vir

vȋr m.  (monikko vírovi)

1. kurimus, vesipyörre
2. (ekspressiivinen) lähde (veden)

• IPA: /ʋîːr/

	yksikkö	monikko
nominatiivi	vir	virovi
genetiivi	vira	virova
datiivi-lokatiivi	viru	virovima
akkusatiivi	vir	virove
vokatiivi	viru	virovi
instrumentaali	virom	virovima

• vrtlog

• (lähde) izvor

• vȋr Hrvatski jezični portal
• vȋr Školski rječnik hrvatskoga jezika

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vir	virī
akkusatiivi	virum	virōs
genetiivi	virī	virōrum
datiivi	virō	virīs
ablatiivi	virō	virīs

vir m. (2)

1. mies

• adjektiivit: virīlis

vir

1. tulla

vír m.

1. lähde (paikka, jossa valuu pohjavettä maasta)
2. lähde (aineen tai tiedon alkuperä)

	yksikkö	kaksikko	monikko
nominatiivi	vir	vira	viri
genetiivi	vira	virov	virov
datiivi	viru	viroma	virom
akkusatiivi	vir	vira	vire
lokatiivi	viru	virih	virih
instrumentaali	virom	viroma	viri

• vír Slovar slovenskega knjižnega jezika² via Fran

vir m.

1. virus

• adjektiivit: virový