tumma
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]tumma (10) (komparatiivi tummempi, superlatiivi tummin) (taivutus[luo])
- valaistukseltaan pimeä
- väriltään mustaan vivahtava
- (leivästä) jonka taikina sisältää leseitä
- Tuo kaupasta tummaa leipää.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪umːɑ/
- tavutus: tum‧ma
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]tummajunkko, tummanharmaa, tummanpunaruskea, tummaretikka, tumma siirappi, tummasilmä, tummatukka, tummaverikkö
Substantiivi
[muokkaa]- romani, mustalainen
- mustaihoinen, neekeri
- hyvin soittaa neekerin poika / Lestijärven Discoländissä / se Kulmalan Jaanan tumma poika (Mikko Alatalo, Neekerin poika)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tumma | tummat |
| genetiivi | tumman | tummien (tummain) |
| partitiivi | tummaa | tummia |
| akkusatiivi | tumma; tumman |
tummat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tummassa | tummissa |
| elatiivi | tummasta | tummista |
| illatiivi | tummaan | tummiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tummalla | tummilla |
| ablatiivi | tummalta | tummilta |
| allatiivi | tummalle | tummille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tummana | tummina |
| translatiivi | tummaksi | tummiksi |
| abessiivi | tummatta | tummitta |
| instruktiivi | – | tummin |
| komitatiivi | – | tummine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tumma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tumma Kielitoimiston sanakirjassa
- tumma Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 164 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Ruotsi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tumma (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10