Charente (joki)

Charente
Soutuvene Charente-joella
Alkulähde	Chéronnac, Haute-Vienne 45°45′25″N, 0°46′08″E
Laskupaikka	Pertuis d'Antioche, Biskajanlahti, Atlantin valtameri 45°57′19″N, 1°04′41″W
Maat	Ranska
Pituus	381,4[1] km
Alkulähteen korkeus	295 m
Virtaama	49 (Chaniers) m³/s
Valuma-alue	9855 km²
Charente kartalla
Infobox OK

Charente (oksitaaniksi Charanta, Saintongen murteella Chérente) on Atlanttiin laskeva joki Länsi-Ranskassa. Se alkaa Chéronnacista^[1] Haute-Viennen departementista ja kulkee Charenten, Viennen, jälleen Charenten ja lopulta Charente-Maritimen departementtien kautta laskien Atlanttiin Port-des-Barquesin ja Fouras’n välissä, jossa sillä on leveä estuaari.

Gallialais-roomalaisena aikana joki tunnettiin kreikan­kielisellä nimellä Κανεντελος (Kanentelos). Tällä nimellä sen mainitsi Klaudios Ptolemaios vuonna 140.^[2]

Varhaisimman tunnetun latinan­kielisen tekstin, jossa Charente mainitaan, kirjoitti 300-luvulla gallialais-roomalainen runoilija Ausonius. Nimi esiintyi tuolloin muodossa Carantonus.^[3] Keskiajalla nimi esiintyy muun muassa muodoissa Carentona (1050) ja Karentone (1339), jotka muistuttavavt Charentonnen sekä myös Espanjan Carantona-joen nimeä. Johdin -on- liitettiin joen nimeen ensimmäisen kerran vuonna 799.

Viennen seudun murteessa esiintyy virtaavaa vettä tarkoittava sana onno, joka on mahdollisesti kelttiläistä alkuperää ja saattaa palautua samaan indo­eurooppalaisen kantakielen sanaan *ud-r/n-, josta ovat peräisin myös kreikan sana húdōr, joka esiintyy muihinkin kieliin lainattujen yhdys­sanojen alkuosana muodossa hydro--, sekä gootin kielen vettä tarkoittava sana wato. Kantasana olisi muuntunut ensin muotoon *udnā, myöhemmin unna ja lopulta onno.^[4] Muutamien tutkijoiden mukaan Charenten ja seudun muidenkin jokien nimiin aikoinaan liitetty johdin -on olisi peräisin tästä sanasta, joskin on vaikea selittää, miksi n ei ole nimessä kahdentunut. Ernest Nègre^[4] onkin pitänyt todennäköisempänä, että kyseessä on galliankielinen suffiksi -ona.

Myöskään nimen kantaosan alkuperästä eivät tutkijat ole päässeet yksimielisyyteen:

• Pierre-Yves Lambertin mukaan *Carantonā, johtuisi gallilankielisestä sanasta *karant, joka tarkoittaa ystävää, rakastavaa ja joka on samaa alkuperää kuin bretonin vanhempia tarkoittava sana kar tai kerant.^[5] Charente olisi siis "ystävällinen joki", koska se virtaa hitaasti ja rauhallisesti.^[6]
• Ernest Nègre on arvellut nimen johtuvan esikelttiläisestä sanasta *caranto, joka olisi tarkoittanut hiekkaa. Charente olisi siis ”hiekkainen joki”.^[6]

Charente-joen mukaan ovat saaneet nimensä Charenten ja Charente-Maritimen departementit. Viimeksimainittu nimi tarkoittaa merellistä Charentea. Tämän departementin nimi oli vuoteen 1941 saakka Charente-Inférieure, ”Alempi Charente”, koska se sijaitsee joen alajuoksun varrella. Joen mukaan ovat saaneet nimensä myös seudulta peräisin olevat charentaise-huopatossut.

Oksitaanin kielen Limousinin murteessa joen nimi esiintyy muodossa Charanta ja Saingongen murteessa muodossa Chérente.

Charente kulkee seuraavien departementtien, kaupunkien ja kuntien kautta:

• Haute-Viennen departementissa 3 kuntaa;
• Viennen departementissa 10 kuntaa sekä Charroux'n ja Civrayn kaupungit;
• Chartenten departementissa 78 kuntaa, joista kaupunkeja ovat Gond-Pontouvre, Angoulême, Châteauneuf-sur-Charente, Jarnac ja Cognac; suurimpia kyliä ovat Verteuil-sur-Charente, Mansle ja Bourg-Charente;
• Charente-Maritimen departementissa 35 kuntaa, joista kaupunkeja ovat Saintes, Tonnay-Charente ja Rochefort; suurimpia kyliä ovat Chaniers, Port-d’Envaux, Taillebourg ja Saint-Savinien.

Charente on 381,24 kilometrin pituinen^[1], ja siitä 224 kilometrin pituinen osuus on Charenten departementissa. Linnunteitse matka sen lähteeltä suulle on vain 160 kilometriä, mutta joki on varsin mutkikas ja siinä on runsaasti meandereita. Monessa kohdassa joki haarautuu ja sen haarojen välissä on saaria, joista useimmat kuitenkin jäävät tulvien sattuessa veden alle ja ovat asumattomia.

Charente laskee Atlantin valtamereen. Sen suulla, Rochefortin eteläpuolella on laaja estuaari Fourasin ja Port-des-Barquesin välissä.

Charenten valuma-alue on 10 560 neliökilometrin laajuinen.^[7]

Maantieteilijä Daniel Faucher on sanonut, että Charenten laakso muodostaa maastonmuotojensa vuoksi monessa suhteessa tärkeän yhdyssiteen seudun eri alueiden välillä.^[8]

Charente alkaa Ranskan keskiylängön länsiosasta Limousinin alueelta, jolle on tyypillistä kiteisistä mineraaleista koostuva vettä läpäisemätön kallioperä. Sen lähde sijaitsee Chéronnacissa Haute-Viennen departementissa 295 metrin korkeudella merenpinnasta. Aluksi joki virtaa 12 kilometriä luoteeseen ennen kuin se saapuu Charenten departementtiin. Departementtien rajalla on vuonna 1990 rakennetun padon taakse muodostunut tekojärvi, Lac de Lavaud, johon laskee myös sivujoki Trèze.

