BAE Systems Hawk

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta BAe Hawk)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Hawk” ohjaa tänne. Lisää merkityksiä täsmennyssivulla.
BAe Hawk
Suomen Ilmavoimien Hawk MK51A
Suomen Ilmavoimien Hawk MK51A
Tyyppi suihkukoulutuskone, kevyt hävittäjäkone, rynnäkkökone
Alkuperämaa  Englanti
Valmistaja Hawker Siddeley, myöhempi BAe Systems
Suunnittelija Gordon Hudson (vetäjä) & muu työryhmä
Ensilento 21.8.1974
Esitelty 1976
Tila käytössä, myös lentäviä museoyksilöitä, muistomerkkikäyttö
Pääkäyttäjät RAF, Intia, Australia, Suomi: lisäksi myyty lukuisiin maihin (lkm: 18 maata)
Valmistusmäärä yli 1 000
Valmistusvuodet 1974–
Muunnelmat BAe Hawk Mk 200, MDC T45 Goshawk

BAE Systems Hawk (alkujaan Hawker-Siddeley Hawk) on suihkuharjoitushävittäjä, joka suoritti ensilentonsa 1974. Sitä käyttävät Britannian kuninkaalliset ilmavoimat, Suomen ilmavoimat ja myös monet muut maat joko harjoitushävittäjänä tai taistelukoneena.

Vuonna 2022 Suomella on käytössä yhteensä 32 koneyksilöä: 16 Sveitsistä ostettua Mk 66 -mallia, seitsemän Mk 51A -mallia ja yhdeksän alkuperäistä Mk 51 -konetta.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Red Arrowsin BAe Hawk

Hawk-harjoitushävittäjää alettiin suunnitella 1964, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat etsi korvaavaa konetta Folland Gnatille. SEPECAT Jaguarin kaksipaikkaista versiota aiottiin käyttää tähän tehtävään. Vuonna 1968 Hawker Siddeley Aviation alkoi suunnitella paljon Jaguaria yksinkertaisempaa alisoonista suihkukonetta. Suunnittelunimi oli ensin P.1182 ja sitten HS.1182. Pääsuunnittelijana toimi Gordon Hudson. Nouseva ohjaamo antoi kouluttajalle hyvän näkyvyyden ja peräkkäisistuttava ohjaamo antoi oppilaalle tilanteen, joka vastasi yksinlentämistä.

Yhtiö ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat luottivat suunnitelmaan niin paljon, että puolustusministeriö teki maaliskuussa 1972 tilauksen 176 koneesta ilman prototyyppikoneita. Kuutta ensimmäistä tuotantokonetta käytettiin koelentoihin. Viisi näistäkin luovutettiin ilmavoimille myöhemmin. Hawkiksi elokuussa 1973 nimetty kone teki Duncan Simpsonin ohjaamana 53 minuuttia kestäneen ensilentonsa 21. elokuuta 1974 Dunsfoldissa.[2]

Ensimmäiset Hawk T.1 -koneet luovutettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien 4. lentosotakoululle Valleyn lentotukikohdassa Angleseyssä 4. marraskuuta 1976. Aiemmat alkusarjan koneet oli luovutettu Boscombe Downiin, Farnboroughiin ja Rolls-Roycelle järjestelmien kehittämiseksi, testaamiseksi ja ohjeistuksen luomiseksi. Lentosotakoulussa koneet korvasivat Gnatin ja Hawker Hunterin.[3] Red Arrows -taitolentoryhmä vaihtoi 1980 Gnateista Hawkeihin.[4] Ilmavoimat pohti Hawkin (T.Mk 1A -versio) käyttöä tukihävittäjänä varustamalla tammikuussa 1983 88 Hawkia Sidewinder-ohjuksin. Tämä oli siis kylmän sodan erään huippukauden aikainen päätös. Hawk korvasi Canberran Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien maalihinauskoneena 1980-luvulla. Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat hankki 12 Hawk T.Mk 1/1A -konetta ilmavoimilta automaattiohjattaviksi maalikoneiksi.

