logiikka

Katso artikkeli Logiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

logiikka (14-A)^[1] [lo·giik·ka]

formaalinen tiede, jonka kohteena ovat käsitteiden yleiset ja muodolliset ominaisuudet ja suhteet, joita kuvaamaan käytetään erityisistä merkeistä koostuvia filosofian ja matematiikan lainalaisuuksia noudattavia formaaleja kieliä
Logiikka tutkii ajattelua, järjellistä päättelyä ja todistusmenetelmiä.

Päättelyssäsi ei ole minkäänlaista logiikkaa.

Sinun tulisi opiskella logiikkaa, jotta huomaat, ettei logiikka ole vain osa matematiikkaa.
(elektroniikka) ohjelmoitava logiikka
Käännetään logiikan toimintakytkin RUN-asentoon.

SIMATIC S7-logiikan ohjelman kiertoaika on asetettu normaalisti 150 ms, mutta sitä voidaan halutessa muuttaa.
(arkikieltä) järki
Tässä ei ole mitään logiikkaa.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	logiikka	logiikat
genetiivi	logiikan	logiikoiden logiikoitten logiikkojen (logiikkain)
partitiivi	logiikkaa	logiikoita logiikkoja
akkusatiivi	logiikka; logiikan	logiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi	logiikassa	logiikoissa
elatiivi	logiikasta	logiikoista
illatiivi	logiikkaan	logiikkoihin logiikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	logiikalla	logiikoilla
ablatiivi	logiikalta	logiikoilta
allatiivi	logiikalle	logiikoille
muut sijamuodot
essiivi	logiikkana	logiikkoina logiikoina
translatiivi	logiikaksi	logiikoiksi
abessiivi	logiikatta	logiikoitta
instruktiivi	–	logiikoin
komitatiivi	–	logiikoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	logiika-
vahva vartalo	logiikka-
konsonantti- vartalo	-

latinan kielen logica < muinaiskreikan λογική (logike)

1. formaalinen tiede

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A