elo

Katso myös: Elo, elő, élő, Élő

elo (1)

1. (runollinen) elämä, elämänmeno

   Elo maalla on kovin tylsää.

2. korjuukelpoinen vilja tai muu sato
3. (poronhoito) porokarja, suuri tuhansien yksilöiden porolauma

   parttio, tokka ja elo

• IPA: /ˈelo/

• tavutus: e‧lo

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	elo	elot
genetiivi	elon	elojen
partitiivi	eloa	eloja
akkusatiivi	elo; elon	elot
sisäpaikallissijat
inessiivi	elossa	eloissa
elatiivi	elosta	eloista
illatiivi	eloon	eloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	elolla	eloilla
ablatiivi	elolta	eloilta
allatiivi	elolle	eloille
muut sijamuodot
essiivi	elona	eloina
translatiivi	eloksi	eloiksi
abessiivi	elotta	eloitta
instruktiivi	–	eloin
komitatiivi	–	eloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	elo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• eloon, elossa
• elostelija, elostella, elostelu
• elostua, elostuttaa
• eloton, elottomasti, elottomuus

• adjektiivit: eloisa, elollinen, eloton
• adverbit: eloisasti
• substantiivit: eloisuus
• verbit: elostua

elohiiri, elohopea, elojuhla, elokuinen, elokuu, elokuva, elollinen, elollistaa, elollisuus, elonkipinä, elonkorjaaja, elonkorjuu, elonkorjuujuhla, elonmerkki, elonpäivä, elonretki, elontaival, elopaino, elopelto, eloperäinen, eloperäisyys, elosalama, elosuoja, elotuli, elovalkea, hiljaiselo, ihmiselo, poroelo, rinnakkainelo, rinnakkaiselo, yhteiselo

• jäädä eloon
  1. selviytyä hengissä
• olla elossa
  1. olla hengissä, elää

• elo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1011 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

elo

1. (kirjakieltä, taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön kolmannen persoonan preesens sanasta mynd

• IPA: [ˈɛlɔ]

• êl

elo

1. nyt

• IPA: /əˈloː/

• lo (muodon valinta riippuu pääasiallisesti intonaatiosta)

elo m. (monikko elos)

1. yksittäinen lenkki ketjussa
2. yhteys

• muinaisportugalin sanasta *ãelo < latinan sanasta ānellus (’pieni rengas’)

• (portugalinportugalia) /ˈɛlu/

elo (gen eloo)

1. elämä

• Vadja keele sõnaraamat: ”elo”

elo

1. (persoonapronomini) hän (miespuolinen)

• latinan sanasta ille tai illum

• eło, éło, élo

elo (gen elon, mon part eloid)

1. elämä

elo (gen elo, part ello)

1. elämä