Hawk oli tarkoitettu vientiin ja siitä toteutettiin useita eri vientiversiota (Suomi Mk 51, Kenia Mk 52, Indonesia Mk 53, Zimbabwe Mk 60, Dubai Mk 61, Venezuela Mk 62, Abu Dhabi Mk 63, Kuwait Mk 64, Saudi-Arabia Mk 65, Sveitsi Mk 66, Brunei Mk 100, 200). Yhdysvaltain laivasto hankki koneen tyyppinä T-45 Goshawk, jossa suurimpana erona on kyky toimia lentotukialukselta.

Hawker Siddeley muodosti vuonna 1977 eräiden muiden brittiläisten lentokonevalmistajien kanssa kansallisen British Aerospace -yhtiön (BAe), joka jatkoi Hawkin valmistusta. British Aerospace puolestaan yhdistyi vuonna 1999 Marconi Electronic Systemsin kanssa BAE Systems -yhtiöksi, joka edelleen valmistaa Hawkia. Joulukuun alkuun 2007 mennessä oli valmistettu yli 900 Hawk-konetta.

Suomen ilmavoimien Hawkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolustusministeriö tilasi 30. joulukuuta 1977 ilmavoimille 50 kappaletta Hawk Mk 51 -konetta, jotka sijoitettiin aluksi hävittäjälaivueisiin Rovaniemelle, Rissalaan ja Pirkkalaan sekä ilmasotakouluun Kauhavalle. Sopimuksen arvo oli solmimisen ajankohtana noin 960 milj. mk. Tilaukset kohdistuivat vuosiin 1980–1985.[5] Koneista neljä ostettiin Englannista (HW-302..303 ja HW-305..306) ja ne lennettiin Suomeen vuosina 1980–1981. Valmet Lentokoneteollisuus kokosi 46 Hawkia (HW-301, HW-304, HW-307..HW-350) vuosina 1980–1985 Hallissa.[6] Vuosina 1993–1994 ostettiin Englannista seitsemän Hawk 51A -konetta, ja niiden tunnukset ovat HW-351..357. Koneiden suunniteltuihin sodanaikaisiin tehtäviin kuuluivat aikaisemmin rajoitetut taistelutehtävät tykillä, infrapunaohjuksilla ja raketeilla aseistettuna. Koneiden taistelukyky on kuitenkin rajoittunut muun muassa tutkan puuttumisen takia. Käytössä on nyt keskitytty vain koulutuskäyttöön. Koneita käyttää myös ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks. Lähes kaikki Hawk-koneet palvelivat vuosina 2005–2013 Lentosotakoulussa Kauhavalla Hävittäjälentolaivue 41:ssä ja vain muutama Hallissa Koelentokeskuksessa. Koelentokeskus ja sen Hawk -koneet siirtyivät Hallista Pirkkalaan kesäkuussa 2013. Osana Lentosotakoulun lakkautusta lensivät HävLv 41:n viimeiset Hawkit Tikkakoskelle 7.12.2014.

Lasiohjaamolla modernisoitu Mk 51 -prototyyppi HW-341 teki ensilennon 23. syyskuuta 2008. Ensimmäisenä sarjakoneena Mk 51A -muunnostöistä valmistui HW-352, joka luovutettiin Ilmavoimille Pariisin ilmailunäyttelyssä 16. kesäkuuta 2009.

