h

Katso myös: H, ĥ, Ĥ, ȟ, Ȟ, ḧ, Ḧ, ḣ, Ḣ, ḩ, Ḩ, ḥ, Ḥ, ḫ, Ḫ

edellinen g
h
seuraava i

h (hoo) (iso kirjain H)

1. latinalaisen aakkoston kirjain, suomen aakkostossa kahdeksas

   Meillä suomen kielen h on vokaaliyhteydestä riippuen joko soinniton tai soinnillinen.

2. (IPA) soinniton glottaalinen frikatiivi

[2] IPA:

• [2] IPA: ɦ, ʰ

h

1. hehto- (sata, 10²)
2. tunnin tunnus SI-järjestelmässä

h (hoo) (iso kirjain H)

1. pieni kirjain, aakkosten 8. kirjain

/h/ ääntyy yleensä soinnittomana glottaalisena kontinuanttina [h], paitsi

• vokaalien välissä soinnillisena [ɦ] (esim. vaha),
• korkean etuvokaalin ja konsonantin välissä palataalisena frikatiivina [ç] (esim. lyhty) sekä
• takavokaalin ja konsonantin välissä velaarisena frikatiivina [x] (esim. kahvi).

Kaikki äänteet voivat esiintyä myös labialisoituneena.^[1]

• "hoo"

• Suomen kielen aakkoset: A a, B b, C c, D d, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, O o, P p, Q q, R r, S s (Š š), T t, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z (Ž ž), Å å, Ä ä, Ö ö

h

1. (slangia) heroiini

h (22)

1. (musiikki) C-duuriasteikon 7. sävel
2. (musiikki) a-molliasteikon 2. sävel

h (h) (iso kirjain H)

1. latinan aakkosten kahdeksas kirjain

• Äännetään kuten suomen h vokaalin edellä, mutta jätetään eräissä tapauksissa ääntämättä. Ei äännetä konsonantin yhteydessä. Yhdistelmä ph äännetään /f/:nä.^[2]

• Latinan kielen aakkoset: A a (Æ æ), B b, C c, D d, E e (Ë ë), F f, G g, H h, I i (J j, K k), L l, M m, N n, O o (Œ œ), P p, Q q, R r, S s, T t, U u, V v, W w, (X x, Y y, Z z)

h (iso kirjain H)

1. pienaakkonen, aakkosten 11. kirjain

Yhdistelmät hj, hl, hll, hm, hn, hr ja hrr tarkoittavat soinnittomia j-, l-, ll-, m-, n-, r [r̥] ja rr [r̥ː] -konsonantteja.^[3]

• Pohjoissaamen kielen aakkoset: A a, Á á, B b, C c, Č č, D d, Рđ, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, Ŋ ŋ, O o, P p, Q q, R r, S s, Š š, T t, Ŧ ŧ, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z, Ž ž, Ä ä, Ö ö, Å å