Fuji (vuori)

Fuji (vanhentunut muoto Fudžijama^[2], jap. 富士山, Fuji-san) on tulivuori Japanissa, Honshūn saarella noin sadan kilometrin päässä Tokiosta. Fuji on 3 776 metriä korkea ja Japanin korkein vuori. Sen huippu on lumen peitossa usean kuukauden ajan vuodessa, ja sillä on symmetriset rinteet. Fuji on kolmen aikaisemmin kehittyneen tulivuoren päällä, ja alueen varhaisin vulkaaninen toiminta on noin 500 000 vuoden takaa. Nykyinen Fuji muodostui 17 000 vuotta sitten alkaneissa purkauksissa. Fuji on japanilaisille pyhä vuori, joka on ollut šintolaisuuden merkittävä symboli jo satojen vuosien ajan. Lisäksi se on ollut merkittävä maalaustaiteen ja kirjallisuuden motiivi.

Fuji on 3 776 metriä korkea ja Japanin korkein vuori.^[3] Sen prominenssi on samat 3 776 metriä, ja sen prominenssi on maailman 35. suurin.^[4] Fuji sijaitsee lähellä Tyynenmeren rannikkoa Yamanashin ja Shizuokan prefektuurien rajalla. Tulivuori on noin 100 kilometriä Tokiosta länteen.^[3] Fujin ympärysmitta on noin 125 kilometriä ja halkaisija 40–50 kilometriä. Huipulla olevan kraatterin läpimitta on noin 500 metriä, ja se on noin 250 metriä syvä. Kraatterin reunoilla on Fujin kahdeksan huippua. Vuoren pohjoisrinteillä ovat Fujin viisi järveä, jotka ovat kaikki muodostuneet vulkaanisen toiminnan seurauksena.^[5]

Fujin huipulla vuotuinen keskilämpötila on –6,4 astetta. Lämpimin kuukausi on elokuu, jolloin keskilämpötila on noin 6 astetta, eli noin 20 astetta vähemmän kuin Tokiossa. Huippu onkin ikiroudassa, ja lunta saattaa sataa ympäri vuoden. Lumi sulaa kuitenkin yleensä kesällä. Talvella ja keväällä painaumissa saattaa olla kolme metriä lunta, kun taas harjanteilla tuulen vaikutuksen takia vain noin metrin. Huipulla vaikuttavat läpi vuoden voimakkaat läntiset tuulet; tuulennopeus on yli 10 metriä sekunnissa yli 300 päivänä vuodessa.^[6]

Fuji on kerrostulivuori, ja nykyinen vuori sijaitsee kolmen aiemman tulivuoren päällä. 2000-luvun alussa tehdyissä syväporauksissa havaittiin, että kahden aiemmin tunnetun vaiheen alla oli vielä yksi varhaisempi kehitysvaihe.^[7] Vulkaaninen aktiivisuus käynnistyi alueella pleistoseenikaudella noin 500 000 vuotta sitten. Ensimmäiset purkaukset tapahtuivat noin seitsemän kilometriä nykyisestä huippukraatterista pohjoiseen, ja niiden jälkeen oli lyhyt tauko. Uudet purkaukset muodostivat Komitakevuorena tunnetun huipun, joka oli muodostunut noin 100 000 vuotta sitten ja josta on vielä nähtävissä jäänteitä Fujin pohjoisrinteillä. Samaan aikaan oli aktiivinen noin 20 kilometriä Fujista kaakkoon sijaitseva Ashitaka, joka on osittain Fujin alla.^[8]

Nykyisen huipun kohdalla alkoivat ensimmäiset purkaukset noin 100 000 vuotta sitten, ja niin kutsuttu Ko-Fuji-vaihe (”Vanha-Fuji”) oli huipussaan noin 17 000 vuotta sitten. Ko-Fuji oli lähes 3 000 metriä korkea, ja sen syöksemää vulkaanista tuhkaa voi löytää edelleen vuoren itäpuolelta, muun muassa Kantōn tasangolta. Noin 17 000 vuotta sitten tapahtuneet toistuvat purkaukset aloittivat nykyisen, niin sanotun Shin-Fuji-vaiheen (”Uusi-Fuji”). Vuori syöksi 17 000–8 000 vuotta sitten merkittävän paljon, noin 40 kuutiokilometriä laavaa. Tämän jälkeen Fuji nukkui noin tuhannen vuoden ajan, kunnes oli jälleen aktiivinen 7 000–3 500 vuotta sitten. Noin 4 000–2 000 vuotta sitten Fujista purkautui huomattavia määriä tulivuorenkuonaa ja pyroklastisia pilviä.^[8]

Vuoden 781 jälkeen Fuji on purkautunut ainakin 16 kertaa, mutta viimeisin purkaus tapahtui joulukuussa 1707. Purkaus sai alkunsa itäkaakkoisessa rinteessä 2 693 metrin korkeudessa olevasta kraatterista, mutta siinä ei purkautunut ollenkaan laavaa.^[9]

Fujisan ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −15,3 −14,3 −10,9 −5,9 −0,6 4,0 8,0 9,5 6,5 0,7 −5,9 −12,2 ka. −3 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −21,4 −21,1 −17,7 −12,2 −6,3 −1,4 2,8 3,8 0,6 −5,1 −11,8 −18,3 ka. −9 Sademäärä (mm) 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Σ 12 L ä m p ö t i l a −15,3 −21,4 −14,3 −21,1 −10,9 −17,7 −5,9 −12,2 −0,6 −6,3 4,0 −1,4 8,0 2,8 9,5 3,8 6,5 0,6 0,7 −5,1 −5,9 −11,8 −12,2 −18,3 S a d a n t a 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Lähde: 富士山　平年値（年・月ごとの値）　主な要素 気象庁. (japaniksi)