Elinkaaren hallinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun puolivälissä tehdyissä tarkastuksissa Hawkien pyrstöistä ja perärungoista löytyi laajoja vaurioita. [7]

Ongelmat olivat valmistajan tiedossa. Niiden takia Britannian kuninkaalliset ilmavoimat RAF oli uusinut 80:n Hawkin päärakenteet. Britit ehdottivat, että myös Suomen koneet pistetään ohjaamon takaa poikki ja peräpää rakennetaan uusiksi. Hintaa työllä olisi kaksi miljardia markkaa. Tämä oli enemmän kuin 50 Hawkin hankintahinta. Työ olisi myös kestänyt vuosikausia, eikä koneita olisi enää riittänyt lennettäväksi. [7]

Sen sijaan Suomessa aloitettiin koneiden kunnon mittaus- ja simulointihanke. Aiemmin Vinka-koneiden kuntoa oli yritetty arvioida mittauksin, mutta tekijöitä ei ollut löytynyt, joten mittaukset oli päädytty tekemään itse. Vinkoista saadulla kokemuksella myös Hawkeihin asennettiin mittauslaitteita. Koko koneesta tehtiin rakennemalli, jossa otettiin mukaan aerodynaaminen kuormitus. Koska Suomessa ei ole tällaiseen työhön soveltuvia tuulitunneleita, kuormitukset simuloitiin TKK:n spin-offina syntyneen Finflon kehittämän virtauslaskentaohjelman avulla. [7]

Näin kävi ilmi, että Hawkin keskirungon ongelman aiheuttivat polttoainesäiliötä ympäröivät rakenteet ja paineenalennusventtiilin puuttuminen. Yhdessä liikehtimisvoimien kanssa ne aiheuttivat väsymissäröjä, jotka olisivat voineet puhkaista säiliön. Patria Aviation suunnitteli Hawkin keskirunkoon komposiittirakenteisen suojauksen, joka siirsi rasitukset pois herkältä alueelta. Lisäksi polttoainesäiliöön asennettiin paineenalennusventtiili. Hawkien siipien elinikä saatiin hallintaan siten, että ilmavoimat hankki 20 uutta siipeä, joita alettiin kierrättää kalustossa. [7]

Suomessa kehitetty osaaminen on tuonut veronmaksajille miljardien säästön. Vinkasta ja Hawkeista saatuja oppeja hyödynnetään myös Hornetien ylläpidossa. [7]

Käytettyjen Hawkien hankinta Sveitsistä ja vanhojen Hawkien poisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun lopussa 2007 ilmoitettiin, että Suomi ostaa Sveitsistä 18 käytettyä Hawk-harjoitushävittäjää noin 41 miljoonalla eurolla.[8] Kaupan myötä Suomella on riittävästi harjoitushävittäjiä aina 2020-luvun puoliväliin asti. Hävittäjät toimitettiin maakuljetuksella 2008. Lentosotakoululle koneet luovutettiin 2011–13. Koneet ovat Hawk Mk 66 -tyyppiä, joka on uudempi kuin aiemmat Suomen ilmavoimien palveluskäytössä olleet Hawk-versiot.[8] Hankituilla koneilla voidaan lentää vielä noin 90 000 lentotuntia, mikä vastaa Suomen ilmavoimien 15 vuoden tarvetta.[9]

Samoja koneita tavoittelivat sekä Itävalta että yhdysvaltalainen ilmailualan yritys. Sveitsi valitsi Suomen.[8]

Ennen palvelukäyttöä Sveitsistä ostetut koneet kunnostettiin ja modernisoitiin niin sanotuilla lasiohjaamoilla. Ilmavoimat tilasi jo aiemmin Hawk Mk 51- ja Mk 51A -koneisiin tilattua muutostyötä vastaavan päivityksen Patria Aviation Oy:ltä 31. joulukuuta 2009. Lisäksi pitkään varastoituina olleelle Mk 66 -kalustolle tehtiin lentokelpoisuuden palauttamisen ja käyttöönoton edellyttämät tarkastus- ja huoltotoimenpiteet. Tilauksen arvo on yli 30 miljoonaa euroa. Modernisoidut koneet toimitettiin vuosina 2010–2013. Ensimmäinen Sveitsistä hankituista Hawk Mk 66 -koneesta valmistui lentokuntoon toukokuussa 2011 tunnuksella HW-374.

