rein

Katso myös: Rein, reiñ

rein

1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta reki

rein (monikko reins)

1. ohja, ohjas, (monikossa reins) ohjat

• (to give) free rein – (antaa) vapaat kädet, päästää vapaaksi

The director was given free rein to experiment.

The pianist gave his emotions free rein in his interpretation of the concerto.

• to keep a tight rein on – pitää tiukasti hallinnassa tai kurissa

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	reins
part. prees.	reining
imp. & part. perf.	reined

rein

1. ohjastaa (hevosta)

   rein in – hillitä, hidastaa vetämällä ohjaksista

2. (kuvaannollisesti) hillitä, pitää aisoissa, rajoittaa

• bridle

rein

1. puhdas

rein reinen

1. poro

• reinsdyr

rein reina

1. piennar

rein m. (monikko reins[luo])

1. munuainen

• rognon

• rein Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

rein (komparatiivi reiner, superlatiivi der/das/die reinste) (taivutus[luo])

1. puhdas

• sauber

rein (komparatiivi reiner, superlatiivi am reinsten)

1. puhtaasti