Vähän myöhemmin Charenteen laskee vasemmalta puolelta Moulde, on vuonna 1989 rakennettiin Mas Chabanin pato ja tekijärvi. Moulde on pieni joki, jonka sivujokia ovat Cluzeau, Mas de Lépi ja Turlut.

Tämä osa jokilaaksoa muodostaa geologisen kontaktialueen Charente limousinen graniittisen massiivin ja joen alajuoksulla olevien jurakautisten kalkkikivikerrostumien välille, joita rajoittaa Chantrezac.^[8].

Joki jatkuu edelleen luoteeseen ja saapuu Viennen departementtiin, jonka alueella se kulkee 47 kilometrin matkan. Siellä siihen laskee oikealta puolelta Transon, jonka sivujoen Merdançonin varrella sijaitsee Charroux’n kauppala. Charente jatkuu edelleen länteen kohti Civraytä.

Kuljettuaan pienen Civrayn kaupungin kautta Charente-joki saapuu takaisin Charenten departementtiin, jossa se virtaa lähes suoraan etelään. Tästä eteenpäin sen laakso on leveämpi, ja joelle tyypillisiä ovat lukuisat syvät meanderit. Se kulkee monien maalauksellisten kylien ja pikkukauunkien kautta, joita ovat esimerkiksi Condac, Ruffec, Verteuilsur-Charente suurenmoisine linnoineen, Lichères kauniine romaanistyylisine kirkkoineen, Bayers ja Mansle.

Ennen Manslea Charenteen laskee vasemmalta puolelta pieni sivujoki Son-Sonnette, joka alkaa Son- ja Sonnette-jokien yhtymäkohdasta, sekä Bonnieure, joka kulkee Chasseneuilin kautta. Nämä molemmat joet virtaavat Roumazière-Loubertista lähtien suoraan länteen. Samoin on laita Tardoiren, johon liittyy sivujokena Bandiat ja joka itse laskee Bonnieureen. Myös Tardoiren ja Bandiat'n lähteet sijaitsevat Haute-Viennen departementissa ja ne virtaavat yläjuoksullaan luoteeseen. Tardoire kulkee muun muassa Montbronin ja La Rochefoucauldin, Bandiat taas Nontronin kautta.

Charenten lähteeltä Mansleen saakka maanpinnan kaltevuus on varsin suuri, sillä korkeusero joen lähteen ja Manslen välillä on 55 metriä. Sen vuoksi tällä osuudella eivät jokialukset voi liikennöidä.^[9]. Sitä vastoin Charenten 130 kilometrin pituisella osuudella Manslesta Salignac-sur-Charenteen saakka, joka sijaitsee hieman Cognacista alavirtaan, maanpinnan kaltevuus on hyvin vähäinen. Joki onkin purjehduskelpoinen Angoulêmesta sen suulle saakka.

Tehtyään pienen koukkauksen länteen, missä Marcillac-Lanvillen suuri kylä sijaitsee meanderin päässä ja La Chapelle saman meanderin sisään jäävällä alueella, joki kääntyy jälleen etelään, ja sen varrella on monia kyliä ja pikkukaupunkeja, muunn muassa Montignac-Charente, Vars, Vindelle, Balzac, Saint-Yrieix-sur-Charente ja Gond-Pontouvre. Niiden kautta kuljettuaan joki saapuu Angoulêmeen, joka on sen varrella sijaitsevista kaupungeista suurin ja samalla Charenten departementin pääkaupunki.

Manslen ja Angoulèmen välisestä jokilaakson osasta käytetään toisinaan nimitystä Angoumois'n laakso (ransk. Val d'Angoumois)^{[10][11][12][13]}. Nimitys on melko uusi ja esiintyy kirjallisuudessa mutta ei paikallisessa kielen­käytössä. Tällä osuudella jokilaakso on leveä ja meanderit suurimmillaan.

Angoumois'n alueella Charente ja sen sivujoet virtaavat kalkkiperäisellä tasangolla, jolle tyypillisiä ovat syvät rotkot ja maanalaiset virrat. Rochefoucaludin karstissa kulkevien maanalaisten virtojen vedet purkautuvat maan päälle muun muassa Touvren lähteessä, joka on vesimäärältään Ranskan toiseksi suurin lajissaan Fontaine de Vauclusen jälkeen. Vedet tulevat pääosin Bandiat'n ja Tardoiresta, jonkin verran myös Bonnieuresta ja Échellestä, joiden vesistä osa syöksyy karstin aukoista maan alle.^[14] Vesien purkautumisen jälleen maan päälle saa aikaan Échellen siirroksessa oleva 500 metrin paksuinen vettä läpäisemätön merkelisavikerros, joka estää vesiä virtaamasta maan alla enää pidemmälle ja pakottaa ne jälleen maan pinnalle.^[9].

Angoulêmen jälkeen joki virtaa loppuosuutensa länteen. Sen alajuoksun valuma-alue muodostuu vettä läpäisemättömistä maalajeista ja kalkkikivikallioista. Siihen laskevat oikealta puolelta Nouère, Soloire ja Antenne, vasemmalta Anguienne, Eaux Claires, Charreau, Boëme ja Né. Näistä viimeksi mainittu on alajuoksullaan kanavoitu.

Angoulêmesta Charente-Maritimen departementtiin saakka Charenten varrella on useita maalauksellisia kaupunkeja ja muita asutuskeskuksia, virran suunnassa lueteltuina Saint-Michel, Trois-Palis, Nersac, Sireuil, Châteauneuf-sur-Charente, Vibrac, Saint-Simeux'n ja Saint-Simonin proomukylät, Bassac, Jarnac, Bourg-Charente, Cognac ja Merpins. Jokilaakson tästä osuudesta käytetään toisinaan nimiä Prée de Jarnac^[12] tai Val de Jarnac^[15] ("Jarnacin niitty" tai "Jarnacin laakso").

Charente on purjehduskelpoinen joen suulta Angoulêmeen saakka. Tämä osa joesta on 170 kilometrin pituinen. Rahtiliikenne joella on vilkkaimmillaan 1800-luvulla, jolloin kaikissa jokivarren kaupungissa ja monissa kylissä oli lastaus- ja purkauslaituri. Joki varustettiin paikoitellen suluille, ja sta Rochefortiin Atlantin rannalla. Näistä ajoista muistuttaa yhä jokivartta pitkin kulkeva tie, jolta käsin aluksia hinattiin.