Mk 66:t säilyttävät ilmavoimien palveluksessa alkuperämaansa punavalkoisen maalauskaavion, ja niiden tyyppitunnus on muiden Hawk-mallien kanssa yhtenevästi HW. Vähän lennettyjen ja hyväkuntoisten sveitsiläiskoneiden hankinnan ansiosta Ilmavoimien Hawk-lentokaluston elinkaari on turvattu 2030-luvulle asti. Vuoden 2015 jälkeen Ilmavoimilla on käytössään modernisoituina 16 Mk 66-, seitsemän Mk 51A- ja yksi Mk 51 -mallin konetta.[10]

Suomen ilmavoimat poisti vuosina 2011–2016 käytöstään kaikki modifioimattomat Hawk Mk 51 -koneet. Kaavailujen mukaan Patria olisi mahdollisesti kunnostanut 16 käytöstä poistettua konetta jatkomyyntiin Puolaan. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Periaatteessa Hawkeja voitaneen myydä ilmailuharrastajille, kuten Fouga Magister -koneita aiemmin, ja osa päätyy suomalaisiin ilmailumuseoihin. Modifioidut Hawkit jatkavat Suomen ilmavoimien käytössä 2030-luvun alkuun asti.[11] Syyskuussa 2013 Hawk Mk.51 -koneita oli poistettu toistaiseksi lentopalveluksesta runsaat 20 kappaletta. Lisäksi kahdeksan konetta oli varastoituna.[12] Käytöstä poistetuista koneista

  • HW-301 pystytettiin muistomerkiksi Ilmavoimien esikuntaan Tikkakoskelle syyskuussa 2014.
  • HW-303 asetettiin muistomerkiksi Kauhavan keskustaan ja sen paljastustilaisuus pidettiin 1.10.2014.
  • HW-304 varattiin Keski-Suomen ilmailumuseolle Tikkakoskelle.
  • HW-306 varattiin Karhulan lentomuseolle Kotkaan.
  • HW-310 lahjoitettiin keväällä 2018 Sveitsiin ilmailumuseo Clin d'Ailesille sen pyynnöstä, sillä siellä ei ole ollut yhtään Hawkia.[13]
  • HW-314 eturunko luovutettiin marraskuussa 2015 rekan konttiin sijoitetuksi näyttelyesineksi Ilmailumuseoyhdistykselle.
  • HW-326 toimitettiin syyskuussa 2013 Eesti Lennundusmuuseumille Tarttoon (Viro), missä kone on yleisön nähtävänä.

Seitsemän Hawk Mk. 51 -konetta uudistettiin Patrian tuotantolinjalla vuosina 2017–2018.[14] Vuodesta 2005 varastoituna olleet koneet muutetaan elektronisin näytöin varustetuiksi lasiohjaamokoneiksi. Koneiden muutosten suunnittelu alkoi vuonna 2015.lähde?

Vuoden 2015 alussa Lentosotakoulu lakkautettiin osana puolustusvoimauudistusta ja Hävittäjälentolaivue 41 Hawkeineen siirtyi Kauhavalta Tikkakoskelle, jossa lentokoulutus jatkuu osana Ilmasotakoulua. Varsinaista lentokoulutusta annetaan jatkossa lasiohjaamokoneilla ja lennonopettajat lentävät jäljellä olevat modifioimattomat Hawkit loppuun vuoteen 2016 mennessä.

Onnettomuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Suomen ilmavoimien lento-onnettomuuksista

Vuosina 1981–2023 Suomessa on tapahtunut 12 Hawk-onnettomuutta, jotka ovat aiheuttaneet viisi kuolemaa ja 13 tuhoutunutta konetta:

