vero

vero (1)

1. valtion, kunnan tai muun sellaisen yhteisön, jolla on lain suoma oikeus kantaa veroja, perimä osuus tuloista tai omaisuudesta; valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön näkökulmasta tulo

• IPA: /ˈʋero/
• tavutus: ve‧ro

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vero	verot
genetiivi	veron	verojen
partitiivi	veroa	veroja
akkusatiivi	vero; veron	verot
sisäpaikallissijat
inessiivi	verossa	veroissa
elatiivi	verosta	veroista
illatiivi	veroon	veroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	verolla	veroilla
ablatiivi	verolta	veroilta
allatiivi	verolle	veroille
muut sijamuodot
essiivi	verona	veroina
translatiivi	veroksi	veroiksi
abessiivi	verotta	veroitta
instruktiivi	–	veroin
komitatiivi	–	veroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vero-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• aksiisi
• kymmenykset
• käyttömaksu
• manttaali
• tulli
• tuulaaki
• suojeluraha
• tuulaaki

• adjektiivit: verollinen, verotettu, veroton
• substantiivit: verottaminen, verotus
• verbit: verottaa

ajoneuvovero, ansiotulovero, arpajaisvero, arvonlisävero, arvonnousuvero, autovero, dieselvero, elinkeinovero, ennakkovero, haittavero, huvivero, hyödykevero, jäännösvero, kaivosvero, kiinteistövero, kirkollisvero, koiravero, kulutusvero, kunnallisvero, kunnanvero, lahjavero, leimavero, lentokenttävero, liikevaihtovero, lisävero, lähdevero, marginaalivero, omaisuusvero, osinkovero, perintövero, puoluevero, pääomatulovero, rajavero, rantavero, subjektivero, tievero, tulovero, tuontivero, valmistevero, vanhanpiianvero, vanhanpojanvero, varainsiirtovero, varallisuusvero, veroennakko, verohallinto, verohelpotus, verohelvetti, verohuojennus, veroilmoitus, verojalanjälki, verojäämä, verokanta, verokarhu, verokeidas, verokertymä, verokortti, verolautakunta, veroleikkuri, verolippu, verollepano, veroluettelo, veroluokka, veroluonteinen, veromerkki, veroministeri, veromuistutus, veromätky, veronalainen, veronalennus, veronhuojennus, veronkanto, veronkavallus, veronkierto, veronkoonti, veronkorotus, veronlievennys, veronlisäys, veronluonteinen, veronmaksaja, veronmaksu, veronoikaisu, veronpalautus, veronpidätys, veronäyttely, vero-oikeus, vero-orja, veroparatiisi, veroperuste, veropetos, veropiiri, veropohja, veropolitiikka, veroprosentti, veroraha, verorasitus, verorikos, veroruuvi, verorästi, veroselvitys, verosopimus, verosuunnittelu, verotaakka, verotalous, verotarkastus, verotarra, verotoimisto, verotuotto, verouudistus, verovalitus, verovapaa, verovapaus, verovarat, verovelka, verovelvollinen, verovelvollisuus, verovilppi, verovirasto, verovuosi, verovähennys, veroyksikkö, veroäyri, ympäristövero

• vero Kielitoimiston sanakirjassa
• vero Tieteen termipankissa
• vero Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 366, 483, 886 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

vero m., vera f. (monikko veros m., veras f.)

1. (vanhentunut) tosi, todellinen

• verdadero

vero (yks. akk. veron; mon. veroj, mon. akk. verojn)

1. totuus

• IPA: [ˈveː.ro]

• vera, vere, verŝajne, verdire

vero m., vera[luo] f. (monikko veri[luo] m., vere[luo] f.)

1. tosi, todellinen, oikea, aito

   È stato un vero colpo di fortuna. - Se oli todellinen onnenpotku.

   Lui è un vero amore! - Hän on oikea kullanmuru!

   Non è vero! - Ei ole totta!

   Sei stata tu, vero? - Se olit sinä, eikö totta?

   Questo anello è di oro vero. - Tämä sormus on aitoa kultaa.

• IPA: /ˈve.ro/

• adjektiivit: verace
• substantiivit: verità

• verdetto

vērō

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta vērus
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta vērus
3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta vērus
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta vērus