Cristina Fernández de Kirchner

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Cristina Fernandez)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cristina Fernández de Kirchner
Cristina Fernández de Kirchner vuonna 2010.
Cristina Fernández de Kirchner vuonna 2010.
Argentiinan varapresidentti
10. joulukuuta 2019 – 10. joulukuuta 2023
Presidentti Alberto Fernández
Edeltäjä Gabriela Michetti
Seuraaja Victoria Villarruel
Argentiinan presidentti
10. joulukuuta 2007 – 10. joulukuuta 2015
Varapresidentti Julio Cobos
Amado Boudou
Edeltäjä Néstor Kirchner
Seuraaja Mauricio Macri
Henkilötiedot
Syntynyt19. helmikuuta 1953 (ikä 71)
La Plata, Argentiina
Puoliso Néstor Kirchner (1975–2010)
Tiedot
Puolue Frente para la Victoria
Partido Justicialista
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.cfkargentina.com

Cristina Elisabet Fernández de Kirchner (s. 19. helmikuuta 1953 La Plata, Buenos Airesin maakunta, Argentiina) on argentiinalainen poliitikko ja Argentiinan nykyinen varapresidentti 10. joulukuuta 2019 lähtien. Hän toimi Argentiinan presidenttinä 10. joulukuuta 2007 – 10. joulukuuta 2015 ja oli maan toinen naispresidentti. Cristina Fernández valittiin 28. lokakuuta 2007 presidentiksi seuraamaan presidenttinä miestään Néstor Kirchneriä.

Fernández opiskeli lakia Universidad Nacional de La Platassa, jossa hän tapasi tulevan miehensä. He menivät naimisiin maaliskuussa 1975. Cristina Fernández aloitti poliittisen uransa Partido Justicialistan Tendencia Revolucionaria -ryhmässä 1970-luvulla. Hänet valittiin Patagonian Santa Cruzin maakunnan parlamenttiin 1989 ja uudelleen 1993. Vuonna 1995 hänet valittiin senaattiin Santa Cruzista ja 1997 edustajainhuoneeseen. Vuonna 2001 hänet valittiin uudelleen senaattiin. Lokakuun 2007 presidentinvaaleissa hän tuli valituksi virkaan.

Fernández oli miehensä tukena vuoden 2003 presidentinvaalikampanjassa. Vuoden 2005 vaaleissa hän siirtyi Buenos Airesiin, josta hänet valittiin senaattiin Frente para la Victorian listalta. Vaalissa hän voitti entisen presidentti Eduardo Duhalden vaimon Hilda Gonzálezin.

Lokakuussa 2011 Fernández voitti presidentinvaalit suoraan ensimmäisellä kierroksella saatuaan n. 54 % äänistä ja jatkoi toiselle kaudelle.[1] Samalla presidentin tukijat saivat jälleen vuonna 2009 menettämänsä enemmistön edustajainhuoneessa.[2]

Joulukuussa 2011 Fernándezin kerrottiin sairastavan kilpirauhasen syöpää.[3] Kilpirauhasen poiston jälkeen kuitenkin ilmeni, ettei se sisältänyt syöpäsoluja.[4]

Presidenttikausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2007 presidentinvaaleissa Fernández de Kirchner sai 44,92 % äänistä, ja hänet valittiin siten suoraan jo ensimmäisellä kierroksella. Hänen toiseksi jäänyt vastustajansa Elisa Carrio sai 22,95 % äänistä.[5]

Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI syytti Venezuelan presidenttiä Hugo Chávezia Fernándezin vaalikampanjan tukemisesta. Buenos Airesin lentokentällä pidätettiin 4. elokuuta 2007 Caracasista saapunut venezuelalais-yhdysvaltalainen liikemies Guido Alejandro Antonini Wilson, jolla oli mukanaan salkku, jossa oli 795 000 Yhdysvaltain dollaria. Cristina Fernándezin mukaan kyseessä on Yhdysvaltain järjestämä mustamaalausyritys.[6]