  • 17. maaliskuuta 1981 törmäsi Satakunnan lennoston Hawk HW-302 maahan Pirkkalassa. Ohjaaja kuoli ja oppilas/matkustaja loukkaantui vakavasti. Onnettomuus tapahtui pienen nopeuden silmukan oikaisussa.
  • 9. toukokuuta 1986 Lapin lennoston Hawk HW-313 syöksyi maahan lentonäytöksen harjoituslennolla Kemijärvellä. Kone tuhoutui täysin ja ohjaaja sai surmansa. (G-LOC?)
  • 16. joulukuuta 1988 Satakunnan lennoston Hawkin HW-320 laskuteline petti laskussa Tampere-Pirkkalan lentoasemalle. Miehistö pelastautui heittoistuimilla.
  • 27. helmikuuta 1989 Lapin lennoston Hawk HW-340 törmäsi laskussa kiitotien reunan lumivalliin Kittilässä. Miehistö pelastautui heittoistuimilla.
  • 5. joulukuuta 1989 Karjalan lennoston Hawkin HW-317 moottori sammui lentoonlähdössä Rissalassa. Ohjaaja pelastautui heittoistuimella.
  • 7. huhtikuuta 1998 Karjalan lennoston Hawk HW-323 törmäsi kahden koneen ilmataisteluharjoituksessa maahan Tuusniemellä. Ohjaaja kuoli. (liian matalalta aloitettu alakauttaveto)
  • 1. heinäkuuta 1998 Koelentokeskuksen Hawkin HW-324 moottori sammui Pälkäneellä. Syynä oli polttoainejärjestelmän asennusvirhe (Suomessa tehty edullisempi suodatin oli väärin päin. Alkuperäisessä oli nuoli miten päin suodatin pitäisi asentaa). Koneen ohjaaja ja koelentomekaanikko pelastautuivat heittoistuimilla.
  • 25. maaliskuuta 2003 Lapin lennoston Hawk HW-305 törmäsi harjoituslennolla puihin Sallassa. Koneen miehistönä olleet ohjaajat pelastautuivat heittoistuimilla.
  • 1. syyskuuta 2004 Ilmasotakoulun (nyk. Lentosotakoulu) Hawk HW-325 syöksyi maahan Siikaisissa, ohjaajan menetettyä asentotajunsa. Ohjaaja kuoli.[15]
  • 28. syyskuuta 2006 Lentosotakoulun Hawk HW-335 syöksyi maahan Kruunupyyssä. Ohjaaja pelastautui heittoistuimella. Syyksi osoittautui noin sadan metrin korkeudessa lentänyt haapanaparvi.[16]
  • 13. marraskuuta 2013 kaksi Hawk Mk. 66 -konetta HW-369 ja HW-372 törmäsivät toisiinsa Perhossa. Toinen lentäjä pelastautui heittoistuimella. Toinen lentäjistä löydettiin menehtyneenä. Syyksi osoittautui selvinneen lentäjän tekemä etäisyyden arviointivirhe.[17][18][19][20]
  • 15. toukokuuta 2023 Ilmasotakoulun Hawk HW-320 putosi maahan Keuruulla moottorin sammuttua. Lennonopettaja sekä lento-oppilas pelastautuivat heittoistuimilla 500 metrin korkeudesta.[21][22]

Muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniset tiedot (Hawk T.Mk.1)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&011.086000011,86 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&09.03900009,39 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.09900003,99 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&016.069000016,69 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&03647.&&&&003 647 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&05700.&&&&005 700 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Rolls-Royce/Turbomeca Adour Mk151-01 -suihkumoottori; &&&&&&&&&&&&&023.013000023,13 kN

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01038.&&&&001 038 km/h 3 355 metrissä (Mach 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.0,88, Mach 1,17 syöksyssä[5])
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02428.&&&&002 428 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&014600.&&&&0014 600 m [5]
  • Nousuaika: 9 000 m 6 min [5]

Aseistus

  • Infrapunaohjukset (Suomessa AIM-9P, AIM-9J tai R-60)
  • 30 mm Aden-tykki
  • Pommit
  • Rakettikasetit (Suomessa 68 mm SNEB-raketit Matran rakettikaseteissa)
  • Kuorma 680 kg – 3 084 kg

