otettu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]otettu (1-C) (komparatiivi otetumpi, superlatiivi otetuin) (taivutus[luo])
Verbi
[muokkaa]otettu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä ottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | otettu | otetut |
| genetiivi | otetun | otettujen |
| partitiivi | otettua | otettuja |
| akkusatiivi | otettu; otetun | otetut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | otetussa | otetuissa |
| elatiivi | otetusta | otetuista |
| illatiivi | otettuun | otettuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | otetulla | otetuilla |
| ablatiivi | otetulta | otetuilta |
| allatiivi | otetulle | otetuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | otettuna | otettuina |
| translatiivi | otetuksi | otetuiksi |
| abessiivi | otetutta | otetuitta |
| instruktiivi | – | otetuin |
| komitatiivi | – | otettuine |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- otettu Kielitoimiston sanakirjassa