Kuutti Lavonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuutti Lavonen
Kuutti Lavonen Didrichsenin näyttely 2020. Toinen Johannes ja Milory
Kuutti Lavonen Didrichsenin näyttely 2020. Toinen Johannes ja Milory
Henkilötiedot
Koko nimi Kuutti Johannes Lavonen
Syntynyt7. helmikuuta 1960 (ikä 64)
Kotka
Kansalaisuus Suomi
Ammatti Professori, taiteilija
Taiteilija
Aktiivisena 1978 alkaen
Ala taidemaalari, taidegraafikko, piirtäjä
Kuuluisimpia töitä Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalaukset, Tartto Paavalinkirkon alttaritaulu
Palkinnot

Pro Finlandia 2016, Suomen Kulttuurirahaston Suurpalkinto 2021

Kuutti Johannes Lavonen (s. 7. helmikuuta 1960 Kotka) on suomalainen taidemaalari, taidegraafikko, valokuvataiteilija ja professori.[1] Hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Lavonen asuu Lallukan taiteilijakodissa Helsingin keskustassa. Hänellä on kotinsa yhteydessä myös ateljee. Hän on toiminut Kuvataideakatemian professorina (1999–2003) ja kirjoittanut runokirjan Havahtumisia sekä maalannut Tyrvään Pyhän Olavin kirkon kirkkomaalauksia. Kuutti Lavosen muita tunnettuja julkisia teoksia on Tarton Paavalinkirkon alttaritaulu.[2] Kuvataiteilijana hän on toiminut vuodesta 1978 vaikuttaen suomalaisen kuvataiteen asemaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lavosen teoksia löytyy kokoelmista niin Ruotsista, Ranskasta kuin Espanjastakin.[1] Kuutti Lavosta arvostetaan sekä taidemarkkinoilla että taidekentällä. [3]

Kuutti Lavonen on oman tulkintansa mukaan ennen kaikkea piirtäjä.[4] Hän on opiskellut Pohjois-Italiassa ja saanut vaikutteita renessanssin ja barokin taiteesta.[5]

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavonen opiskeli Italiassa Urbinossa, Instituto Superiore per le Industrie Artistichessa vuosina 1978–1979, minkä jälkeen hän siirtyi Suomen taideakatemian kouluun, josta hän valmistui taidegraafikoksi vuonna 1984.[1] Parhaillaan hän suorittaa kuvataiteen tohtorin tutkintoa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa (2005–).[5] Lavonen tutkii väitöskirjassaan napolilaisen taidemaalari ja barokkimestari Bernardo Cavallinon teoksia. Lavonen kävi Ranskalaisen koulun Helsingissä, ja hänellä on suhteet Pariisin grafiikan tekijöihin ja vedostajiin. Mutta hänen taiteensa vahva kytkös on Italiassa, sen taiteen historiassa ja ikonografiassa.[6]

Taiteellisesta työstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavosen taiteellisen työn debyytti tapahtui Helsingissä 1978. [1] Sittemmin Lavonen on esiintynyt kymmenissä ryhmä- ja yksityisnäyttelyissä. Lavosen teoksia on ollut esillä myös monissa kansainvälisissä näyttelyissä. [1]

Didrichsenin näyttely vuonna 2020. Vasemmalla teos Lupa Rakastaa ja keskellä Bannerträger.

Kuutti Lavonen on kuulunut Suomen johtaviin taidegraafikoihin viimeistään hänen Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä 2004–2005 olleesta näyttelystään lähtien. [7] Vuonna 2020 Kuutti Lavonen piti ”Aika ja Ikuisuus” 60-vuotisnäyttelyn Didrichsenin taidemuseossa. Näyttelyn uusia uniikkeja teoksia olivat esimerkiksi ”Lupa rakastaa” ja ”Bannerträger”[8] (2020, punaliitu, mustaliitu ja pastelli okumévanerille). Niiden kasvokuvat voi nähdä sekä taidehistoriallisina viittauksina että taiteilijan muistista nousevina, hänen kohtaamiensa ihmisten muotokuvina. Eri aikoina syntyneet kuvat punoutuvat yhteen, osaksi taiteilijan ”matkakertomusta”. Barokkitaide on viime vuosina tullut Lavoselle erityisen läheiseksi: tyylilajin inhimillinen, ruumiillinen ja tunnevoimainen ihmiskuva puhuttelee taiteilijaa. Se sallii psykologisoinnin – ja ehkä houkuttelee eri tulkintoihin. Taiteilijan teoksissa on kuva-aiheita, jotka ammentavat klassisesta ja kristillisestä kuvaperinteestä, ja tulevat heijastuksina uudelleentulkituiksi. Piirtäminen on taidegraafikon koulutuksen saaneelle Lavoselle ominaisin kuvallisen ilmaisun muoto. Piirtävän käden kuva on saanut teoksesta toiseen muodon milloin määrätietoisena viivana, milloin näennäisen hapuilevina viivastoina. Lavonen jättää mielellään teoksiinsa ”sellaista mikä ei ole ihan selvää”, jolloin kuvat kutsuvat katsojan mielikuvitusta täydentämään ja tulkitsemaan. Piirtäminen on lähtökohta myös taiteilijan maalaustyöskentelyssä.[8]

Pyhän Olavin kirkko (Sastamala) ja Kuutti Lavosen maalaukset.

Lavosen töistä tunnetuimpia ovat hänen kymmenet kirkkomaalauksensa Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon yhdessä Osmo Rauhalan kanssa 2006–2009 sekä Tarton Paavalinkirkon alttarikaappi 2015. Vaasan kaupunginteatterin seinämaalaus 1992 on myös yksi Kuutti Lavosen julkisista teoksista. Lavosen taiteilijanuran alkuvaiheessa teokset saivat virityksen myös poptaiteesta. Kaksi viikkoa Andy Warholin kuoleman jälkeen maaliskuussa 1987 toteutettiin näyttely Museokadun Galerie Pelinillä. Kuutti Lavosen töitä on osana monia kotimaisia kokoelmia esimerkiksi Kansallisgallerian kokoelmassa. Kotimaisten kokoelmien ohella töitä sisältyy esimerkiksi Viron taidemuseon (Viro) ja Málagan yliopiston (Espanja) kokoelmiin. [1] Kuutti Lavosen suosio on tasainen ja taattu.

Tarton Paavalinkirkon alttaritaulu, Kuutti Lavonen.

Kuutti Lavonen on myös kuvittanut Eino Leinon Helkavirsiä-runokokoelman. Joulukuun 2017 WSOY:n klassikkokirjojen yleisöäänestyksen eniten ääniä saanut kirja oli Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Lavonen suunnitteli teoksen uusimman painoksen kannen.[9]

Kuutti Lavonen suunnitteli 2003 presidentti Tarja Halosen muotokuvan, josta julkaistiin Halosen 60-vuotispäivän kunniaksi erikoispostimerkki. Sen aiheena on taiteilija Kuutti Lavosen presidentistä tekemä muotokuva. Alkuperäinen teos on tehty mustaliitu- ja pastellityönä Lavoselle ominaiseen, varsin suureen kokoon 76 x 112 cm. Myös ensipäivänkuori sekä -leima ovat Lavosen suunnittelemia.[10]

Kuutti Lavonen on maalannut myös muotokuvia. Vuonna 2020 julkaistiin muotokuva Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilästä. [11]

Kuutti Lavosen teosten arvo on ollut nousussa ja esimerkiksi vuonna 2020 Bukowskin huutokaupassa myytiin pastellityö ”Lola” huutokauppamaksuineen yli 12 000 euron hintaan, joka on elävälle suomalaiselle taiteilijalle, joka maalaa edelleen aktiivisesti, erittäin hyvä taso.[12] Helmikuussa 2022 La Tierra -grafiikkateoksesta maksettiin yli 12 000 euroa kuluineen [13] Syyskuussa 2021 Bukowskin huutokaupassa Kuutti Lavonen grafiikkaa teoksesta Heure Asienne huudettiin kuluineen yli 9 000 euroa [14] Myös muiden grafiikkatöiden arvo on noussut yli 3 000 euroon huutokaupoissa.[15] [3] Tammikuussa 2024 teos Gabriel kuiskaa Marialle myytiiin huutokaupassa kuluineen lähes 30 000 euron hintaan.[16]

Lavonen on toiminut kuvataidekirjoittajana vuodesta 1981 lähtien, julkaisuja mm. Helsingin Sanomat, Taide. Lavonen kirjoitti Suomen taideyhdistyksen teokset Outi Heiskanen (1986), Leena Luostarinen (1988), Jaakko Sievänen (2002), Kuutti Lavonen (2005), Tapani Mikkonen (2008).[1]

