rege

rēge

1. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta rēx

rege

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä regō

rege m. (määräinen: regele, monikko: regi, määräinen: regii)

1. kuningas

• regină

rege (komparatiivi reger, superlatiivi der/das/die regeste) (taivutus[luo])

1. vilkas

rege

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä regen
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä regen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä regen
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä regen

rege

1. taru (sadunomainen, uskomuksellinen kertomus)