Alphonsus Liguori

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Tarkennus

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Teosten nimet eivät voi olla englanniksi, eivät myös pyhimyksen

Alphonsus Liguori
Pyhä Alphonsus Maria Antony John Francis Cosmas Damian Michael Gaspard de Liguori
Henkilötiedot
Syntynyt	27. syyskuuta 1696 Marianella, Campania, Napoli
Kuollut	1. elokuuta 1787 Pagani, Campania, Napoli
Kansalaisuus	italialainen
Ammatti	piispa
Arvonimi	Kirkonopettaja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Alphonsus Maria Antony John Francis Cosmas Damian Michael Gaspard de Liguori^[1] C.Ss.R. (27. syyskuuta 1696 Marianella lähellä Napolia – 1. elokuuta 1787 Pagani lähellä Salernoa) oli roomalaiskatolinen kirkonopettaja, sääntökunnan perustaja, teologi ja monipuolinen taiteilija. Hän syntyi Napolin kuningaskunnassa ja työskenteli alun alkaen kanonisen ja maallisen lain lakimiehenä. 1720-luvulla hänen uranäkymänsä vaihtuivat, ja 21. joulukuuta 1726 hän sai pappisvihkimyksen pyhän Philip de Nerin oratoriossa. Liguorista tuli vastentahtoisesti 20. kesäkuuta 1762 Sant’Agata dei Gotin piispa, ja hän kutsuikin piispanvihkimyspäivää elämänsä onnettomimmaksi. Pyhä Alphonsus kirjoitti 23 moraalista, 73 dogmaattista ja 156 askeettista teosta ja yli 1 451 kirjettä. Hän kirjoitti runsaasti varsinkin mariologiasta ja moraaliteologiasta sekä sävelsi tunnetun hymnin ”Quanno nascetti ninno” (”Tu scendi dalle stelle”) ja on yksi luetuimpia katolisia kirjoittajia. Tunnettuihin teoksiin kuuluvat Preparation for Death, The Glories of Mary, The Way of the Cross, The Holy Eucharist ja Victories of the Martyrs.  Pyhä Alphonsus de Liguori on moraaliteologien sekä ripittäjien suojeluspyhimys, ja hänen muistopäivänsä on 1. elokuuta.

Liguori perusti vuonna 1732 redemptoristien veljeskunnan Congregatio Sanctissimi Redemptoris (C.Ss.R.). Muita sääntökuuntaan kuuluneita ihmisiä, joiden kanonisointiprosessi on avattu, ovat pyhä Gerard Majella (1726–1755), pyhä Clement Mary Hofbauer, (1751–1820) autuas Januarius Maria Sarnelli, (1702–1744) kunnianarvoisa Caesar Sportelli, (1699–1750) kunnianarvoisa Dominic Blasucci (1732–1752) ja kunnianarvoisa Paul Cafero (1707–1753). Redemptoristien hengellisyyttä noudattaa myös 2. elokuuta 1988 perustettu sääntökunta transalpiinisten redemptoristien sääntökunta Filii Sanctissimi Redemptoris (F.Ss.R.). Molempien sääntökuntien mottoon kuuluu lause "Copiosa apud eum redemptorio" eli "hän voi sinut lunastaa". (Ps. 130:7)

Pyhä Liguori kuoli Paganissa ajalle poikkeuksellisen korkeassa 90 vuoden iässä. Hänet julisti autuaaksi 15. paavi Pius VII syyskuuta 1816, hänet kanonisoi paavi Gregorius XVI postuumisti 26. maaliskuuta 1839, ja vuonna 1871 autuas paavi Pius IX julisti hänet kirkonopettajaksi. Pyhän Alphonsus de Liguorin arvonimi kirkonopettajana on Doctor zelantissimus eli Innokkain tohtori.

Pyhä Alphonsus syntyi isänsä kodissa Marianellassa lähellä Napolia vuonna 1696 pyhien Cosmaksen ja Damianoksen päivinä ja kastettiin pyhän arkkienkeli Mikaelin päivänä nimellä Alphonsus Maria Antony John Francis Cosmas Damian Michael Gaspard de Liguori. Sopivassa iässä pappi Thomas Pagano valmisti pojan ensikommuuniolle ja toimi tämän hengellisenä ohjaajana. Myös hänen äitinsä toimi hänen uskonnollisena ohjaajanaan. Poika tutki nuorena huomattavasti kirjallisuutta ja tarjoutui jo 16-vuotiaana tutkittavaksi kanonisen ja maallisen tohtorin tutkintoon. Hänen hengellinen elämänsä ei kuitenkaan tästä kärsinyt, vaan jopa eräs hänen kotitaloutensa muslimipalvelijoista pyysi päästä kristityksi hänen esimerkkinsä mukaan.