Fujin kasvillisuus muuttuu korkeuden mukaan, mutta yli 1 500 metrissä on paikoin vulkaanista aavikkoa aiemman vulkaanisen toiminnan takia. Sitä alempana puolestaan on pioneerimetsää.^[6] Metsänraja kulkee noin 2 400 metrissä, ja tiheä kasvillisuus elättää runsasta lintukantaa.^[10] Vuoren rinteiltä ja juurelta onkin tavattu noin neljäsosa kaikista Japanissa elävistä lintulajeista.^[11] Japanin vuoristoissa eläviä nisäkäslajeja Fujilla ei ole, mutta vuorella elää kuitenkin myös 37 pääosin keskikokoista nisäkäslajia. Sen sijaan sammakkoeläimiä ja matelijoita ei vuorella juurikaan ole rajoittuneen vesialan takia.^[10]

Fujin ympäristössä on ollut asutusta ainakin 13 000–14 000 vuotta. Ihmiset alkoivat todennäköisesti noin 700-luvulla jaa. rakentaa vuoren jumalalle pyhäkköjä, joista oli näkymät vuorelle. Niiden tarkoituksena oli lepyttää jumalaa.^[12] Ensimmäisenä vuorelle oli noussut eräs munkki jo vuonna 663.^[4] Fujista tuli taiteen aihe 1000-luvulla.^[12]

Fuji alkoi rauhoittua 1100-luvulla, jolloin siitä tuli askeettisen buddhalaisuuden keskus. Tässä buddhalaisuudesta ja šintolaisuudesta kehittyneessä muodossa palvottiin vuoria luonnon elementteinä. Askeetit saattoivat kiivetä huipulle hankkiakseen hengellistä voimaa vuoren jumalalta. Vuoristoasketismin suosio kohosi 1400- ja 1500-luvuilla, jolloin syntyivät nykyisinkin käytettävät reitit vuoren huipulle. Samoihin aikoihin vuoren juurella ja reittien varrella alettiin tarjota yöpymismahdollisuuksia pyhiinvaeltajille.^[12]

Fujista oli tullut jo 1300-luvulla myös merkittävä maalauskohde. Siitä muodostui 1600–1800-luvuilla maalaustaiteen, kirjallisuuden ja monien käsitöiden motiivi. Tunnetuimpia Fuji-aiheisia teoksia ovat Hokusain sarjaan 36 näkymää Fujivuorelle kuuluvat puupiirrokset. Niiden myötä Fujista tuli länsimaissa eräänlainen koko Japanin tunnusmerkki.^[13]

Edo-kauden aikana kehittyi šintolaisuuden muoto, jossa palvottiin Fujia. Sen perusteet asetti vuoren luolassa asunut askeetti Hasegawa Kakugyō. Pyhiinvaelluksen suosio kasvoi koko ajan, ja 1700-luvulla vuorella vierailua virallistettiin: pyhiinvaeltajat yöpyivät vuokramajoissa ja suorittivat uskonnollisen peseytymisen vuoren järvissä ja lähteissä ennen nousemistaan huipulle. Meiji-restauraation jälkeen 1800-luvun lopulla myös naisille annettiin lupa kiivetä vuorelle. Samalla reittien suosiota kasvatti liikenteen kehittyminen, mikä mahdollisti helpomman pääsemisen vuorelle.^[12]

Kesäkuussa 2013 Fuji liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.^[14]

Fuji on Japanin suosituin yksittäinen turistikohde, ja sen huipulle nousee vuosittain yli 200 000 ihmistä. Suurin osa ihmisistä kiipeää lämpiminä kesäkuukausina, ja monet aloittavat kiipeämisen yöllä ollakseen huipulla auringonnousun aikaan. Fujin huipulle pääsemiseksi ei tarvita erityisiä vuorikiipeilytaitoja, vaikka paikoin reitti onkin melko jyrkkä ja kivinen. Vuori on jaettu kymmeneen leiriin; kymmenes leiri on huipulla. Vuoren keskivaiheilla olevaan viidenteen leiriin asti nousee päällystetty tie. Viidensiä leirejä on neljä eri puolella vuoren rinteitä, ja niistä lähtevät useimpien retkeilijöiden taipaleet. Yoshida-reitin varrella on eniten taukotupia: esimerkiksi seitsemännen ja kahdeksannen leirin välillä on yli kymmenen tupaa. Tuvissa yöpyminen maksaa noin 5 000 jeniä ilman ruokaa ja kahden ruoan kanssa noin 7 000 jeniä.^[15][16]

• Luettelo suurimmista prominensseista
• Luettelo maiden korkeimmista kohdista

• Evaluations of Nominations of Cultural and Mixed Properties to the World Heritage List (pdf) (ICOMOS report for the World Heritage Committee) 2013. UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 2.7.2013. (englanniksi)
• Oguchi, Takashi & Oguchi, Chiaki T. Mt. Fuji: The Beauty of a Symmetric Stratovolcano. Teoksessa Migoń, Piotr (toim.): Geomorphological Landscapes of the World. Dordrecht: Springer, 2010. ISBN 978-90-481-3054-2 Google-kirjat (viitattu 2.7.2013). (englanniksi)
• Rafferty, John P. (toim.): Plate Tectonics, Volcanoes, and Earthquakes. New York, NY: Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-61530-187-4 Google-kirjat (viitattu 2.7.2013). (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fuji Wikimedia Commonsissa

• Global Volcanism Program (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Official Web Site of Mt.Fuji Climbing (englanniksi)