harha
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]harha (9)
- väärinkäsitys, harhakuvitelma (ei kyse sairaudesta)
- (psykologia) havaitsemisvirhe, illuusio
- (psykologia) harhaluulo, deluusio
- (psykologia) aistiharha, hallusinaatio
- (tilastotiede) estimaattorin odotusarvon ja estimoitavan parametrin (tai sen muunnoksen) arvon erotus
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑrhɑ/
- tavutus: har‧ha
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | harha | harhat |
| genetiivi | harhan | harhojen (harhain) |
| partitiivi | harhaa | harhoja |
| akkusatiivi | harha; harhan |
harhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harhassa | harhoissa |
| elatiivi | harhasta | harhoista |
| illatiivi | harhaan | harhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | harhalla | harhoilla |
| ablatiivi | harhalta | harhoilta |
| allatiivi | harhalle | harhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harhana | harhoina |
| translatiivi | harhaksi | harhoiksi |
| abessiivi | harhatta | harhoitta |
| instruktiivi | – | harhoin |
| komitatiivi | – | harhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | harha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]5. tilastotiede
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: harhainen, harhaton
- substantiivit: harhama
- verbit: harhaantua, harhailla, harhauttaa, harhautua
Yhdyssanat
[muokkaa]- aistiharha, harha-aistimus, harhaanjohtava, harha-askel, harhaisku, harhakuva, harhakuvitelma, harhaluulo, harhaoppi, harharikos
Aiheesta muualla
[muokkaa]- harha Kielitoimiston sanakirjassa
- harha Tieteen termipankissa
- Artikkeli 776 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa