaiskuntain kunnallislaki (108/1917) tuli voimaan vuoden 1918 alussa. Se sääti, että "kukin maaseurakunta, jolla on oma alue, on itsekseen eri kunta."
- Laki taajaväkisistä maalaisyhdyskunnista (185/1931) tuli voimaan vuoden 1932 alussa. Valtioneuvostolla oli oikeus määrätä maalla sijaitseva taajahko asutus taajaväkiseksi maalaisyhdyskunnaksi, joka ei kuitenkaan sellaisenaan ollut itsenäinen kunta. Laki kumosi asetuksen taajaväkisten maalaisyhdyskuntain järjestämisestä eräissä tapauksissa (21/1898).
- Kunnallislaki (642/1948) koski maalaiskuntia, kaupunkeja ja kauppaloita. Laki tuli voimaan vuoden 1949 alussa ja se kumosi maalaiskuntain kunnallislain (108/1917) ja kaupunkien kunnallislain (108/ 1917, aiemmin numero tarkoitti asetuskokoelman vihon järjestysnumeroa, ei yksittäisen säädöksen numeroa) sekä asetuksen kunnallishallituksesta kaupungissa (40/1873) ja asetuksen maalaiskuntain kunnallishallinnosta (21/1898) sekä lain taajaväkisistä maalaisyhdyskunnista (185/1931) ja lain verojen ja sotalainan maksamisessa myönnettävistä huojennuksista (129/1945).
- Kunnallislaki (953/1976) tuli voimaan vuoden 1977 alussa. Se koski sekä kuntia että kaupunkeja ja lain 152 pykälän nojalla kauppaloista tuli kaupunkeja 1. tammikuuta 1977.
- Kuntalaki (Suomen säädöskokoelmassa numero 365/1995) tuli voimaan 1. heinäkuuta 1995 ja se kumosi vuoden 1976 kunnallislain.
- Kuntalaki (Suomen säädöskokoelmassa numero 410/2015) tuli voimaan 1. toukokuuta 2015 ja se kumosi vuoden 1995 kuntalain.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uusi kuntalaki. Kuntaliitto.fi kuntaliitto.fi. Viitattu 24.8.2018.
- ↑ 8 Hallituksen esitys eduskunnalle kuntalaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 268/2014) finlex.fi. Viitattu 24.8.2018.
- ↑ Ajantasainen lainsäädäntö: Kuntalaki 410/2015 finlex.fi. Edita. Arkistoitu 28.3.2023. Viitattu 24.8.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuntalaki (2015/410) Finlexin tietokannassa
- Kuntalaki (1995/365) Finlexin tietokannassa (Arkistoitu – Internet Archive)
Lisää luettavaa aiheesta kunnallislainsäädäntö on Wikiaineistossa
