veri

Katso myös: verí

veri (24)

1. nestemäinen kudos, joka kuljettaa happea ja ravinteita kehoon ja kuonaa pois kehosta

• IPA: /ˈʋeri/
• tavutus: ve‧ri

• Sanan taivutus on säännöllinen, mutta poikkeaa vokaalisoinnusta siinä, että yksikön partitiivimuodossa on etuvokaalin ä sijaan takavokaali a, verta.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	veri	veret
genetiivi	veren	verien verten
partitiivi	verta	veriä
akkusatiivi	veri; veren	veret
sisäpaikallissijat
inessiivi	veressä	verissä
elatiivi	verestä	veristä
illatiivi	vereen	veriin
ulkopaikallissijat
adessiivi	verellä	verillä
ablatiivi	vereltä	veriltä
allatiivi	verelle	verille
muut sijamuodot
essiivi	verenä (vernä)	verinä
translatiivi	vereksi	veriksi
abessiivi	verettä	verittä
instruktiivi	–	verin
komitatiivi	–	verine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vere-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ver-

suomalais-ugrilaisesta kantakielestä^[1]

• hera
• imuneste
• laskimo
• plasma
• sydän
• valtimo

• adjektiivit: verekäs, veretön, verevä, verinen, vertavuotava
• verbit: verestää, veristyä, vertyä

• hurme

kokoveri, kuukautisveri, laskimoveri, sovintoveri, sydänveri, teurasveri, tuoreveri, valtimoveri, verenglukoosi, verenhimo, verenhimoinen, verenhukka, verenimijä, verenkierto, verenkuva, verenluovutus, verenmyrkytys, verenpaine, verenperintö, verenpisara, verenpuna, verenpurkauma, verenpurkautuma, verensiirto, verensokeri, verensyöksy, verentungos, verenvaihto, verenveto, verenvirtaus, verenvuodatus, verenvuoto, veri-aivoeste, veriappelsiini, veriarvo, veridoping, verigreippi, verihaava, verihera, verihiutale, verihyytymä, verijauho, verijuotikas, verijuuri, verikauha, verikivi, verikoe, verikoira, verikosto, verileipä, verilettu, verilöyly, verimakkara, verinaarmu, verinahka, verineste, verinäyte, veriohukainen, veriohukas, verioksennus, veripahka, veripalttu, veripalvelu, veripankki, veripisara, veriplasma, veripussi, veriraha, verirutto, veriryhmä, veriseerumi, veriside, verisolu, verisuoni, verisyöpä, veritahra, veritankkaus, veritartunta, veritauti, veriteitse, veriteko, veritesti, veritukko, veritukos, veritulppa, verityö, veriuhri, veriura, verivaahtera, verivala, veriveli, veriveljeys, verivelli, veriviemäri, verivirta

• kerjätä verta nenästään
• veren maku suussa — vakavasti, ilman iloa

  Liikkua ei tarvitse veren maku suussa, vaan siitä voi nauttiakin.

• veret seisauttava
• Veri on vettä sakeampaa. Sukulaisuussuhteet ovat tärkeitä. (tärkeämpiä kuin ystävyyssuhteet)

• veri Kielitoimiston sanakirjassa
• veri Tieteen termipankissa
• veri Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkelit 961, 3252, 3534 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

veri

1. (taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta vero

veri

1. veri

• veri Karjalan kielen verkkosanakirjassa

vērī

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta vērus
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta vērus
3. (taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta vērus

vērī

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta vēr

veri

1. tosiseikka

veri (gen. veren, part. vert, mon. part. verid)

1. veri

veri (gen vere, part verd, adit verre)

1. veri

• ÕS 2013 tyyppi 20 (süli)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	veri	vered
Genetiivi	vere	verede
Partitiivi	verd	veresid
Illatiivi	verre veresse	veredesse

• veri Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• veri sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)