Pyhän Alphonsuksen ollessa 20-vuotias isä halusi pojan solmivan avioliiton Teresa de Liguorin kanssa, mutta Teresasta tuli karmeliittanunna ja hän kuoli muutaman vuoden kuluttua. Pyhä Alphonsus kirjoitti 1761 hänen elämäkertansa. Vuoden 1723 maaliskuun retretin aikana pyhimys päätti elää selibaatissa.

Myöhemmin Napolissa pidettiin käräjät, johon liittyi suuri rahasumma, ja pyhä Alphonsus oli toisen osapuolen puolustaja. Käräjät päättyivät yllättäen hänen häviöönsä, mutta vuosia myöhemmin dokumenttien pohjalta paljastui, että tapahtumaan liittyi korruptiota ja lahjontaa. Pyhä Alphonsus pettyi syvästi ja päätti luopua lakimiehen urasta. Pyhän Alphonsuksen isä Joseph yritti estää häntä luopumasta urastaan, mutta lopulta suostui ja 21. joulukuuta 1726 hänet vihittiin diakoniksi ja papiksi. Pappina pyhä Alphonsus omisti aikansa sielujen pelastukselle, saarnaamiselle ja ripittämiselle.

Näihin aikoihin pyhä Alphonsus tapasi Thomas Falcoian, tulevan hengellisen ohjaajansa ja puhui tämän kanssa uuden sääntökunnan perustamisesta. Vuoden 1732 marraskuun 5. päivänä pyhä Alphonsus muutti Scalan kylään Campaniassa ja muodosti siellä hengellisen yhteisön. Scalan kolme kukkulaa onkin kuvattu redemptoristien sääntökunnan vaakunassa ristin, sienen ja keihään alla. Hänen seuraansa liittyi seitsemän postulanttia: Caesar Sportelli, Vitus Curtius, isä John Mazzini, isä Peter Romano, isä John Baptist Donato, isä Vincent Mannarini ja Sylvester Tosquez. Ensimmäisen evankelointimatkansa pyhä Alphonsus teki Tramontin ympäristöön.

Myöhemmin kaikki pyhän Alphonsuksen seuraajat jättivät hänet ja hän kirjoitti asiasta Castellamaren piispalle, joka opasti häntä asiassa. Myös Thomas Falcoia rohkaisi pyhää Alphonsusta, vaikka hänen vihollisensa Napolissa pilkkasivat häntä. Myös kardinaali Pignatelli sääli pyhää Alphonsusta tämän vihollisten syytöksistä huolimatta ja lupasi olla päästämättä tämän yhteisöön niitä henkilöitä, jotka pettivät hänet. Pyhä Alphonsus palasi Scalaan ja saikin kaksi uutta postulanttia eli Caesar Sportellin ja myöhemmin autuaaksijulistetun isä Januarius Sarnellin. Myöhemmin pyhä Alphonsus hankki Scalasta Casa d'Anastasiona tunnetun talon, josta tuli ensimmäinen redemptoristiluostari. Pyhän Alphonsuksen siellä laatimat hengelliset harjoitukset ovat vieläkin olemassa. Pyhä Alphonsus meni vuoden 1734 alussa hetkeksi takaisin Napoliin, jossa hän tapasi silmäätekeviä ihmisiä ja nuoria miehiä pyysi päästä mukaan hänen yhteisöönsä.  

Scalalaisen tradition mukaan autuas Neitsyt Maria ilmestyi pyhälle Alphonsukselle luolassa Scalassa. Kuolemaansa edeltäneenä vuotena pyhimys sanoi keskustelleensa usein autuaan Neitsyt Marian kanssa sääntökuntaan liittyneistä asioista. Aina palatessaan Scalaan pyhä Alphonsus palasi paikalle, joka oli niin täynnä iloisia muistoja hänelle.

Pyhä Alphonsus hankki uuden paikan ja kappelin yhteisölleen Cajazzon Villa degli Schiavista piispa monsignore Vigilantelta, missä pyhän Anselmuksenkin uskotaan kirjoittaneen osan kirjastaan Jeesus Kristuksen inkarnaatiosta Cur Deus Homo. Pyhimys muutti paikalle vuonna 1734 tuoden mukanaan vain yhden uuden noviisin isä Rossin, vietti siellä eukaristista adoraatiota ja saarnasi siellä talonpojille.

