ruuna
Estonian
editNoun
editruuna
Finnish
editEtymology
editBorrowed from Swedish rune (“gelding”).
Pronunciation
editNoun
editruuna
Declension
editInflection of ruuna (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | ruuna | ruunat | |
genitive | ruunan | ruunien | |
partitive | ruunaa | ruunia | |
illative | ruunaan | ruuniin | |
singular | plural | ||
nominative | ruuna | ruunat | |
accusative | nom. | ruuna | ruunat |
gen. | ruunan | ||
genitive | ruunan | ruunien ruunain rare | |
partitive | ruunaa | ruunia | |
inessive | ruunassa | ruunissa | |
elative | ruunasta | ruunista | |
illative | ruunaan | ruuniin | |
adessive | ruunalla | ruunilla | |
ablative | ruunalta | ruunilta | |
allative | ruunalle | ruunille | |
essive | ruunana | ruunina | |
translative | ruunaksi | ruuniksi | |
abessive | ruunatta | ruunitta | |
instructive | — | ruunin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
editFurther reading
edit- “ruuna”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03