duuri
Finnish
editEtymology
editFrom German Dur (“major”), from Latin durus (“hard”).
Pronunciation
editNoun
editduuri
Usage notes
editThe system of naming the keys differs between English and Finnish in the ends of the scale. See entries for individual keys.
Declension
editInflection of duuri (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | duuri | duurit | |
genitive | duurin | duurien | |
partitive | duuria | duureja | |
illative | duuriin | duureihin | |
singular | plural | ||
nominative | duuri | duurit | |
accusative | nom. | duuri | duurit |
gen. | duurin | ||
genitive | duurin | duurien | |
partitive | duuria | duureja | |
inessive | duurissa | duureissa | |
elative | duurista | duureista | |
illative | duuriin | duureihin | |
adessive | duurilla | duureilla | |
ablative | duurilta | duureilta | |
allative | duurille | duureille | |
essive | duurina | duureina | |
translative | duuriksi | duureiksi | |
abessive | duuritta | duureitta | |
instructive | — | duurein | |
comitative | See the possessive forms below. |
Coordinate terms
editDerived terms
editcompounds
Further reading
edit- “duuri”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02