kakka

Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Suomi

Substantiivi

kakka (9-A)

(lastenkieltä) uloste
Vauvalla taitaa olla kakka vaipassa.
(arkikieltä, leikkimielinen) saasta, saaste
Jos joku nakkaa ydinkakkaa kohta tänne Eurooppaamme, niin mitä haastat, kun kaikki saastat sieltä kasvoillemme saamme? (J. Leskinen 1982)

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑkːɑ/
tavutus: kak‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kakka	kakat
genetiivi	kakan	kakkojen (kakkain)
partitiivi	kakkaa	kakkoja
akkusatiivi	kakka; kakan	kakat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kakassa	kakoissa
elatiivi	kakasta	kakoista
illatiivi	kakkaan	kakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kakalla	kakoilla
ablatiivi	kakalta	kakoilta
allatiivi	kakalle	kakoille
muut sijamuodot
essiivi	kakkana	kakkoina
translatiivi	kakaksi	kakoiksi
abessiivi	kakatta	kakoitta
instruktiivi	–	kakoin
komitatiivi	–	kakkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kaka-
vahva vartalo	kakka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. uloste

albania: nevojë
englanti: poop, poo, poopoo, doodoo
espanja: caca f., popo m.
filipino: jebs
hollanti: poep
interlingua: pupu, caca
italia: popò f., cacca f.
japani: うんこ, うんち
kurdi: گوو

pohjoissaame: buhkka
ranska: caca m., crotte f.
ruotsi: bajs n.
saksa: Kacke f.
turkki: kaka
unkari: kaka
venäjä: кака (káka), какашка (kakáška)
viro: kaka

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: kakkainen
verbit: kakata, kakkia

Yhdyssanat

kakkahuumori, kakkahätä, kakkapylly, kakkapökäle, kanankakka

Aiheesta muualla

kakka Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa