kouria
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kouria
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta koura
Verbi
[muokkaa]- kopeloida, erityisesti takapuolta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkou̯riɑˣ/
- tavutus: kou‧ri‧a
Etymologia
[muokkaa]johdos nominista koura (johdin -i-) [1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kourija, kouriminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kouria Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys