killutin
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (puhekieltä) jokin roikkuva esine, riipus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkilːut̪in/
- tavutus: kil‧lu‧tin
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | killutin | killuttimet |
genetiivi | killuttimen | killuttimien killutinten |
partitiivi | killutinta | killuttimia |
akkusatiivi | killutin; killuttimen |
killuttimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | killuttimessa | killuttimissa |
elatiivi | killuttimesta | killuttimista |
illatiivi | killuttimeen | killuttimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | killuttimella | killuttimilla |
ablatiivi | killuttimelta | killuttimilta |
allatiivi | killuttimelle | killuttimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | killuttimena (killutinna) |
killuttimina |
translatiivi | killuttimeksi | killuttimiksi |
abessiivi | killuttimetta | killuttimitta |
instruktiivi | – | killuttimin |
komitatiivi | – | killuttimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | killuttime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
killutin- |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- killutin Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C