Kościuszkon kapina

Kościuszkon kapina
Kartta Kościuszkon kapinasta.
Päivämäärä: 1794 Paikka: Entiset Puola-Liettuan alueet. Lopputulos: Kapina kukistettiin.
Osapuolet
Puolalaiset kapinalliset.	Venäjän keisarikunta
Komentajat
Tadeusz Kościuszko	Aleksandr Suvorov

Kościuszkon kapina oli Puolassa vuonna 1794 syttynyt kapina, joka kohdistui Venäjän keisarikuntaa vastaan. Kapinan taustalla oli Puolan jako ja sen heikentyminen valtiona, mikä oli johtanut Venäjän vaikutusvallan kasvuun. Nimensä kapina sai sen johtaja Tadeusz Kościuszkosta. Kapina kukistettiin, ja Puola lakkasi olemasta itsenäisenä valtiona kapinan jälkeen suoritetussa uudessa jaossa.

Puolan toisen jaon jälkeen maa oli ajautunut voimakkaaseen Venäjän vaikutusvaltaan. Venäläiset joukot liikkuivat maassa vapaasti ja antoivat määräyksiä paikallisille viranomaisille. Lisäksi suuresti pienentynyttä Puolaa ei enää kansan keskuudessa pidetty elinkelpoisena, jakojen jälkeen Puolalla oli pinta-alaa 240 000 km² ja asukkaita siellä oli 3,5 miljoonaa. Kościuszko oli lähtenyt etsimään tukea Ranskasta, mutta vallankumouksen terrorin aikaan siirtyneellä Ranskalla ei ollut valmiuksia auttaa Puolaa. Maan tuki jäi Kościuszkon julistamiseen Ranskan kunniakansalaiseksi.^[1]

Avoin kapina syttyi vuoden 1794 keväällä. Venäläiset olivat määränneet kenraali Antoni Madalińskin hajottamaan varuskuntansa, mutta sen sijaan hän marssi joukkojensa kanssa Krakovaan. Krakovassa Tadeusz Kościuszko huudettiin diktaattoriksi ja hän luki kapinanjulistuksen Krakovan torilla 24. maaliskuuta 1794. Samalla hän vannoi miekkavalan.^[1] Kościuszko keskittyi kapinan sotilaalliseen johtoon ja hallintoon valittiin korkein kansallinen neuvosto. Puolassa julistettiin yleinen väestönotto ja 7. toukokuuta 1794 vapautettiin kaikki talonpojat. Kansannousu levisi nopeasti Krakovasta Varsovaan ja Vilnaan. Tällöin kapinaan liittyi myös silloinen Puolan kuningas, mutta kapinan johtoon tuli kapinaliikkeen äärisiiven vaikuttajia. Varsovassa kapinan johtoon nousi Jan Kiliński ja Vilnassa Jakob Jasiński. Kapinalliset ottivat vangeiksi osan Targowican konfederation johtajista, ja nämä teloitettiin. Kapinan loppu tuli Varsovan kaakkoispuolella venäläisiä joukkoja vastaan 10. lokakuuta 1794 käydyn Maciejowicen taistelun seurauksena. Kościuszko haavoittui ja jäi venäläisten vangiksi. Kościuszkon kerrotaan huudahtaneen, että tämä oli Puolan loppu (finis Polanie). Tarinan todenperäisyyttä ei tiedetä.^[2]

Kapinan jälkeen venäläisiä johtanut Aleksandr Suvorov järjesti Varsovan kaupunginosassa Pragassa verilöylyn, joka kauhistutti puolalaisia ja ulkomaalaisia tarkkailijoita. Puolan kuningas siirrettiin Puolan itäosaan. Kościuszko ja kapinan muut johtajat vietiin Pietari-Paavalin linnoitukseen Pietariin. Lokakuussa 1795 pantiin toimeen Puolan viimeinen jako. Itävalta sai jäljellä olevan osan Länsi-Galitsiasta Venäjän saadessa lopun Itä-Puolan suurin piirtein myöhemmän Curzonin linjan mukaisesti. Preussi sai loput Puolasta.^[3]

Noin 500 kapinan kukistamisen yhteydessä vangittua puolalaista vankia laivattiin vuonna 1794 Riiasta Suomeen rakentamaan Ruotsinsalmen merilinnoitusta Kymijoen suistoon. Vangit vapautettiin vuonna 1796.^[4]

• Hovi, Kalervo: Puolan historia. Otava, 1993. ISBN 951-1-11207-4
• Vangonen, Galina: Aarteita arkistosta – Ruotsinsalmi kartoissa ja piirustuksissa. Teoksessa Rakennettu ranta – Ruotsinsalmesta Kotkan satamaan. Toimittanut Vesa Alén, Elvi Ikonen, Marita Kykyri, Ari Ryökkynen & Galina Vangonen. Kymenlaakson museo, Kotka 2013; s. 7–37.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kościuszkon kapina Wikimedia Commonsissa