auto

Katso myös: Auto, auto-, autó, aŭto

Katso artikkeli Auto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

auto (1)

1. eräs pyörillä kulkeva henkilöiden kuljetukseen tarkoitettu moottorikäyttöinen ajoneuvotyyppi eli henkilöauto

   Kuljen töihin yleensä autolla.

2. jokin tavaran kuljetukseen tai muuhun tarpeeseen tarkoitettu moottoriajoneuvo kuten kuorma-auto, linja-auto, pakettiauto tai paloauto (kun auton laatu ilmenee kontekstista)

   (palo-)auto palasi (palo-)asemalle

• IPA: /ˈɑu̯t̪o/
• tavutus: au‧to

• alusta
• autovaltainen
• kori
• lava
• lavetti
• perävaunu
• raskas yhdistelmä

• (puhekieltä) biili, kiesi, kaara, kosla
• (vanhahtava) automobiili, hyrysysy

• verbit: autoilla, autoistua

asuntoauto, aura-auto, aurinkoauto, autoajelu, autoala, autoasema, autoasentaja, autoetu, autogangsteri, autohajottamo, autohalli, autohuoltamo, autojono, autojuna, autokansi, autokanta, autokatos, autokatsastus, autokauppa, autokauppias, autoklinikka, autokolari, autokorjaamo, autokoulu, autokuljetus, autokuorma, autokyyti, autolautta, autoletka, autoliike, autoliikenne, autolähtö, automaalaamo, automaatti, automarketti, automatka, automatkailu, automerkki, automyyjä, autonajo, autonhuolto, autonkuljettaja, autonpyörä, autonrengas, auto-onnettomuus, autopaikka, autopankki, autopikajuna, autopilotti, autopommi, autopuhelin, autopurkamo, autoradio, autorata, autoretki, autosampoo, autotalli, autotehdas, autoteollisuus, autotermiitti, autotie, autoturma, autourheilija, autourheilu, autovaha, autovakuutus, autovaras, autovarkaus, autovero, autovuokraamo, avoauto, betoniauto, dieselauto, edustusauto, erikoisauto, farmariauto, golfauto, grilliauto, henkilöauto, hinausauto, huoltoauto, hybridiauto, hylkyauto, höyryauto, itäauto, jakeluauto, johdinauto, jäteauto, jätteenkuljetusauto, kaiutinauto, kakkosauto, karja-auto, karjankuljetusauto, kasteluauto, katalysaattoriauto, katalyyttiauto, kauppa-auto, kaupunkiauto, kiihdytysauto, kilpa-auto, kippiauto, kirjastoauto, kiskoauto, kolariauto, konseptiauto, kotipalveluauto, kouluauto, koululaisauto, kuorma-auto, kuuauto, kylmäkuljetusauto, lava-auto, lavettiauto, leasingauto, leikkiauto, leluauto, linja-auto, loistoauto, loka-auto, luksusauto, länsiauto, maansiirtoauto, maastoauto, maitoauto, matkailuauto, mellakka-auto, mikroauto, mittariauto, monikäyttöauto, museoauto, muuttoauto, myymäläauto, mäkiauto, neppiauto, nostolava-auto, nosturiauto, ongelmajäteauto, onnettomuusauto, pakettiauto, paloauto, pankkiauto, panssariauto, peltoauto, perheauto, piiska-auto, pikkuauto, pirssiauto, poliisiauto, polkuauto, postiauto, postipalveluauto, ralliauto, rata-auto, rekka-auto, romuauto, ruumisauto, sairaankuljetusauto, sairasauto, sähköauto, säiliöauto, taksametriauto, taksiauto, tiepalveluauto, tikasauto, tila-auto, turma-auto, työsuhdeauto, ulkolähetysauto, umpiauto, urheiluauto, vaihtoauto, vakioauto, vetoauto, vetyauto, viistoperäauto, vuokra-auto, yhdistelmäauto, yksityisauto, yritysauto, öljyauto

• auto Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 406, 445 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

auto

1. (sanaliitoissa) auto

   My brother is an auto mechanic. – Veljeni on automekaanikko.

2. automaattinen toiminta, automaatti

   Put it on auto! – Käännä se automaatille!

auto m. (monikko autos)

1. (oikeustiede) ratkaisu, määräys, päätös, tuomio
2. valtuutus, valtakirja
3. Raamatun tapahtumiin perustuva lyhyt näytelmä, joita esitetään yleensä pääsiäisenä

• sanasta acto, ’teko’ (DRAE)

• auto de fe
  1. teloitus roviolla inkvisition tuomitsemana

auto m. (monikko autos)

1. (amerikanespanjaa) auto

• lyhentymä sanasta automóvil

• automóvil, (Espanja) coche, (USA, Meksiko, Venezuela) carro

auto m. (monikko auto's)

1. auto

auto f. (monikko auto)

1. auto

• automobile, autovettura, (puhekieltä) macchina

àuto m.  (deminutiivi àutić)

1. (arkikieltä) auto

• IPA: /'ǎuto/
• tavutus: a‧u‧to

• automobil, (puhek.) kola, (neol., harv.) samovoz

• àuto Hrvatski jezični portal
• àuto Hrvatski mrežni rječnik
• àuto Školski rječnik hrvatskoga jezika

auto n. (monikko auta)

1. (arkikieltä) auto

• samochód

auto f. (monikko autos[luo])

1. auto

• IPA: /o.to/

• sanasta automobile

• voiture
• (slangia) bagnole, caisse, char

auto n.

1. auto

auto n.

1. auto

auto (gen auto, part autot)

1. auto

   sõidab autoga, juhib autot – ajaa autolla, ajaa autoa

   auto seisab, sõidab, kihutab, peatub – auto seisoo, liikkuu, menee lujaa, pysähtyy

   Jalakäija jäi auto alla. – Jalankulkija jäi auton alle

• ÕS 2018 tyyppi 16 (pere) pere

• autobuss, autojuht, autokumm
• kaubaauto, kiirabiauto, kauplusauto, sõiduauto, veoauto, üüriauto

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : auto
• auto Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)