Salignac-sur-Charentessa joki siirtyy Charenten departementista Charente-Maritimen departementtiin. Siellä joen varressa sen oikealla rannalla sijaitsevat Dompierre-sur-Charente, Chaniers, Saintes, Taillebourg ja Saint-Savinien sekä vasemmalla rannalla Brives-sur-Charente, Rouffiac, Port-d’Envaux ja Crazannes. Jokilaakson tästä osuudesta käytetään toisinaan nimeä "Saintongen laakso" (ransk. Val de Saintonge)^[10][16]

Charente-Maritimen alueella Charenteen laskevat oikealta puolelta Boutonne, joka on Charenten suurin sivujoki, sekä vasemmalta puolelta Seugne ja Arnoult.

Rahtialusten liikenne Charente-joella oli 1900-luvun loppuun mennessä jo täysin lakannut. Sen sijaan joella liikkuu nykyisin runsaasti huvialuksia. Turisteja kuljettavat alukset liikennöivät nykyisin Charente-Maritimen alueella Saint-Savinienista Taillebourgin ja Saintesin kautta Chaniersiin ja jatkavat edelleen naapuridepartementin alueelle Cognaciin ja Jarnaciin.

Joki virtaa Charente-Maritimen departementissa 93 kilometrin matkan. Tällä osuudella sen kaltevuus on lähes olematon. Vuoroveden vaikutus tuntuu Saintesissa saakka, ja sekin hidastaa joen virtaamista Cognacin ja Jarnacin välillä, mikä on omiaan pahentamaan joen tulvia.^[9]. Joen suun ja Cognacin välillä sijaitsevia ajoittain tulvaveden alle jääviä alueita paikalliset asukkaat nimittävät "niityiksi" (ransk. les prées).

Charenten alajuoksun laakso alkaa Saint-Savinienistä, joka vielä 1800-luvulla oli tärkeä jokisatama, koska vuorovesi vaikuttaa siellä saakka siinä määrin, että sen aikaiset laivat, joiden kantavuus ei ylittänyt 500 tonnia, pääsivät mereltä sinne saakka. Nykyaikaisille aluksille, joilla on suurempi syväys, joki on täällä kuitenkin nousuveden aikanakin liian matala. Vasta Tonnay-Charentessa olosuhteet ovat nykyaikaiselle laivaliikenteelle suotuisat, ja sinne pääsevätkin laivat, joiden kantavuus on jopa 5000 tonnia.^[17] Tonnay-Charente ja Rochefort, jotka molemmat ovat Charenten oikealla rannalla, ovat nykyisinkin käytössä olevia merisatamia, joihin tuodaan vuosittain noin miljoona tonnia rahtia.

Rochefortista alkaa Charenten estuaari, jossa joki levenee nopeasti ja muodostaa kaksi syvyvää meanderia ennen kuin se laskee Pertuis d’Antiocheen vastapäätä Île d’Oléronia ja siten Atlantin valtamereen. Sen oikealla rannalla sijaitsevat Vergeroux, Saint-Laurent-de-la-Prée ja Fouras, vasemmalla taas Soubise, Saint-Nazaire-sur-Charente ja Port-des-Barques. Estuaarille luonteenomaisia ovat lukuisat hiekkasärkät. Fourasin ja vastarannalla sijaitsevan Port-des Barquesin kohdalla estuaari levenee neljän kilometrin levyiseksi.

Charenten estuaaria suojasivat ennen kummaltakin puolelta linnoitukset, eteläpuolella Île Madamen linnoitus, pohjoispuolella Vaubanin linnoitus Fourasissa.

Charente on 381 kilometrin pituinen.^[1] Siitä on luokiteltu purjehduskelpoiseksi 193 kilometrin osuus mereltä aina Montignaciin, käytännössä kuitenkin vain Angoulêmeen saakka. Vesiliikennettä varten jokeen on rakennettu 21 sulkua, joista kaksi on luokiteltu merialuksille sopivisi.^[9].

Angolêmen ja Port-du-Lysin välissä sijaitsevien sulkualtaiden leveys on 28 metriä, syvyys 6,35 metriä ja vapaa korkeus 3,60 metriä. Meriliikenteelle soveltuviksi on luokiteltu kaksi Port-du-Lysin ja Atlantin välillä sijaitsevaa sulkua, joista Bainen sulkualtaan leveys on 34,80 ja syvyys 6,30 metriä, kunt taas Saint-Savinienin sulun leveys on 50 m, syvyys 8 m ja vapaa korkeus 5,65 m.^[18].

Charenten valuma-alueen pinta-ala on 10 549 neliökilometriä. Kaikkien siellä olevien jokien yhteenlaskettu pituus on noin 6 000 kilometriä.

Charenteen laskevat seuraavat sivujoet, lueteltuna yhtymäkohtien sijaintien mukaisessa järjestyksessä pääjoen lähteeltä joen suulle:

• vasemmalta:
  • Moulde
  • Lizonne^[1]
  • Argentor
  • Son-Sonnette
  • Bonnieure, jonka sivujokia ovat Tardoire ja Bandiat
  • Argence
  • Touvre
  • Anguienne
  • Eaux Claires
  • Charreau
  • Boëme
  • Né
  • Seugne
  • Arnoult
• oikealta :
  • Transon
  • Péruse
  • Aume, jonka sivujoki on Couture
  • Nouère
  • Soloire
  • Fossé du Roi
  • Antenne
  • Coran
  • Bourru
  • Bramerit
  • Boutonne, Charenten suurin oikeanpuoleinen sivujoki
  • Devise jonka sivujoki on Gères.

Charenten yhdistää Seudreen Bridoiren kanava.

Nykyisin Charenten valuma-alueella on 29 mittausasemaa, joissa mitataan Charenten ja sen sivujokien virtaamaa. Niistä seitsemän on pääjoen varrella.

Charenten virtaamaa seurataan mittausasemalla Vindellessä, Angoulêmen kunnassa. Mittausaseman kautta kulkevat 3760 neliökilometrin laajuisen valuma-alueen vedet.

Joen suurin virtaama ylittää keskimäärin:

• joka toinen vuosi arvon 200 m³/s,
• joka viides vuosi arvon 310 m³/s,
• joka kymmenes vuosi arvon 380 m³/s ja
• joka 50:s vuosi arvon 540 m³/s.

