loppunut
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]loppunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä loppua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loppunut | loppuneet |
| genetiivi | loppuneen | loppuneiden loppuneitten |
| partitiivi | loppunutta | loppuneita |
| akkusatiivi | loppunut; loppuneen | loppuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loppuneessa | loppuneissa |
| elatiivi | loppuneesta | loppuneista |
| illatiivi | loppuneeseen | loppuneisiin loppuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loppuneella | loppuneilla |
| ablatiivi | loppuneelta | loppuneilta |
| allatiivi | loppuneelle | loppuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loppuneena | loppuneina |
| translatiivi | loppuneeksi | loppuneiksi |
| abessiivi | loppuneetta | loppuneitta |
| instruktiivi | – | loppunein |
| komitatiivi | – | loppuneine |