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laukkanen, Jyrki: BAe Hawk Suomen ilmavoimissa – in Finnish Air Force. Koala-kustannus, 2015. ISBN 978-952-229-166-0.
  • Mason, Francis K.: Hawker Aircraft since 1920. UK: Naval Institute Press, 1991. ISBN 1-55750-351-6 (englanniksi)
  • Mitä-Missä-Milloin 1979 – Kansalaisen vuosikirja: 29. vsk, Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki – Keuruu, 1978. ISBN 951-1-04873-2 (sid.)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mikko Pulliainen: Puolustusvoimien uusilla hävittäjälentäjillä on edessään ennennäkemätön muutos, eikä kyse ole F-35-koneesta Tekniikka&Talous. Viitattu 30.12.2022.
  2. ↑ Mason, Francis K., s. 462
  3. ↑ Mason, Francis K., s. 464
  4. ↑ Mason, Francis K., s. 465
  5. ↑ a b c d MMM 1979: s. 209.
  6. ↑ Francis K. Mason, s. 468
  7. ↑ a b c d e Janne Tervola: ”Hornetin saa rikki lentämällä liian kovaa liian pienellä kaartosäteellä” – Mallinnus varmistaa hävittäjien käytettävyyden Tekniikka&Talous. 18.11.2019. Viitattu 5.5.2024.
  8. ↑ a b c Suomi hankkii lisää Hawk-hävittäjiä Yle Uutiset. 28.6.2007. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 29.3.2022.
  9. ↑ Aitamurto, Tanja; Vahti, Jukka: Suomi ostaa Sveitsiltä 18 Hawk-harjoituskonetta Helsingin Sanomat. 29.6.2007. Viitattu 29.3.2022.
  10. ↑ Ilmavoimat: Hawk Mk 66()
  11. ↑ Armeija romuttaa 41 Hawkia. Helsingin Sanomat, 5.11.2010, s. A 5. Artikkelin verkkoversio (maksumuurin takana). Viitattu 29.3.2022.
  12. ↑ HW-326 luovutetaan Viron Ilmailumuseolle lentoposti.fi. 20.9.2013. Viitattu 8.12.2014.
  13. ↑ Suomelta Hawk-harjoitushävittäjä Sveitsin ilmailumuseolle 26.5.2017. Puolustusministeriö. Viitattu 29.3.2022.
  14. ↑ Jarmo Huhtanen: Suomi lahjoittaa Hawk-hävittäjän Seitseiin. Helsingin Sanomat, 27.5.2017, s. A 19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.5.2017.
  15. ↑ Ilmavoimien Hawk-hävittäjä putosi, lentäjä menehtyi MTV Uutiset. 1.9.2004. Viitattu 13.11.2013.
  16. ↑ Hawk-onnettomuuden syy selvisi Yle Uutiset. 13.12.2006. Viitattu 29.3.2022.
  17. ↑ Pöntinen, Sami: Kaksi Ilmavoimien Hawkia pudonnut – lentäjiä etsitään Yle Uutiset. 13.11.2013. Viitattu 13.11.2013.
  18. ↑ Toinen lentäjistä kuoli, toisella ei hengenvaaraa Keskisuomalainen. 13.11.2013. Viitattu 13.11.2013.
  19. ↑ Ilmavoimat ei vahvista heittoistuimen käyttöä Iltalehti. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 13.11.2013.
  20. ↑ Hawk-turman syy paljastui MTV Uutiset. 6.11.2014. MTV Oy. Viitattu 29.3.2022.
  21. ↑ Keuruulla pudonnut Hawk-hävittäjä tuhoutui täysin – ”Edes tutkintaryhmän käyttöön ei ole oikein ehjää osaa”, sanoo tutkintaryhmän johtaja yle.fi. 16.5.2023. Viitattu 22.6.2023.
  22. ↑ Ilmavoimat: Sotilasilmailun lento-onnettomuudet 17.5.2023. Ilmavoimat. Viitattu 19.10.2023.
  23. ↑ Taitolentäjä kuoli Hawk-hävittäjän maahansyöksyssä Britanniassa Yle Uutiset. 20.8.2011. Viitattu 29.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=BAE_Systems_Hawk&oldid=22768342”