Kaikkein suurin mitattu virtaama oli 1. joulukuuta 1982: 595 m³/s.

Keskimäärin kerran viidessä vuodessa joen virtaama vähenee alle 3,7 kuutiometriin sekunnissa. Pienimmillään se on ollut vain 1 kuutiometri sekunnissa.

Suunnitelmaa tulvien rajoittamiseksi on valmisteltu jo useiden vuosien ajan. Asiaa vaikeuttavat joen hitaus ja mutkikkuus. Sen valuma-alue on yli 10 000 km²:n laajuinen ja ulottuu kuuden departementin alueelle: Haute-Vienne, Dordogne, Vienne, Deux-Sèvres, Charente ja Charente-Maritime. Jokeen on rakennettu kaksi patoa, joiden taakse ovat muodostuneet Lavaud'n ja Mas-Chabanin tekojärvet. Niiden tarkoituksena on ylläpitää jatkuvasti vähintään sen suuruista virtaamaa kuin on tarpeen toisaalta jokiekosysteemin säilymisen, toisaalta juoma- ja kasteluveden tarpeen tyydyttämiseksi. Departementit ovat perustaneet yhteisen toimielimen, ja vuonna 1992 allekirjoitettiin Charenten vesien hallintaa koskeva pöytäkirja, joka myöhemmin on yhdistetty Adourin-Garonnen vesien hallinnan ja järjestelyn johtokaavioon (ransk. Shéma directeur d'aménagement et de gestion des eaux, SDAGE).

Crarenten virtaamaa mitataan varsinkin Vindellen mittausasemalla. Tavoitteena on mahdollisuuksien mukaan pitää jatkuvasti yllä vähintään 3 m3:n virtaamaa sekunnissa ja että ainakaan arvo 2,5 m3 ei enää alittuisi.

Charente tulvii joka vuosi. Tuhoisiksi tulvat ovat nousseet vuosina 1882, 1904, 1910, 1937, 1952, 1966, 1982, 1994 ja 2000-2001. Vuoden 1982 tulva kesti kokonaisen kuukauden, vuosien 2000–2001 tulva peräti viisi kuukautta.

Laivaliikenteen vuoksi tehdyistä ruoppauksista huolimatta joen uoma on pysynyt pitkälti luonnonmukaisena. Sitä ei ole levennetty eikä paljon syvennettykään, minkä vuoksi tulvavedet nousevat nopeasti, varsinkin kun sitä ympäröi laaja tulvatasanko, jossa maaperä ei läpäise vettä ja sen vuoksi jää helposti tulvavesien alle. Kun lisäksi maan kaltevuus on vähäinen ja vuorovesi jarruttaa vesien poisvirtaamista, tulvat kestävät kauan. Tulva-alueista 82 % on viljelysmaata, 16 % luonnontilaisia tai kosteikkoja ja 2 % eli 860 hehtaaria kaupunkimaisesti rakennettua (mistä 96 ha Angoulêmessä, 53 ha Cognacissa ja 135 ha Saintesissa). Varsinkin Rochefortissa tulvat ovat jatkuvana uhkana. Vuoden 1982 tulvan aikana Angoulêmessä virtasi siltojen ali 630 ja Saintesissa 815 kuutiometriä vettä sekunnissa.

Ranskan valtio ja Charente-joen instituutti (ransk. Institution du fleuve Charente) ovat laatineet suunnitelman toimenpiteistä tulvien torjumiseksi. Sen puitteissa on suoritettu tutkimuksia ja aloitettu hankkeita. On myös perustettu palveluelin, joka tutkii tilannetta joen yläjuoksulla, ennakoi tulvat ja varoittaa niistä. Joen alajuoksun tulvat voidaan ennakoida, koska tulva-aalto säännöllisesti saapuu Angoulêmeen vuorokauden ja Saintesiin kaksi vuorokautta sen jälkeen kun se on havaittu Manslessa. Täten sivujokien patoaltaat voidaan tyhjentää ajoissa, jotta niistä tuleva vesi ei virtaa pääjoessa samanaikaisesti sen yläjuoksulta tulevien tulvavesien kanssa pahentaen tulvaa. Samoin varoitukset tekevät mahdolliseksi evakuoida tulvien alle jäävät alueet ja erityisesti siirtää niillä olevat ajoneuvot kauemmaksi. Tulvia pahentaa myös se, että Saint-Savinienin yläpuolella jokiuoma on täyttynyt mudasta, ja sen ruoppaaminen alentaisi tulvien korkeutta Saintesissa jo 5–10 cm. On myös suunniteltu kanavia, jotka oikaisisivat Palissyn ja Bussacin välillä olevat meanderit ja joihin vettä laskettaisiin vain tulva-aikoina. Rakennelmia, jotka ennen jarruttivat veden virtaamista, on muutettu muun muassa siirtämällä rantalaitureita Saintesin sillan luona. Lisäksi tulvien vähentämiseksi on suunniteltu Charenten sivujokien varsilla aikoinaan olleiden, myöhemmin kuivattujen soiden palauttamista ennalleen. Soloiren Antennen ja Seugnen varsilla olevien kosteikkojen ennallistamista on jo valmis suunnitelma. Hankkeiden rahoittamisesta huolehtii Agence de Bassin Adour-Garonne -niminen toimielin.

Vuoroveden korkeusvaihtelu Charenten suulla on 6,5 metriä. Rochefordin kohdalla se on 5,4 metriä, ylempänä joen varressa Saint-Savinienin patosilta heikentää sen vaikutusta. Silti vielä Saintesissa joen pinnan korkeus vaihtelee vuoroveden vaikutuksesta 0,18 metriä. Laskuvesi kestää kauemmin kuin nousuvesi. Charenten estuaarissa joen tuomat makeat vedet sekoittuvat meren kanssa, ja siellä veden suolapitoisuuskin vaihtelee riippuen vuoroveden korkeudesta.

Voimakasta vuoroveden vaihtelua käytetään hyväksi osterinviljelyksessä Marennes-Oléronin, Dourasin ja Île d’Aix’n altaissa.

