puhjeta

puhjeta (74-L) (taivutus[luo])

1. mennä puhki, rikkoutua (omasta paineestaan), kulua puhki

   ilmapallo puhkesi, auton rengas puhkesi

2. (kuvaannollisesti) alkaa, syttyä, syntyä

   Vaalien jälkeen puhkesi levottomuuksia.

   Varuskunnassa puhkesi flunssaepidemia.

3. (kuvaannollisesti) ilmestyä, tulla esiin/näkyviin

   kukat puhkeavat keväällä, puut puhkeavat lehteen

   Ensimmäiset pysyvät hampaat puhkeavat yleensä noin kuusivuotiaana.

4. (kuvaannollisesti) ruveta, ryhtyä, alkaa, ratketa

   Hän puhkesi nauruun/kyyneliin kuullessaan asiasta.

• IPA: /ˈpuhjet̪ɑˣ/
• tavutus: puh‧je‧ta

Vastineita sukukielissä: karjalan puhketa, vatjan puhketa ja viron puhkeda^[1].

• puhkaista, puhkoa

• verbit: puhkeilla

puhkeamisvaihe

• puhjeta Kielitoimiston sanakirjassa