Ellisif Wessel

Ellisif Rannveig Wessel (o.s. Müller, 14. heinäkuuta 1866 Gausdal – 28. marraskuuta 1949 Kirkkoniemi^[1]) oli norjalainen ammattiyhdistysvaikuttaja, toimittaja ja valokuvaaja, joka oli yksi Finnmarkin työväenliikkeen pioneereista.

Etelä-Norjan Gausdalissa syntynyt Wessel kasvoi jyrkän pietistisessä lääkäri Wilhelm Jacobi Müllerin perheessä. Vuonna 1886 hän avioitui serkkunsa Andreas Bredahl Wesselin (1858–1940) kanssa. Samana vuonna pariskunta muutti Jäämeren rannalle Kirkkoniemeen, josta Andreas Wessel sai piirilääkärin viran. Pariskunta jäi lopulta lapsettomaksi, sillä ainoa elävänä syntynyt lapsi kuoli alle vuoden ikäisenä, jonka lisäksi Ellisif Wessel sai kuusi keskenmenoa.^[2]

Wessel oli nuorena kiinnostunut muun muassa teosofiasta, mutta lähti mukaan työväenliikkeen toimintaan nähtyään työtapaturmissa loukkaantuneita Sydvaranger-kaivosyhtiön työläisiä, jota hänen puolisonsa hoiti. Wessel ryhtyi organisomaan lakkoja ja mielenosoituksia työläisten olojen parantamiseksi, ja vuonna 1904 hän liittyi sosialidemokraattiseen Norjan työväenpuolueeseen. Wessel toimi muun muassa vuonna 1906 perustamansa Nordens Klippe -ammattiliiton sihteerinä ja oli aktiivisesti mukana myös naisasialiikkeessä. Epäonnistuneen vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen Wessel avusti Norjaan paenneita venäläisiä vallankuomuksellisia, ja toimi myöhemmin bolševikkien yhdyshenkilönä.^[2] Wesselin luona vieraili muun muassa Vuoreijan kalatyöläisiä tapaamassa käynyt Lev Trotski, ja hänen yhteystietonsa olivat myös V. I. Leninin osoitekirjassa.^[3] Venäläisten ja saksalaisten sosialistien lisäksi Wessel otti vaikutteita venäläisiltä nihilisteiltä, mutta siirtyi lopulta 1910-luvun aikana syndikalismiin.^[2]

Valtakunnalliseen julkisuuteen hän nousi vuonna 1913 hyökätessään Ny Tid -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Social-Demokratenia vastaan, joka oli tuominnut Kristianiassa tapahtuneen teollisuuspohatan ryöstömurhan. Wesselin mukaan porvarilliset sosialidemokraatit eivät ymmärtäneet tekoon johtaneita sosiaalisia epäkohtia. Lehtikirjoituksen johdosta Aftenposten piti Wesseliä ”verenhimoisena” ja Morgenbladet kutsui häntä ”murhanenkeliksi”. Tapauksen myötä Wessel ryhtyi sosialidemokraattisten lehtien sijasta kirjoittamaan radikaalimpiin julkaisuihin, kuten Revolt, Direkte Aktion, Solidaritet ja Alarm. Vuodesta 1914 lähtien hän julkaisi omaa lehteä Klasse mot klasse, johon kirjoitti muun muassa kirjailija Johan Falkberget.^[2]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen norjalaiset syndikalistit suhtautuivat kielteisesti bolševikkien valtapyrkimyksiin, mutta Wessel tuki heitä avoimesti. 1920-luvulta lähtien Wesselillä oli läheiset suhteet kommunisteihin, vaikkei hän milloinkaan liittynyt Norjan kommunistisen puolueen jäseneksi. Myöhemmin 1930-luvulla Wesselin pariskunta julkaisi useita Neuvostoliittooa myönteisesti käsitteleviä kirjoituksia.^[2] Norjan miehityksen jälkeen kuningas Haakon VII vieraili Finnmarkissa ja olisi halunnut nähdä myös Wesselin, mutta monarkian vastustajana hän kieltäytyi tapaamisesta.^[4]

Wessel käänsi norjaksi muun muassa venäläisen sosialistivallankumouksellisen Grigori Geršunin muistelmat,^[2] ja yritti kääntää Karl Marxin tuotantoa saameksi.^[3] Lisäksi hän julkaisi muun muassa lapsille suunnatun runokirjan Den lille socialist.^[1] Vuodesta 1895 lähtien Wessel harrasti parinkymmenen vuoden ajan innokkaasti valokuvausta kiertäen eri puolilla Finnmarkia kuvaamassa työläisten ja maaseudun köyhälistön elämää. Hän vieraili kuvausretkillään myös Suomen puolella Lapissa sekä Venäjälle kuuluneessa Petsamossa. Useita satoja Wesselin kuvia on Varangerin museon kokoelmissa Vesisaaressa sekä Oslossa Norjan kansanmuseon kokoelmissa.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ellisif Wessel Wikimedia Commonsissa