Neandertalinihmiset saapuivat Charenten ja sen sivujokien varsilla jo 230 000 vuotta sitten, ja heitä eli siellä heidän sukupuuttoon kuolemiseensa saakka. Montgaudierin luolasta Tardoiren varrelta läheltä Montbronia sekä La Chaisen ja Fontéchevaden luolista on löydetty heitä varhaisempienkin hominidien jäännöksiä. Nykyisen Charenten departementin alueella neandertalilaisia eli varsin paljon, ja heidän jäännöksiään on löydetty Rochelot'n luolasta Saint-Amant-de-Bonneieuressa, Eaux-Clairesin laaksosta läheltä Angoulêmeä, Voultronin oikealta rannalta La Quinasta, Villebois-Lavalletten läheltä Gardes-le-Pontarouxia, josta on löydetty 27 neandertalilaisen, sekä aikuisten että lasten fossiilia, sekä Melonista läheltä Châteauneuf-sur-Charentea. Myös Charente-Maritimen alueelta Roche à Pierrot’sta läheltä Saint-Césairea löydettiin vuonna 1979 neandertalinihisen luuranko ja joukko Châtelperronin kulttuuriin viittaavia työkaluja. Tällä seudulla neandertalilaiset ovat todennäköisesti eläneet samaan aikaan ensimmäisten Homo sapiens-lajiin kuuluvien asukkaiden kanssa.^[19].

Tardoiren varrella Vilhonneurissa on Visagen luola, jota koristavat paleoliittiset maalaukset. Lähellä Antennen ja Charenten yhtymäkohtaa sijaitsevasta Marcel Clouet'n luolasta on löydetty noin 100 työkalua ja 200 muuta esinettä, kuten Moustier-kulttuuriin liitettyjä hiottuja kiviä, teriä ja karhimia, kun taas Chaire à Calvinin luolasta Mouthiers-sur-Boëmesta on löydetty Magdalena-kulttuurin aikainen matala pintareliefi.

Rautakautisilla aluksilla purjehtiminen Charentella oli alusten pienten koon vuoksi helppoa, ja niillä kuljetettiin varsinkin suolaa. Joelta onkin löydetty sen aikaisten ruuhien jäännöksiä.

Kelttiläisillä santoneilla oli merisatama Charenten suulla, jonka estuaari oli siihen aikaan varsin syvä ja selväpiirteinen. Saintes, Cognac ja Jarnac olivat tärkeitä gallialais-roomalaisia satamia. Ausoniuksen teoksissa kerrotaan Charentessa, ja roomalaiset kronokoitsijat vahvistavat, että joki oli tärkeä liikenneväylä. Toisella vuosisadalla Ptolemaios mainitsi joen suulla sijainneen sataman nimellä Portus Santonum.^[9].

Viikingit saapuivat Charentelle noin vuonna 850 ja hävittivät Saintesin ja Angoulêmen. Seuraavien vuosisatojen aikana joen yläjuoksun varsille rakennettiin varustuksia, jotka myöhemmin rakennettiin uudestaan kivisiksi linnoituksiksi, mutta suuri osa niistä hävitettiin satavuotisessa sodassa, jonka aikana joki oli ajoittain valtakuntien rajana.

Keskiajalla Charenten ja sen sivujokie varsille rakennettiin vesimyllyjä, kanavia ja sulkuja. Nämä yhdessä hinausteiden, laiturien ja varastojen kanssa mahdollistivat laivojen kulun 900-luvulta lähtien Cognaciin ja 1400-luvulta lähtien Angoulêmeen saakka. Frans I määräsi myllypatoihin jätettäväksi aukot, joista laivat saattoivat kulkea, ja myös ensimmäiset alkeelliset sulut rakennettiin hänen määräyksestään. Joen varrella Cognacissa syntyneen Frans I:n on väitetty sanoneen: ”Charente on kuningaskuntani kaunein joki”^[18], joskin tämä lause on joissakin lähteissä yhdistetty myös Henrik IV:een.

Vuoden 1780 jälkeen Charente kanavoitiin uudelleen rakentamalla sulkuja. Töitä johti Trésaguet. Tuolloin rakennettujen sulkujen tarkkaa lukumäärää ei tunneta.

Jokiliikenne vilkastui 1700-luvulla mutta hiljeni nopeasti 1800-luvun lopulla ja lakkasi silloin Montignacin ja Angoulèmen välisellä osuudella kokonaan.

1800-luvulla jokisatamia olivat Saintes, Saint-Savinien ja Port-d’Envaux, jotka kuuluivat Saintesin alusrekisterialueseen, sekä Angoulême, Cognac, Taillebourg ja Rochefort, jotka kuuluivat Rochefortin alusrekisterialueeseen.

Charenten varrella on vanhalta ajalta saakka ollut kaupunkeja ja kyliä. Niinpä sen varrelta löytyy kaikentyyppisiä vanhoja rakennuksia ja rakennelmia kuten taloja, siltoja, kaivoja, kyyhkyslakkoja ja maatiloja, joista osa on peräisin keskiajalta. Romaanistyyliset kirkot ovat Charenten laakson ylpeys, ja sellainen on alueen jokaisessa kunnassa.

Charenten varrella on runsaasti linnoja, varsinkin sen laaksoon niemekkeen tavoin työntyvillä kukkuloilla. Virran yläjuoksun varrella, Roumazières-Loubertissa Charenten departementissa on Château de Peyras, joka jälleenrakennettiin 1400-luvulla satavuotisen sodan jälkeen. Civrayn läheisyydessä on 1500-luvulla rakennettu Château de Léray ja Angoulêmessä Verteulin, Bayersin ja Montignacin linnat, jotka kaikki tunnettiin jo 1000-luvulla, sekä vuonna 1600 rakennettu Château de Balzac.

Charenten sivujen Tardoiren varrella on renessanssityylinen Château de La Rochefoucauld ja sen sivujoen Bandiatn varrella Donjon de Marthon. Voultronin näkymiä hallitsee Château de Blanzaguet-Saint-Cybard, Dignacissa Échellen lähteiden luona on Tour de Breuil, ja Tuden ja Viveronnen välisellä kalliolla vuonna 1500 uudelleen rakennettu Château de Chalais, joka hallitsee Chalais'n kaupungin näkymiä. Garat'ssa Anguinnessa, Angoulêmen itäpuolella on Château de la Tranchade.