Edeltäjiensä tavoin Cristina Fernández piti Malvinassaaria (Falklandinsaaret) laillisesti Argentiinalle kuuluvana ja Britannian miehittämänä.[7]

Kirchnerien omaisuus on herättänyt kritiikkiä Argentiinassa. Konservatiivisen La Nación -lehden mukaan avioparin omaisuus kasvoi vuonna 2009 viidenneksellä, 14 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin.[8]

Keskeinen lehdistön kritiikin aihe on ollut Kirchnerin hallituksen tavoite ottaa haltuunsa maan suurin sanomalehtipaperia tuottava yritys Papel Prensa, josta maan suurimmat mediayhtiöt Grupo Clarín ja La Nación omistivat 71 % ja valtio 27 %. Niinpä maan tärkeimmät mediat ovat syyttäneet Kirchneriä lehdistönvapauden rajoittamisesta ja diktatuurista.[2] Hallituksen mukaan lehtiyhtiöt saivat paperintuotannon haltuunsa kyseenalaisin keinoin sotilasdiktatuurin aikana ja hyötyivät monopoliasemasta muiden lehtien kustannuksella.[9][10]

Kirchner on astunut Grupo Clarínin varpaille myös ostamalla Argentiinan 1. divisioonan jalkapallo-ottelut näytettäväksi ilmaiseksi julkisella TV-kanavalla.[11]

Talouspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtori Moisés Naímin ja professori Tyler Cowenin mukaan Argentiina kärsii hitaasta kasvusta, rapistuvasta infrastruktuurista, korkeasta inflaatiosta, paisuvista tukiaisista, hintasääntelystä, pääomapaosta ja ulkomaisille sijoittajille lannistavasta ilmapiiristä.[12][13] Inflaatio oli 25 % eli maailman suurimpia vuonna 2012.[14]

Maaliskuussa 2008 Fernández de Kirchnerin hallitus päätti ottaa käyttöön vientitullit maataloustuotteiden viennille, erityisesti soijalle ruoan hinnan alentamiseksi maassa. Tämä johti pitkään maataloustuottajien lakkoon, teiden tukkimisiin ja väkivaltaisiksikin käyneisiin mielenosoituksiin. Senaatti esti tullien käyttöönoton varapresidentti Julio Cobosin johdolla niitä vastaan 17. heinäkuuta 2008.[15]

Argentiinan talouslukuihin ei juuri ole luotettu sen jälkeen kun Nestor Kirchner vaihtoi maan tilastokeskuksen INDECin johdon vuoden 2007 alussa. Ulkopuoliset uskoivat maan inflaation kohonneen jopa 25 prosenttiin vuodessa, kun virallinen lukema oli 9,1 %. Esitettiin epäilyjä, että tilastokeskus pienensi keinotekoisesti lukuja hallituksen määräyksestä alentaakseen hintaindeksiin sidottujen valtion obligaatioiden koron maan taloudella aiheuttamaa taakkaa.[16]

Syyskuussa 2008 de Kirchner ilmoitti Argentiinan maksavan koko 6,7 miljardin dollarin aiemmin laiminlyödyn velkansa Pariisin klubille parantaakseen sijoittajien luottamusta maahan.[17]

Syksyn 2008 finanssikriisin myötä Argentiinan 1990-luvulla Chilen mallin mukaan yksityistetty eläkerahasto AFJP ajautui vaikeuksiin ja menetti viidenneksen arvostaan, minkä vuoksi sillä oli vaikeuksia maksaa eläkkeitä. Fernández teki Argentiinan kongressille lakiesityksen sen kansallistamisesta.[18]

Keväällä 2010 Fernández taisteli keskuspankin kanssa annettuaan määräyksen maksaa 6,569 miljardin dollarin arvosta valtion korkeakorkoisia velkakirjoja keskuspankin varoilla. 7. tammikuuta 2010 hän erotti Argentiinan keskuspankin johtajan Martín Redradon, joka kieltäytyi toteuttamasta määräystä. Redradon kieltäytyminen johti perustuslailliseen kriisiin oikeuden selvitellessä asiaa.[19][20]

