lohko

Katso myös: Lohko

lohko (1)

1. jostain lohjennut tai lohkaistu, leikattu tai muuten irrotettu pala

   appelsiinin lohko, omenan lohkoja

2. (urheilu) samassa sarjassa keskenään samassa ryhmässä pelaavat urheilujoukkueet, jotka eivät pelaa saman sarjan toisten ryhmien joukkueiden kanssa

   B-lohkossa pelaavat Nigeria, Norsunluurannikko, Mali ja Benin.

3. (sodankäynti) alue joka on määrätty tietyn yksikön vastuulle

   Turun lohkon ainoa varsinainen taistelu talvisodassa oli Utön taistelu.

   Divisioonan vastuualue oli jaettu kolmeen lohkoon, joista Muolaanjärven ja Kirkkojärven välistä Kyyrölän lohkoa puolusti Jalkaväkirykmentti 31.

4. (tekniikka) sylinterilohko
5. (tietotekniikka) tietty määrä dataa, joka voidaan tyypillisesti lukea ja kirjoittaa yhdellä operaatiolla

   Tietoa siirretään levyltä ja levylle aina kokonaisina lohkoina.

   Suuresta lohkokoosta on hyötyä, kun dataa luetaan peräkkäisistä osoitteista.

6. (tietotekniikka) sarja lauseita yhdistettynä yhdeksi lauseeksi, koodilohko

   Paikalliset muuttujat näkyvät vain siinä lohkossa, missä ne ovat määritelty.

   C:ssä muuttujat esitellään aina lohkon alussa toisin kuin C++:ssa.

• IPA: /ˈlohko/
• tavutus: loh‧ko

• pala
• osio
• lohkoa

• adjektiivit: lohkoinen, lohkottu
• verbit: lohkoontua, lohkoutua

lohkohedelmä, lohkokaavio, lohkolämmitin, lohkopinta, lohkotiili, lohkotila, lohkovuoristo, moottorilohko, ohimolohko, omenalohko, omenanlohko, otsalohko, parietaalilohko, perunalohko, päälaenlohko, päälakilohko, sylinterilohko

• lohko Kielitoimiston sanakirjassa
• lohko Tieteen termipankissa

lohko

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä lohkoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lohkoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä lohkoa