Angoulême on rakennettu stategisesti merkittävälle kalliolle, joka hallitsee erästä Charenten mutkaan. Paikka on asuttu jo esihistoriallisena aikana, ja kukkulaa ympäröivät roomalaisaikaiset linnoitukset, jotka kohoavat ympäröivien laaksojen yläpuolelle.^[20]

Château d’Angoulêmen ja renessanssiaikana laajennetun Château de Cognacin välillä linnoja on joen varressa erityisen runsaasti. Le Château de l’Oisellerie La Couronnessa ja Château de Fleurac de Nersac ovat peräisin 1500-luvulla. Boutevillen ja Jarnacin linnoista on jäljellä vain rauniot ja kaiverruksia. Château de Bourg-Charente, Château de Garde-Épée ja Château de Saint-Brice ovat peräisin 1500-luvulta tai aivan 1600-luvun alusta.

Cognacista alavirtaan Antennen varrella on kaksi renessanssiaikaista linnaa, Château de Matha ja Château Chesnel. Château de Richemont rakennettiin 1600-luvulla uudelleen, kun taas Antennen sivujoen Dandelot'n varrella sijaitseva Château d’Authon on peräisin 1500-luvulla. Seugnen varrella sijaitseva Donjon de Pons rakennettiin uudelleen vuonna 1187. Saintesistä alavirtaan Charenten varrella ovat 1500-luvulla rakennetut Château de Crazannes ja Château de Panloy. Linnamainen on myös Rochefortin kuninkaallinen köydenpunomo, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1666.^[21]

• 
  Château de Verteuil.
• 
  Donjon de Montignac.
• 
  Angoulême ja sen varustukset Fléacilta nähtyinä.
• 
  Château de Bourg-Charente.
• 
  Château de Saint-Brice.
• 
  Château de Cognac.
• 
  Château de Merpins.
• 
  Rochefortin kuninkaallinen köydenpunomo joelta nähtynä.

Kaikki Charenten varrella sijaitsevat kaupungit on rakennettu kahlaamon, lautan tai sillan läheisyyteen. Aikojen kuluessa useita siltoja on purettu ja jälleenrakennettu. Esimerkiksi Cognacissa kaupungin portille johtaneen puusillan tilalle rakennettiin kivisilta, joka sijaitsi hieman nykyisen sillan kohdalta ylävirtaan. Saintesissa silta rakennettiin uudestaan 1100-luvulla sekä jälleen 1800-luvlla, jolloin samalla siirrettiin myös sen keskellä kohonnut riemukaari. Rochefortiin rakennettiin vuonna 1900 joen ylittävä riippulautta ja vuonna 1991 Martroun viadukti. Tonnay-Charenten riippusilta suljettiin autoliikenteeltä vuonna 1964, jolloin sen korvasi Pont Saint-Clément.^[9] Nykyaikaisten siltojen ja viaduktien lisäksi alueella on edelleen myös joukko hyvinkin vanhoja siltoja. Monet niistä ovat pieniä ja johtavat Charentin sivujokien tai sen kapeiden sivuhaarojen yli.

• 
  Martroun viadukti
• 
  Rochefortin riippulautta

Ennen siltojen rakentamista Charenten poikki liikennöivät useat lautat ja lossit. Muutamat niistä ovat yhä käytössä. Niinpä Chaniersin ja Courcouryn välillä liikennöi yhä lautta. Kesäisin ovat edelleen käytössä myös Dompierre-sur-Charenten ja Rouffiacin välillä kulkeva Châ p’tit va loin sekä Rochefortin ja Soubisenn välillä vuodesta 2013 lähtien kulkenut Le Rohan.

Joki on lähes koko pituudeltaan Natura 2000-aluetta. Tähän eurooppalaiseen verkostoon kuuluvat alueet, jotka oleellisen tärkeitä kasvi- ja eläinlajien säilymisen kannalta.^[22][23]

Charenten alueen eläimistöön kuuluu suuri joukko nisäkäs-, lintu-, sammakkoeläin- ja kalalajeja sekä selkärangattomia. Nisäkkäistä erityisen huomattavia ovat saukko ja vesikko. Eurooppalaista huomiota osakseen alueella on saanut 35 eläin- ja yksi kasvilaji sekä 12 luonnontilaista elinympäristöä. Nämä lajit ja elinympäristötyypit ovat Euroopassa harvinaisia ja uhanalaisia, minkä vuoksi Natura 2000-alueet on perustettu.

Charente on saanut Ranskassa osakseen myös kansallista huomiota. Sen keskijuoksun laaksossa esiintyy 35 nisäkäs-, 122 lintu-, 17 matelija- ja sammakkoeläin- sekä 38 sudenkorentolajia.

Kolme Natura 2000 -aluetta on poikkeuksellisia runsaslajisen linnustonsa vuoksi:

• Charenten laakso Angoulêmen yläpuolella (64 lajia)
• Charenten keskijuoksun laakso sekä Seugne ja Coran (46 lajia)
• Charenten alajuoksun laakso (66 lajia).

Alueella esiintyy erityisesti soiden ja kosteikkojen lajeja. Sellaisia ovat muun muassa monet rantalintujen lahkoon kuuluvat lajit kuten:

• avosetti (Recurvirostra avosetta)
• taivaanvuohi (Gallinago gallinago)
• mustapyrstökuiri (Limosa limosa)
• jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus)
• pitkäjalka (Himantopus himantopus)
• tylli (Charadrius hiaticula)
• pikkutylli (Charadrius dubius)
• punajalkaviklo (Tringa totanus)
• rantasipi (Actitis hypoleucos)
• liro (Tringa glareola) ja
• suokukko (Philomachus pugnax), joka on hyvin harvinainen laji.

Alueen soilla ja kosteikoilla esiintyy myös useita haikaralajeja kuten:

• mustapäähaika (Ciconia nigra)
• silkkihaikara (Egretta garzetta)
• jalohaikara (Ardea alba)
• yöhaikara (Nycticorax nycticorax)
• pikkuhaikara (Ixobrychus minutus) ja
• ruskohaikara (Ardea purpurea).

Sukeltavista ja uivista linnuista huomattavimpia ovat kyhmyjoutsen (Cygne tuberculé), monet uikku, hanhi- sorsa- ja sotkalajit.

Charenten estuaarissa tavataan riuttatiiroja, ristisorsia ja karikukkoja.