Helsingin Kivipaino on Matti Hintikan ja Kuutti Lavosen vuonna 2001 perustama taidelitografiaan erikoistunut työhuone.[17]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavosen vanhemmat ovat kesken uransa kuollut isä, kuvataiteilija Ahti Lavonen (1928–1970) ja tekstiilitaiteilija Maija Lavonen (1931–2023). Lavosella on kaksi lasta yhdessä filosofian tohtori Ulla Tuomarlan kanssa. Pariskunta on eronnut.[1]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kunniamaininta kansainvälisessä Intergrafik-näyttelyssä (1984)
  • Stipendiaatti Vuoden nuori taiteilija 1986 -näyttelyssä (1986)
  • Jaettu 1. sija Mino Pro Graphica (1989)
  • Vaasan kaupunginteatterin uudisrakennuksen seinämaalauskilpailussa 1. sija (1991)
  • MTV:n kulttuuripalkinto 1998 (1999)[18]
  • Suomen taideyhdistyksen kunniamaininta (2003)
  • Kirkon kulttuuripalkinto yhdessä Osmo Rauhalan kanssa (2009)
  • Suomi -palkinto 2009
  • Pro Finlandia -mitali 2016[19]
  • Suomen Kulttuurirahaston Suurpalkinto 2021[20]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuutti Lavonen: Havahtumisia, toim. Satu Itkonen. Kirjapaja, Helsinki 2005.
  • Kuutti Lavonen: Aamun hauraat kädet – Les Mains fragiles de l’Aurore (FI/FR) : Publications du musée des beaux-arts de Salo 14, 2008, ISBN 978-952-99735-8-3

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Lavonen Kuutti Johannes Suomen Kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli. Helsinki: Suomen Taiteilijaseura ry, Helsinki. Viitattu 8.5.2010. (suomeksi)
  2. ↑ Tartu Pauluse altari kavand. Youtube.
  3. ↑ a b Kuutti Lavonen kuvaa ilmeikkäitä kasvoja. Taloustaito.fi.
  4. ↑ Kuvataiteilija Kuutti Lavonen. Suomen Kulttuurirahaston palkinnonsaaja 2021]. Youtube.
  5. ↑ a b Historisti ammentaa inspiraatiota renessanssista.
  6. ↑ 60 vuotta täyttävän Kuutti Lavosen teoksissa suodattuvat taidehistoria ja kohtaamiset ihmisten kanssa. HS 5.2.2020.
  7. ↑ 18.8.04-30.1.2005 Kuutti Lavonen (Lavosen Ihmisiä, pyhimyksiä ja enkeleitä -näyttelyn sivu) 2004. Helsinki: didrichsenmuseum.fi Helsinki. Viitattu 8.5.2010. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ a b Kuutti Lavonen, Bannerträger (Arkistoitu – Internet Archive). Didrichsenmuseum.fi.
  9. ↑ Luukku 17: Sinuhe egyptiläinen. Yhdenmiehentyyli.com.
  10. ↑ Presidentti Haloselle syntymäpäiväpostimerkki.
  11. ↑ Jorma Sipilä – Kuvagalleria – uta.fi www.unitampere-gallery.fi. Viitattu 2.4.2021.
  12. ↑ Kuutti Lavosen työ. Bukowskis.
  13. ↑ Kuutti Lavonen, 'La tierra'. Bukowskis. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Kuutti Lavonen, litografia, signeerattu ja päivätty 2008, numeroitu 51/50. Bukowskis. Viitattu 5.9.2021.
  15. ↑ Kuutti Lavonen, Regina Celi. Bukovskis.
  16. ↑ www.vaimo.com: Hagelstam & Co | Kuutti Lavonen (1960-)* www.hagelstam.fi. Arkistoitu 1.2.2024. Viitattu 2.2.2024.
  17. ↑ Helsingin Kivipaino.
  18. ↑ Kuvataiteilija Kuutti Lavonen sai MTV3:n kulttuuripalkinnon Helsingin Sanomat. 16.3.1999.
  19. ↑ Pro Finlandia -palkittu Martti Suosalo Yle.fi/uutiset. 6.12.2016. Viitattu 30.1.2017.
  20. ↑ Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto Kuutti Lavoselle

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuutti_Lavonen&oldid=22454207”