Maisemat ovat komeat Kilpisjärven Saana-tunturin laelta. Lännessä siintävät Norjan ja Ruotsin suurtunturit, jotka ikuistuvat tuhansien turistien kännykkäkameroille joka vuosi.
Väitöskirjatutkija Elina Huttonin mukaan teemme niin, koska valtiovalta niin aikoinaan halusi.
– Jopa kulkureitit ja tasanteet on rakennettu niin, että matkailijan katseet kääntyisivät kohti länttä, Hutton sanoo.
Tutkijan mukaan tavallaan koko Kilpisjärven kylä on olemassa siksi, että sen ympäristöstä saa kauniita kuvia – ja koska se on tarpeeksi kaukana Venäjästä.
– Toisen maailmansodan jälkeen haluttiin tehdä pesäero itään ja suunnata suomalaisten katse länteen. Päätettiin, että se on hyvä tapa vahvistaa suhdetta muihin Pohjoismaihin, Hutton sanoo.
Neuvosto-Venäjä vei kansallismaiseman
Kilpisjärven tarinan voi Huttonin mukaan oikeastaan aloittaa Suomi-neidon toisesta käsivarresta, Petsamosta. Kun Neuvosto-Venäjä luovutti Petsamon Suomelle Tarton rauhassa 1920, piti tavalliset kansalaiset saada näkemään Petsamo osana aitoa Suomea. Se päätettiin Huttonin mukaan tehdä matkailun avulla.
Suomen matkailuyhdistys rakensi Petsamoon hotellin ja alueelle alettiin järjestää bussimatkoja.
– Valtion maksamissa mainoskampanjoissa Petsamon tuntureita, vuonoja ja läheistä Jäämerta markkinoitiin kansallismaisemana.
Kun pohjoiseen menevä tie saatiin kuntoon, sitä mainostettiin myös ulkomaalaisille matkailijoille ”maailman ainoana Jäämerelle johtavana tienä”. Petsamo-kuume iski myös taiteilijoihin ja kirjailijoihin. Alue nousi Suomen suosituimpien matkailukohteiden joukkoon – Terijoen, Valamon, Suursaaren ja Aulangon rinnalle.
Matkailu kasvoi, kunnes toinen maailmansota syttyi. Suomi menetti kansallismaisemaksi kohotetun Petsamon. Tilalle oli keksittävä jotain muuta – mieluusti mahdollisimman kaukana itärajasta.
Suomalaisten kansallistunnetta haluttiin herätellä nyt tähystämällä länteen, ei Jäämerelle.
Katse kääntyi jäljelle jääneeseen käsivarteen Kilpisjärvelle.
Kylä sijoitettiin niin, että Saanasta tuli maiseman keskipiste
Petsamon korvaaja haluttiin Huttonin mukaan luoda juuri Kilpisjärvelle, vaikka matkailuhotelleja olisi löytynyt valmiina muualtakin Lapista kuten Hetasta ja Pallakselta. Keskellä erämaata Kilpisjärvellä sijaitsi vain pieni valtion retkeilymaja, joten ensimmäisenä sinne piti rakentaa hotelli aivan kuten Petsamoon.
– Ennen sotia Kilpisjärvelle ei mennyt edes tietä. Tie sinne rakennettiin vasta sotien aikaan, Hutton sanoo.
Hotellin ympärille luotiin kylä. Jopa kylän keskusta sijoitettiin niin, että Saanasta tuli sen maiseman keskipiste. Huttonin väitöskirja-aineiston mukaan tämä kaikki tehtiin tietoisesti ja matkailun vuoksi.
– Alettiin hokea, miten jokaisen suomalaisen oli nähtävä juuri tämä tunturi.
Arkistovideolta näet, kuinka Kilpisjärveä markkinointiin vuonna 1951.
Osa Petsamon matkailun markkinointimateriaalista ja sloganeista siirrettiin suoraan markkinoimaan Kilpisjärveä.
– Se oli sitä aikaa, kun ei ollut ihan niin nuukaa, mistä kuvat tarkalleen ottaen oli otettu. Petsamoa mainostettiin Jäämerellä. Nyt alettiin puhua uudesta Jäämerentiestä, vaikkei se Kilpisjärventie edes sinne Jäämerelle mene.
Elina Huttonin mukaan 80 vuoden takainen kansallisen identiteetin rakentamisen retoriikka toistuu myös tämän päivän some-postauksissa.
– Todella paljon näkee julkaisuja, joissa sanotaan, että kaikkien suomalaisten pitäisi käydä Kilpisjärvellä ja Saanalla.
Hutton kävi väitöskirjaansa varten läpi tuhansia Kilpisjärvi-aiheisia Instagram-postauksia. Esimerkiksi Saanan päältä otetuista kuvista yli puolet oli otettu kohti Norjan ja Ruotsin suurtuntureita ja Mallaa.
Yksi syy on, että koko reitti Saanalle ja näköalatasanteet on rakennettu niin, että katsoisimme länteen. Yhä edelleen.
– Onhan se maisema hieno sinne päin, mutta kyllä maisemat toiseenkin suuntaan Käsivarren suurtuntureille tai jokivarteen ovat aika hienot.