Kalatiiroja, valkoposkitiiroja, mustatiiroja, naurulokkeja ja merimetsoja esiintyy pääasiassa joen suulla, mutta toisinaan niitä näkee sen yläjuoksunkin varrella.

Muita alueen merkittäviä lintulajeja ovat käenpiika, kalasääksi, muuttohaukka, kuningaskalastaja, sinirinta, ruohokerttunen ja erityisesti ruisrääkkä.

Ruisrääkkä (Crex crex) oli aikoinaan hyvin laajalle levinnyt, mutta nykyisin maailmanlaajuisesti uhanalainen laji. Se rakentaa pesänsä maahan, tulvaniittyjen ruohikkoon. Kun laaksot on otettu viljelykseen ja heinänviljelymenetelmät muuttuneet, ruisrääkkä on vähitellen harvinaistunut. Aikoinaan niitä pesi Charenten laaksossa useita satoja, mutta vuonna 2006 enää noin 30 paria.

• 
  Silkkiuikkuja soidinasussaan.
• 
  Liro
• 
  Jouhisorsakoiras.
• 
  Hyvin yleinen laji: sinisorsia Gensac-la-Palluessa.

Saukkoja ja vesikkoja esiintyy laajalti Charentessa ja sen sivujoissa, ja lähinnä niiden vuoksi on perustettu seitsemän Natura 2000 -aluetta. Niihin kuuluvat Charenten laakso Angoulêmen ja Cognacin välillä tärkeimpine sivujokineen, joen keskijuoksun sekä Seugnen ja Coranin laakso sekä joen alajuoksun laakso ja estuaari.

Samoilla alueilla tavataan myös lepakoita kuten iso- ja kääpiöhevosenkenkäyökköjä (Rhinolophus ferrumequinum ja Rhinolophus hipposideros). Saint-Sulpice-de-Cognacin vanhoissa kivilouhoksissa aivan Antenne-joen varressa esiintyy niiden lisäksi monia muitakin lepakkolajeja, muun muassa mopsilepakkoja (Barbastella barbastellus), jättiläissiippoja (Myotis myotis), pitkäsiipiyökköjä (Miniopterus schreibersi), ruskosiippoja (Myotis emarginatus) ja korvasiippoja.

Charentessa tavataan noin 20 lajia tyynten vesien kaloja kuten karppeja, mutuja, töröjä, särkiä, lahnoja, salakoita, haukia, kuhia ja kivisimppuja. Lisäksi joessa esiintyy vaelluskaloja kuten kelttejä, täpläsillejä, taimenia ja ankeriaita.

Kalakannan ja sen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin, joilla veden saastumista ja rehevöitymistä on saatu rajoitetuksi ja kalojen kutupaikat pidetyiksi sorapohjaisina. Vaelluskalojen liikkumisen mahdollistamiseksi patoihin on tehty kulkuaukkoja.

Täpläsillejä sukulaisineen pidetään hyvinä jokien biologisen ja fyysisen laadun merkkeinä. Pilkkusillejä esiintyy Charentessa Montignac-Charentessa saakka, ja ne kutevat Saint-Savinienissa lähellä Cognacia. Täpläsillin esiintymisalue ulottuu Ruffeciin saakka, ja ne kutevat Fleuracissa.

Lohikaloja kuten lohia (Salmo salar) ja taimenia (Salmo trutta) tavattiin Charentessa ennen Civrayssä, Chef-Boutonnessa ja Mathassa saakka. Nykyisin lohia ei joessa enää ole ja taimenetkin kutevat enää vain sen sivujoissa: Boutonnessa, Antennessa ja Tardoiressa. Itse Charente toimii niille enää vain kulkuväylänä näille kutupaikoille.

Nahkiainen nousee Voulêmeen, joskus jopa Civrayhyn saakka. Boutonnen, Nén ja Antennen yhtymäkohtien alapuolella Charentessa esiintyy pikkunahkiaisia (Lampetra planeri) ja nahkiaisia (Lampetra fluviatilis). Niiden kutupaikat ovat Saintesin ja Cognacin seuduilla. Merinahkiaisia esiintyy vain joen alajuoksulla estuaarin läheisyydessä.

Ankeriaita (Anguilla anguilla) esiintyy Charenten vesistössä, mutta ne ovat vähenemään päin, mikä johtunee osittain vesien saastumisesta mutta myös liikakalastuksessa joen estuaarissa.

• 
  Kivisimppu ('Cottus gobio)
• 
  Täpläsilli (Alosa fallax)
• 
  Karppi (Cyprinus carpio).
• 
  Ankerias (Anguilla anguilla).

Charentessa esiintyy luonnostaan ostereita (Ostrea edulis) ja sini­simpukoita (Mytiloidea). Saint-Savinienin läheisyydessä on aikoinaan pyydystetty makean veden helmi­simpukoita, mikä kuitenkin on nyttemmin lopetettu.

Charentessa on runsaasti monenlaisia sammakko­eläimiä kuten lehti­sammakoita (Hylidae), rupikonnia (Bufo bufo) ja salamantereita (Salamandra salamandra). Myös matelijoita esiintyy, muun muassa sisiliskoja. Silmällä­pidettäväksi on julistettu yksi alueella esiintyvä matelija- ja yksi sammakko­eläin­laji, nimittäin euroopansuokilpikonna (Emys orbicularis) ja rupimanteri (Triturus cristatus), jota esiintyy Charenten sivujoessa Néssä.

Huomattavimpia Charentessa esiintyvistä selkärangattomia eläinlajeja ovat sudenkorennoista Coenagrion mercuriale, Oxygastra curtisii ja Gomphus graslinii, perhosista isokultasiipi (Lycaena dispar), kovakuoriaisista tamminkainen (Lucanus cervus), Cerambyx cerdo ja alppijäärä (Rosalia alpina).

Charenten alajuoksun ja estuaarin rannoilla esiintyy karhunputkilajia Angelica heterocarpa, joka on etusijalla kasvien ja eläinten elinpaikkojen suojelua koskevan Euroopan unionin direktiivin CEE92/63 liitteessä I. Joen tulva-aluetta ympäröivillä kalkkimailla kasvaa monia niille tyypillisiä lajeja kuten orhoja (Ophrys). Paikoitellen tulvaniityillä esiintyy yhä paikoitellen kirjopikarililjaa (Fritillaria meleagris), vaikka se onkin harvinaistunut maanviljelysmenetelmien muututtua, sillä se ei siedä väkilannoitteita.

