kaunis

kaunis (41) (komparatiivi kauniimpi, superlatiivi kaunein) (taivutus[luo])

1. havaitsijalleen esteettistä tai moraalista mielihyvää tuottava. Esteettisesti kauniiksi voidaan kutsua näkyä, ajatusta tai kuultua ääntä; moraalisesti kauniiksi ajatusta tai tekoa.

   Tähtitaivas on syksyllä kaunis.

2. (säästä) sateeton, pilvetön

   Odotettavissa kaunista säätä koko maassa.

• IPA: /ˈkɑu̯nis/
• tavutus: kau‧nis

• germaaninen *skauniz, sukulaissanoja saksan schön, ruotsin skön ja englannin sheen

• komea, nätti, puoleensavetävä, sievä, soma, viehkeä, suloinen, sorea, sorja, ihana, hyvännäköinen, viehättävä, upea, hieno, korea, söpö, sopusuhtainen, salskea

• ruma, inhottava, rujo, muotopuoli, pahannäköinen, tökerö

• adverbit: kauniisti
• substantiivit: kauneus
• verbit: kaunistaa, kaunistella, kaunistua

kuvankaunis, muotokaunis

• kaunis Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 361, 3849 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

kaunis (gen kauni, part kaunist)

1. kaunis

   kaunis naine – kaunis nainen

• ÕS 2013 tyyppi 7e (rukis)
• ÕS 2013 tyyppi 5e (kallis)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	kaunis	kaunid
Genetiivi	kauni	kauniste kaunite
Partitiivi	kaunist	kauneid
Illatiivi	kaunisse	kaunistesse kaunitesse kauneisse

• komparatiivi kaunim
• superlatiivi kõige kaunim ja kauneim

• ilus, kena
• kaunistama, kaunistus
• kaunishing

• inetu, näotu

kaunis

1. aika, melko, jokseenkin (syn üsna)

   kaunis palju – aika paljon

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kaunis [1]

• kaunis Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)