Yritysten kansallistamiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Argentiina kansallisti yrityksiä ja nosti niiden johtoon ay-väkeä, ja nyt ne tekevät valtavia tappioita valtion tukemina.[12][14] Vuonna 2011 Argentiina käytti niihin 18 miljardia Argentiinan pesoa (4,1 miljardia dollaria), 80 % enemmän rahaa kuin lasten sosiaaliohjelmaan.[12][14]

Moisés Naímin mukaan Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchnerin hallinnon päätös kansallistaa YPF-öljy-yhtiö ei ollut strateginen vaan populismia, tuttavien suosimista ja oligarkkien välistä kilpailua.[12]

Vuonna 2009 de Kirchner kansallisti maan suurimman lentoyhtiön ja otti valtiolle 6,5 miljardia dollaria yksityisiä eläkerahoja maksaakseen ulkomaanvelkaa. Tällaisen toiminnan vuoksi ulkomaiset öljy-yhtiöt eivät uskalla investoida maahan tai edes etsiä sieltä öljyä siten kuin esimerkiksi Brasiliasta.[21]

Muu politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Kirchner nimitti uudeksi asevoimien pääesikunnan päälliköksi divisioonankenraali Luis Alberto Pozzin, kun hänen edeltäjänsä Roberto Bendini erosi, kun häntä alettiin tutkia 500 000 peson kavalluksesta.[22] Vatikaani sen sijaan hylki entisen oikeusministeri Alberto Iribarnen nimitystä lähettilääksi, koska hän on eronnut. Hallitus ei suostunut asettamaan muuta ehdokasta, mutta Iribarne vetäytyi halutessaan pitää maan välit Pyhään istuimeen.[23][24] Uudeksi pääministeriksi tuli heinäkuussa 2008 Sergio Massa Alberto Fernándezin tilalle.

Hallitseva Frente para la Victoria menetti enemmistönsä Argentiinan alahuoneessa ja senaatissa kesän 2009 vaaleissa.

Ulkopoliitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2010 Fernández vieraili Perussa ensimmäisenä Argentiinan johtajana sitten vuoden 1994, jolloin maiden suhteet katkesivat Cenepan sodan vuoksi.[25] Venäjän presidentti Dmitri Medvedev vieraili Argentiinassa huhtikuussa 2010, mikä oli ensimmäinen Venäjän valtionpäämiehen vierailu maassa.[26][27]

Syyttäjä Alberto Nismanin kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhannet Argentiinalaiset osoittivat mieltään 19. tammikuuta 2015 kaduilla syyttäen Christina Kirchneriä vastustajansa Alberto Nismanin epäilyttävästä kuolemasta. Syyttäjä Nisman löytyi kuolleena asunnostaan Buenos Airesista 18. tammikuuta 2015. Tiedotusten mukaan Nisman teki itsemurhan ampumalla aseella ohimoon. Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet ruudinjäämiä Nismanin käsistä eivätkä itsemurhaviestiä. Tapaus herätti epäilyksiä, sillä Nismanin oli tarkoitus todistaa Kirchneriä vastaan 19. tammikuuta 2015 Argentiinan parlamentissä. Nisman sanoi vain muutama päivä ennen kuolemaansa, että hän saattaa menettää henkensä väitteidensä takia.

Nisman oli väittänyt, että Kirchner olisi peitellyt iranilaisten osuutta vuonna 1994 tapahtuneessa Buenos Airesin juutalaiskeskuksen AMIA:n pommi-iskussa, jossa kuoli 85 ihmistä. Nisman myös väitti Kirchnerin neuvotelleen salaa Iranin edustajien kanssa sopimuksen, jolla heidän epäilty osuutensa pommi-iskusta sivuutettaisiin. Syynä tähän väitetään olleen Kirchnerin halu päästä myymään viljaa Iranille öljyä vastaan. Iskun syyllisiä ei ole selvitetty oikeudessa. Iran kiistää myös osuutensa iskuun. Nisman syytti pommi-iskuun liittyvästä vehkeilystä lisäksi ulkoministeri Héctor Timermania ja Argentiinan entistä presidenttiä Carlos Menemiä. Kirchner puolustautui Facebookissa, jossa hän pyysi, etteivät argentiinalaiset uskoisi valheisiin vaan odottaisivat perinpohjaisen tutkinnan tuloksia.[28]

Joulukuussa 2017 tuomari Julian Ercolini totesi tuomiossaan koskien Nismanin kuolemaa ettei kyseessä ollut itsemurha vaan murha. Myös Kirchneriä vastaan nostettiin syytteet maanpetoksesta koskien Nismanin kuolemaa ja AMIA:n iskun tutkimusta. Lisäksi Kirchner sai syytteet korruptiosta ja rahanpesusta[29] Oikeus päätti elokuussa 2021, että Iranin kanssa tehdyn sopimuksen allekirjoittamisessa ei tapahtunut rikosta.[30]

Maaliskuussa 2018 Kirchneriä, entinen ulkoministeri Héctor Timermania ja kymmentä muuta entisen hallinnon edustajaa vastaan nostettiin syyte vallan väärinkäytöstä ja oikeuskäsittelyn estämisestä koskien AMIA:n pommi-iskun tutkinnan keskeyttämistä jossa libanonilaista terroristiärjestöä Hizbollahia epäiltiin iskun tekijäksi.[31] Istuvana senaattorina hänellä oli kuitenkin koskemattomuus syytteestä.[32]

Vallanvaihdos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirchner valitsi seuraajasuosikikseen Daniel Sciolin, mutta tämä hävisi syksyn 2015 presidentinvaalit PRO-puolueen Mauricio Macrille. Kirchner kieltäytyi osallistumasta vallanvaihtoseremoniaan.[33]

