tutkija

From tutkia (“to investigate, examine; to research”) +‎ -ja.

• IPA^(key): /ˈtutkijɑ/, [ˈt̪ut̪k̟ijɑ̝]
• Rhymes: -utkijɑ
• Hyphenation^(key): tut‧ki‧ja

tutkija

1. researcher; scientist

   aivotutkija ― neuroscientist

2. investigator

   rikospaikkatutkija ― crime scene investigator

   kuolinsyyntutkija ― coroner (literally, “cause-of-death investigator”)

• tutka
• tutkain
• tutkimus
• tutkinto

• “tutkija”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

• tukijat