Huhtikuussa 1735 novisiaatti avattiin, mutta kaikki papit ja maallikot eivät saapuneet paikalle. Pyhä Alphonsus raportoi Thomas Falcoialle tapahtuneesta ja sen hänelle aiheuttaneesta vaivasta ja piispa tuki häntä. Vuonna 1736, novisiaatin purkamisen jälkeen, piispa Falcoia ennusti jo kolmannen kerran yhteisön tulevan kantamaan Jeesuksen pyhän nimen ja pyhän ristin standaarin monille jossei kaikille maailman kansakunnille.

Yhteisö asetti perustuskirjoissaan itselleen 12 sääntöä: usko, toivo, rakkaus Jumalaan, sydämen puhtaus, kuuliaisuus, vaatimattomuus, sydämen nöyryys, mortifikaatio, mietiskely, rukous, itsensä kieltäminen ja rakkaus ristiä kohtaan. Jokaisen jäsenen piti viettää yksi päivä viikosta retriitissä. Yhteisön tuli pitää missioita niiden omissa hiippakunnissa, viettää rippejä, pitää saarnoja ja antaa hengellistä ohjeistusta. Omatunnon tutkiskelu tehtiin säännön mukaan joka aamu ja ilta hetkipalveluksen viettämisen lisäksi.

Vuonna 1736 pyhä Alphonsus joutui suremaan apostolisten työntekijöiden puutetta ja aloitti omin käsin Salernon arkkihiippakunnan evankelioinnin. Missiokausi oli onnistunut ja vuoden 1737 keväällä pyhimys oli löytänyt kaksi loistavaa avustajaa. Yhteisö menetti talonsa Scalassa ja Villa degli Schiavasta ja lopulta pyhän Alphonsuksen turvapaikaksi jäi ainoastaan luostari Cioranissa. Papit eivät viettäneet ainoastaan kontemplatiivista elämää luostarissa, vaan kukin heistä meni missiolle joka keväänä. Pyhä Alphonsus itse saarnasi 20 missiota ja retrettiä vuosien 1739 ja 1740 aikana.

Vuoden 1741 maaliskuussa arkkipiispa Spinelli asetti pyhän Alphonsuksen hiippakunnan 34 esikaupunkisissa kommuuneissa pidettävien missioiden ohjaajaksi. Pyhimys aloitti Afragolan kylästä ja missio siellä toi hänen luokseen ensin kaksi nuorta miestä, jotka pyysivät päästä hänen instituuttiinsa veljiksi, ja sitten kolme pappia Salernon hiippakunnasta, jotka pyysivät samaa. Pyhä Alphonsus saarnasi keskeytyksettä vuoden 1742 heinäkuuhun asti. Vuoden 1744 aikoihin pyhä Alphonsus kirjoitti kirjansa Visits to the Blessed Sacrament and to the Blessed Virgin ja Darts of Fire.

Kardinaali Spinelli tutki pyhän Alphonsuksen yhteisön säännön ja ehdotti siihen joitakin muutoksia, vaikka hänen raporttinsa olikin ylistävää laatua ja yhteisön hyväksymisen puolesta. Tämä raportti oli kuitenkin vain ensimmäinen askel matkalla kohti tätä kaivattua maalia. Jonkun oli nyt lähdettävä Roomaan edustamaan yhteisöä siellä. Nöyryydestä ja huonon terveyden takia pyhä Alphonsus kieltäytyi itse lähtemästä sinne ja niin isä Villani asetettiin edustamaan häntä. Vuoden 1748 lokakuun lopussa isä Villani lähti matkalle veli Francis Tartiglione kumppaninaan. Isä Villani alkoi tavata eri silmäätekeviä, mutta ne joita hän konsultoi eivät olleet yhteisymmärryksessä keskenään. Hän sai lopulta kardinaali Dominic Orsinin ajamaan asiaansa eteenpäin kuuriassa. Myöhemmin kardinaali Besozzin suosituksesta kardinaalit äänestivät yhteisön ja sen säännön hyväksynnän puolesta.

