kolkutus
Suomi
Substantiivi
kolkutus (39)
Ääntäminen
- IPA: /ˈkolkut̪us/
- tavutus: kol‧ku‧tus
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolkutus | kolkutukset |
| genetiivi | kolkutuksen | kolkutusten kolkutuksien |
| partitiivi | kolkutusta | kolkutuksia |
| akkusatiivi | kolkutus; kolkutuksen |
kolkutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolkutuksessa | kolkutuksissa |
| elatiivi | kolkutuksesta | kolkutuksista |
| illatiivi | kolkutukseen | kolkutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolkutuksella | kolkutuksilla |
| ablatiivi | kolkutukselta | kolkutuksilta |
| allatiivi | kolkutukselle | kolkutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolkutuksena | kolkutuksina |
| translatiivi | kolkutukseksi | kolkutuksiksi |
| abessiivi | kolkutuksetta | kolkutuksitta |
| instruktiivi | – | kolkutuksin |
| komitatiivi | – | kolkutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolkutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolkutus- | |
Etymologia
Käännökset
1. kolkuttaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
- kolkutus Kielitoimiston sanakirjassa