Joulukuussa 2019 Cristina Fernandez de Kirchner aloitti Argentiinan uutena varapresidenttinä uuden presidentin Alberto Fernandezin (ei sukua) astuessa virkaansa.[34]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cristina Kirchner re-elected as Argentina's president in landslide the Guardian. 24.10.2011. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b El gobierno de Cristina, mitad democracia, mitad dictadura Clarin. 2011. Viitattu 23.1.2017. (espanjaksi)
  3. ↑ El cáncer de la presidenta Fernández no afecta a la gobernabilidad del país El Pais. Viitattu 23.1.2017.
  4. ↑ Fernandez does not have cancer 7.1.2012. France 24. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Elecciones 2007 resultados2007.gov.ar. Viitattu 01.11.2007.
  6. ↑ Cristina denuncia una trama de EEUU contra Chávez Público.es. Viitattu 14.12.2007.
  7. ↑ Argentina reivindica reclamo por la soberanía de las islas Malvinas TeleSur. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 10.8.2008. (espanjaksi)
  8. ↑ La fortuna Kirchner,de nuevo bajo la lupa El Pais. 2010. Viitattu 23.1.2017.
  9. ↑ Semana de la Resistencia Verde contra los negociados inmobiliarios de Larreta infonews.com. Viitattu 11.10.2022.
  10. ↑ Cristina Kirchner atacó a Papel Prensa y acudirá a la Justicia para que investigue la operación de compra LA NACION. 25.8.2010. Viitattu 11.10.2022. (espanja)
  11. ↑ Argentine govt to pay millions for soccer TV rights Reuters. 19.8.2009. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d Financial Times www.ft.com. Viitattu 11.10.2022.
  13. ↑ Two tweets from Dani Rodrik Marginal REVOLUTION. 19.4.2012. Viitattu 11.10.2022. (englanti)
  14. ↑ a b c Argentina Analysts Warn of Economic Risks With YPF Takeover MNI. 17.4.2012. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 12.10.2022. (englanniksi)
  15. ↑ In blow to President Kirchner, Argentine senate rejects export tax the Guardian. 17.7.2008. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Alberto Fernández admitió que hay 'dudas' sobre los datos del INDEC y dijo que necesita 'esclarecimiento definitivo' Clarín. 24.9.2008. Viitattu 11.10.2022. (espanja)
  17. ↑ Jamaica Gleaner News - Argentina pays up - Wednesday | September 3, 2008 web.archive.org. 21.1.2011. Arkistoitu 21.1.2011. Viitattu 11.10.2022.
  18. ↑ Fernández: "Vuelve el Estado" news.bbc.co.uk. 21.10.2008. Viitattu 11.10.2022. (englanti)
  19. ↑ Ignorando a Redrado, los directores oficialistas del Banco aprobaron el uso de reservas para pagar la deuda Clarín. 7.1.2010. Viitattu 11.10.2022. (espanja)
  20. ↑ Crisis institucional: Cristina echó al presidente del Central por decreto y Redrado planteará la nulidad ante la Justicia Clarín. 7.1.2010. Viitattu 11.10.2022. (espanja)
  21. ↑ Dispute Shows Argentina’s Lack of Oil Exploration The New York Times. 25.2.2010. Viitattu 11.10.2022. (englanti)
  22. ↑ Pozzi reemplaza a Bendini en la Jefatura del Ejército lanacion.com.ar. 16.9.2008. Arkistoitu 2008. Viitattu 12.10.2022. (espanja)
  23. ↑ El Vaticano frena la designación de Iribarne como embajador Clarín. 29.1.2008. Viitattu 11.10.2022. (espanja)
  24. ↑ Iribarne renunciaría a su postulación como el embajador ante el Vaticano Clarín. 24.2.2008. Viitattu 11.10.2022. (espanja)
  25. ↑ Argentina hace las paces con Perú El País. 22.3.2010. Viitattu 11.10.2022. (espanja)
  26. ↑ Russian president arrives in Argentina for official visit Sputnik International. 14.4.2010. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Medvedev's visit to Argentina: more than 10 agreements signed Sputnik International. 15.4.2010. Viitattu 11.10.2022. (englanniksi)
  28. ↑ Tommi Hannula, Syyttäjän kuolema sai argentiinalaiset kaduille, Alberto Nismanin piti syyttää Cristina Kirchneriä vastaan, Helsingin Sanomat 21.1.2015, s. A21.
  29. ↑ Syytti ex-presidenttiä terrori-iskun peittelystä – syyttäjän kuolema paljastui murhaksi Verkkouutiset. Viitattu 28.12.2017.
  30. ↑ Sobreseyeron a Cristina Kirchner por la firma del Pacto con Irán: los jueces entendieron que no hubo delito LA NACION. 8.10.2021. Viitattu 11.10.2022. (espanja)
  31. ↑ Entinen presidentti Cristina Kirchner joutuu oikeuteen Iranin osuuden peittelystä Argentiinan historian pahimmassa terrori-iskussa – syyttäjän murha hidasti tapauksen käsittelyä (Käyttäjätunnuksella) HS Uutiset Ulkomaat. HS Uutiset. Viitattu 6.3.2018.
  32. ↑ Argentine ex-president Cristina Fernández de Kirchner charged with treason Washington Post. 7.12.2017. Viitattu 11.10.2022. (englanti)
  33. ↑ Cristina Kirchner refuses to attend Mauricio Macri's inauguration The Telegraph. Viitattu 23.1.2017.
  34. ↑ Alberto Fernández Sworn In As Argentina's New President Latino USA. 11.12.2019. Viitattu 31.12.2019. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cristina Fernández de Kirchner.
Argentiinan vaakuna Edeltäjä:
Néstor Kirchner 		Argentiinan presidentti
2007–2015 		Seuraaja:
Mauricio Macri
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cristina_Fernández_de_Kirchner&oldid=22386848”