Jäljellä oli hyväksynnän saaminen kardinaalien lisäksi paavi Benedictus XIV:ltä. Paavi luki säännön ja kardinaalien päätöksen ja antoi sen jälkeen vastauksen, joka auktorisoi hyväksymiskirjeen kirjoittamisen säännölle ja itse instituutille. Kardinaali Dominic Passionei uskoi apotti Fiorelle kirjeen valmistelemisen, mutta isä Villani huomasi kirjeen valmisteluvaiheessa sen hyväksyvän säännön ja perustuskirjat, mutta ei itse instituuttia. Apotti Fiore puolustautui, että oli tavanmukaista hyväksyä ensin sääntö ja myöhemmin instituutti, mutta hänelle vastattiin paavin ja kardinaalien hyväksyneen virallisesti ne molemmat. Kardinaali Passionei itse otti kynänsä ja kirjoitti kirjeelle sanat, jotka hyväksyivät niin säännön kuin instituutinkin.

Jäljellä oli vielä hyväksynnän hankkiminen järjestön toiselle haaralle, nimittäin nunnille, jotka olivat olleet 30 vuotta luostarissa Scalassa. Yhteisö koostui 30 nunnasta ja 4 postulantista. Äiti Mary Raphael oli pitkään halunnut pyytää tätä palvelusta ja paavi Benedictus XIV:n hyväksyttyä mieshaaran hän teki pyyntönsä pyhän Alphonsuksen neuvosta. Paavi lähetti pyynnön kardinaaleille, jotka uskoivat asian kardinaali Besozzille. Kardinaali äänesti pyynnön puolesta ja paavi vahvisti päätöksen apostolisilla kirjeillä 8. kesäkuuta 1750.

Napolin kuningas Charles III oli halunnut tehdä pyhästä Alphonsuksesta Palermon arkkipiispan, mutta pyhimys oli onnistunut välttämään tätä nimitystä. Vuonna 1762 kuitenkin pyhä Alphonsus oli pakotettu kuuliaisuuden johdosta hyväksymään erään pienen napolilaisen hiippakunnan piispuuden. Pyhimyksen terveys heikkeni, mutta siitä huolimatta paavit Clement XIII ja Clement XIV pakottivat hänet pysymään tehtävässään. Vuoden 1775 helmikuussa paaviksi valittiin Pius VI, joka salli toukokuussa pyhimyksen jättämään tehtävänsä. Kolme vuotta ennen kuolemaansa pyhä Alphonsus koki pelottavia kiusauksia ja impulsseja epätoivoon. Lopulta vuoden 1787 elokuun 1. päivänä pyhimys kuoli rauhallisesti Angeluksen soidessa melkein 91-vuotiaana.

• 27. syyskuuta 1696: Syntymä Marianellassa
• 1705: Ensirippi ja ensikommuunio
• 1713: Tutkinto kanonisen ja maallisen lain tohtorina
• 1717: Don Joseph yritti epäonnistuneesti sopia avioliiton pyhän Alphonsuksen ja prinsessa Teresa de Liguori välillä
• 1722: Pyhimys vastaanotti konfirmaation sakramentin
• 1723: Tapahtuma käräjillä
• 1724: Pyhä Alphonsus vastaanottaa tonsuurin
• 1725: Alidiakonaatti
• 1726: Diakoniksi ja papiksi
• 1732: Redemptoristien sääntökunnan perustaminen
• 1748: Moraaliteologian julkaiseminen
• 1762: Piispuus
• 1. elokuuta 1787: Kuolema Paganissa

Pyhä Alphonsus kirjoitti lukuisia kirjoja, joiden nimet ovat englanniksi seuraavat:

• Darts of Fire
• Great Means of Salvation and of Perfection
• Marian Devotion
• Moral Theology
• Prayers to the Divine Mother
• Preparation for Death
• Spiritual Songs
• The Glories of Mary
• The Holy Eucharist
• The Incarnation, Birth and Infancy of Jesus Christ
• The True Spouse of Jesus Christ
• The Way of Salvation and of Perfection
• The Way of the Cross
• Victories of the Martyrs
• Visits to the Blessed Sacrament and to the Blessed Virgin

• 
  Carlow, Irlanti
• 
  Carlow, Irlanti
• 
  Enniskillen, Pohjois-Irlanti
• 
• 
• 
• 
  1700-luku
• 
  1800-luku
• 
  Tuntematon vuosi

• The Sons of the Most Holy Redeemer  (2010). Great Lovers of Solutide. The Desert Will Flower Press.
• http://www.alfonsiana.edu/EN%20-%20Alphonsus.htm

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alphonsus Maria de Liguori.

• http://papastronsay.com/
• http://cssr.com^{[vanhentunut linkki]}
• http://www.saintsbooks.net/BooksList.html#General