Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusista ravitsemussuosituksista on tullut sanomista ennen kuin niitä on virallisesti edes julkaistu.
Uudet suositukset pohjautuvat viime vuonna julkaistuihin pohjoismaisiin ravintosuosituksiin ja kehottavat odotetusti syömään enemmän kasviksia ja kalaa ja vähemmän lihaa.
Syytkään tuskin tulevat kenellekään yllätyksenä. Tarkoitus on ohjata ihmisiä sekä henkilökohtaisen terveyden että planeetan kannalta parempaan suuntaan. Erityisesti punaisen lihan kulutuksen vähentäminen auttaisi molempiin: suurin osa ruuan ympäristövaikutuksista syntyy lihantuotannosta, ja punaisen lihan käyttö on yhdistetty moniin sairauksiin, kuten paksusuolensyöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin.
Jos oma terveys siis kiinnostaa, punaista lihaa kannattaisi syödä enintään 350 grammaa viikossa, jos planeetan, niin vielä vähemmän. Kummassakin tapauksessa tilalle kannattaisi ottaa kasviproteiineja.
Minä ainakin syön mitä haluan, minä kannatan yksilönvapauksia.
Suomalaiset ottivat tiedon vastaan yhtä viileästi kuin lapset, joille kerrotaan, että joka päivä ei kannata syödä karkkia tai hampaisiin tulee reikiä. Kansalaiset parkuivat pahaa oloaan uutisten kommenttikentissä ja täyttivät ne lapsekkaalla uhmalla.
Minä ainakin syön mitä haluan, minä kannatan yksilönvapauksia.
Erityisen paljon tunteita ovat herättäneet leikkeleet, mistä on kiittäminen myös ”leikkelekieltoa” rummuttanutta mediaa. Tutkimusnäyttö ylimääräisen lihansyönnin haitallisuudesta on yksiselitteistä, mutta silti lihateollisuus pääsi uutisiin kertomaan, että näin ei ole.
”Suomalainen kuluttaja voi hyvillä mielin lisätä leikkeleen leipänsä päälle”, linjasi Atrian tutkimus- ja kehitysjohtaja Anu Saranpää ja lisäsi, että hänestä leikkeleisiin kohdistuva leimaaminen on ”ikävää”.
Joopa joo. Epäilemättä myös aseteollisuuden mielestä on ikävää, miten usein käsiaseet yhdistetään murhiin, mutta mennään eteenpäin.
Kun suomalaiset vielä käsittelivät gotleria koskevia tunteitaan, Azerbaidžanin Bakussa kokoonnuttiin YK:n ilmastokokoukseen.
Kansakunnan henkisen tasapainon riippuminen keittokinkusta olisi tarpeeksi traagista jo itsessään, mutta erityisen irvokasta siitä tekee ajoitus.
Kun suomalaiset vielä käsittelivät gotleria koskevia tunteitaan, Azerbaidžanin Bakussa kokoonnuttiin YK:n ilmastokokoukseen. Se alkoi synkissä merkeissä.
Rikkaiden maiden into rahoittaa kehittyvien maiden ilmastotyötä hiipuu, suurin saastuttaja Kiina ei halua maksaa mitään mistään ja Donald Trumpin ensi kauden poliittiset päätökset saattavat lisätä päästöjä vuoteen 2030 mennessä 4 miljardia tonnia. Se vastaa koko EU:n ja Japanin yhden vuoden päästöjä.
Teoriassa Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoite olisi vielä mahdollista saavuttaa. Silloin globaaleja päästöjä pitäisi vähentää nykyisestä yli 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja yli 60 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.
Nykyisellä vauhdilla olemme menossa kohti 2,7:ää astetta. Se merkitsee esimerkiksi sitä, että trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla on niin kuuma, ettei siellä voi elää.
Kaikkia seurauksia on vaikea ennakoida tai edes käsittää. Silti tai juuri siksi poliittista tahtoa päästöjen vähentämiseen ei löydy.
Poliittisen järjestelmän alisuoriutuminen on omiaan vähentämään myös kansalaisten motivaatiota ilmastotoimiin.
Laahaavien ilmastotoimien ongelma on ilmeisimpien, kuten yhteiskuntien romahtamisen, lisäksi se, että poliittisen järjestelmän alisuoriutuminen on omiaan vähentämään myös kansalaisten motivaatiota ilmastotoimiin.
Kieltämättä tuntuu hieman lannistavalta miettiä maanantai-iltana ruokakaupassa, saako tänään ostaa avokadoja vai ei, kun samaan aikaan näyttää entistä todennäköisemmältä, ettei käännettä jyrkkien päästövähennysten tielle tule.
Kaikki kyllä puhuvat teoista ja yhteistyöstä, mutta samaan aikaan kansalaisille lähetetään päinvastaisia viestejä hakkaamalla metsiä, alentamalla bensan verotusta ja tukemalla ympäristölle haitallista toimintaa.
Jos jonkinlaista valheellista toivoa toisinaan tunteekin, viimeistään loputtomalla leikkelehyllyllä se kyllä haihtuu.
Jos ihminen ei suostu hahmottamaan edes suun toiminnan ja peräpään tapahtumien välistä yhteyttä, miten sellaisen voisi nähdä suun ja ilmakehän välillä?
Tuija Siltamäki
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Korjattu 21.11.2024 klo 13.25: Kolumnissa luki aiemmin ”Ruokaviraston uusista ravitsemussuosituksista on tullut sanomista ennen kuin niitä on virallisesti edes julkaistu.” Lauseessa ruokavirasto korjattu Valtion ravitsemusneuvottelukunnaksi.