mänty
Ulkoasu
Katso myös: Mänty |
Suomi
Substantiivi
- (yleisesti) mikä tahansa mäntyjen sukuun (Pinus) kuuluva mäntykasvien laji tai sellaisen yksilö
- (erityisesti) edellisiin kuuluva laji metsämänty (Pinus sylvestris) tai sen yksilö
- edellisistä saatava puuaines
Ääntäminen
- IPA: /ˈmænt̪y/
- tavutus: män‧ty
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mänty | männyt |
genetiivi | männyn | mäntyjen |
partitiivi | mäntyä | mäntyjä |
akkusatiivi | mänty; männyn |
männyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | männyssä | männyissä |
elatiivi | männystä | männyistä |
illatiivi | mäntyyn | mäntyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | männyllä | männyillä |
ablatiivi | männyltä | männyiltä |
allatiivi | männylle | männyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mäntynä | mäntyinä |
translatiivi | männyksi | männyiksi |
abessiivi | männyttä | männyittä |
instruktiivi | – | männyin |
komitatiivi | – | mäntyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | männy- | |
vahva vartalo | mänty- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
Käännökset
1. Pinus sylvestris
|
|
Liittyvät sanat
Synonyymit
Johdokset
Yläkäsitteet
Yhdyssanat
kitumänty, käkkyrämänty, käkkärämänty, kääpiömänty, metsämänty, montereynmänty, männynhavu, männynkaarna, männynkäkkyrä, männynkäkkärä, männynkäpy, männynneulanen, männynruho, männynrunko, männynsiemen, mäntyalue, mäntyhalko, mäntyhirsi, mäntykangas, mäntykehrääjä, mäntykukka, mäntylaji, mäntylauta, mäntymetsikkö, mäntymetsä, mäntymittari, mäntypaneeli, mäntypistiäinen, mäntypuu, mäntysaippua, mäntysirkku, mäntysuopa, mänty-yökkönen, mäntyöljy, sembramänty, turkinmänty, vuorimänty
Aiheesta muualla
- mänty Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 248. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.