Lumpeiden esiintyminen joessa on selvä merkki veden hyvästä laadusta.

Historiallisesti joella on harjoitettu varsinkin kalastusta ja vesiliikennettä, minkä lisäksi 900-luvulta lähtien sen varteen on rakennettu suuri joukko vesimyllyjä. Charenten sivujoessa Antennessa on myös ollut 56 myllyä, joista osa kuitenkin on raunoitunut tai niistä on säilynyt tietoja vain arkistoissa.

Paikoitellen Charentessa on liotettu hamppua. Kalastuksen lisäksi joessa on ollut altaiden ja lampien järjestelmä, jossa kaloja on myös kasvatettu.

1700-luvulla osa myllyistä muutettiin paperimyllyiksi, muun muassa Antennen varrella sijaitseva Boussacin mylly vuonna 1786. Sellaisista on yhä jäljellä Nersacissa Angoulêmestä ylävirtaan sijaitseva Fleuracin mylly. Paperiteollisuutta Charenten varrella on harjoitettu varsinkin Angoulêmen seudulla.

Rochefortin–Tonnay-Charenten kauppasataman muodostavat suuri Rochefordissa sijaitseva allas, johon mahtuvat 15 metrin levyiset rahtilaivat, sekä jokivarressa sijaitseva Tonnay-Charenten satama. Alueen toiseksi tärkein kauppasatama liikenteen määrällä mitattuna on La Rochellen suuri merisatama, joka on Ranskan viidenneksi tärkein sahatavaran ja kuudenneksi tärkein lannoitteiden tuontisatama sekä maan yhdeksänneksi tärkein viljan vientisatama. Sen liikenne kasvaa 6 % vuodessa.

Rochefortissa on yksityis­veneiden satama, johon mahtuu 300 venettä ponttoneille ja jossa on tilaa myös 40 vierasveneelle. Sen muodostavat kaupungin keskustassa joen oikealla rannalla sijaitsevat Lapérousen ja Bougainvillen mukaan nimetyt altaat, jotka sulkuportti erottaa joesta. Venesatamia on myös Port-des-Barquesissa ja Soubisessa.

Myös Angoulêmen, Cognacin, Saintesin, Taillebourgin, Saint-Savinienin et Port-d’Envauxin satamat toimivat enää vain huviveneiden sekä pienten turisteja kuljettavien alusten satamina.

Marennes-Oléronin vähäsuolaisissa vesissä viljellään tyynen­meren­ostereita (Crassostrea gigas). Charenten vesi sisältää ravinne­suoloja kuten typpeä nitraatteina, ja kun niiden pitoisuus sekä lämpötila ja auringonvalon määrä ovat sopivat, kehittyy runsaasti kasviplanktonien soluja, jotka ovat altaassa viljeltyjen osterien pääasiallista ravintoa. Veden vähä­suolaisuuden vuoksi suurempi osa osterien toukista selviää elossa täysi­kasvuisiksi, mikä tapahtuu noin 20 päivän kuluessa munimisesta, heinä- ja elokuussa. Osterit kehittyvät Île d’Aix’n eteläpuolella ja käyttävät hyväkseen Charenten valuma-alueelta virran mukana talvella ja keväällä tulleita ravinnesuoloja.

Suurin osa seudun kaikkiaan 1184 osterintuottajasta ei harjoita ammattiaan Charenten estuaarissa, mutta juuri joen tuoma makea vesi tekee olosuhteet suotuisiksi osterin­viljelykselle, joka tuottaa vuodessa myyntiin 47 000 tonnia ostereita.^[24]

Alueella tuotetaan vuodessa myös noin 9 400 tonnia atlantinsinisimpukoita (Mytilus edulis).^[24].

Kalastus on kaikkialla Charenten varrella suosittu vapaa-ajan harrastus. Charenten departementissa varsinaisia lasketaan olevan 600 kilometriä, pienempiä virtaavia vesiä 900 kilometriä, järviä ja lampia 265 hehtaaria, kun taas Charente-Maritimessa on 310 kilometriä jokia, 2 240 kilometriä pienempiä virtaavia vesiä ja kanavia sekä 50 hehtaaria lampia ja tekojärviä sekä 30 kilometriä kalastukseen sopivia jokien rantatörmiä. Kalastaa voi myös joen estuaarissa.

Charenten yläjuoksulla ja sen sivujoilla matkailijat voivat harrastaa kalastusta, melontaa ja luontohavaintoja sekä katsoa jokeen liittyviä nähtävyyksiä, erityisesti myllyjä. Matkailun kehittämisen edellytetään pitävän huolta luonnonympäristön säilymisestä.

Kun Charente alajuoksullaan on leveä, rauhallinen ja purjehduskelpoinen, siellä voi kulkea myös pienillä jokialuksilla. Lisäksi siellä voi harrastaa monia vesi­urheilu­lajeja kuten soutua, kanootti- ja kajakkimelontaa ja vesihiihtoa sekä Saint-Yrieix’n altaalla, tekojärvissä ja estuaarissa myös purjehdusta.

Joen varressa kulkee vaellus- ja retkeily­reittejä, joita pitkin voi kulkea jalkaisin, polkupyörällä tai Angoulêmesta Rochefortiin myös hevosella.

• Jacques Lamare: Le fleuve Charente de la galiote au day-cruiser. La Saintonge littéraire, 1977.
• EPTB Charente: Charente et ses affluents Établissement Public Territorial de Bassin Charente. Viitattu 17.11.2021.
• Claude Mandraut: Calmer les débordements de la Charente. Le Moniteur des Travaux Publics, 18.7.2003.
• Archives départementales de la Charente Charenten departementti. Viitattu 17.11.2021.
• Cours d'Eau: La Charente adour-garonne.eaufrance.fr. Système d'information sur l'eau du bassin Adour Garonne. Viitattu 17.11.2021.
• EPTB Charente (ransk. Wikipediassa käytetty lähde; alasivut eivät enää aukea) Établissement Public territorial de Bassin Charente.
• La vallée de la Charente, des Seugnes et du Coran (Natura 2000 -alueiden virallinen sivusto) pc70valcharente.n2000.fr. Viitattu 17.11.2021.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Charente (fleuve)