Kun Valkoisen talon isännällä on asiaa, kaikilla muilla on tapana kuunnella tarkkaan hänen punnittuja puheitaan. Mutta kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump avaa suunsa, jopa hänen omat avustajansa haukkovat henkeään.
Kuumottava kysymys on, kuinka vakavasti Trumpin usein yllättävät aloitteet pitäisi ottaa ja kuinka mietittyjä ne ovat.
Esimerkiksi Trumpin räväkät – ja kansainvälisen oikeuden mittarilla laittomat – ideat palestiinalaisten pakkosiirrosta ja Gazan ottamisesta Yhdysvaltain haltuun helmikuun alussa tuskin olivat yhtä harkittuja kuin tuoreeltaan kuulosti.
Trumpin aloite näytti suunnitelmalliselta, koska hän luki sen paperista. The New York Times -lehti on kuitenkin selvittänyt, ettei Trumpin hallinto ollut käsitellyt idean toteuttamiskelpoisuutta edes alustavasti.
Timesin mukaan Trumpin ehdotus tuli shokkina hänen avustajilleen ja ministereilleen.
Yllätyksenä se tuli myös Trumpin vieraana olleelle Israelin pääministerille Benjamin Netanjahulle. Timesin mukaan Trump kertoi tälle ideastaan vasta hetki ennen tiedotustilaisuutta.
Trumpin varomattomat tai huolimattomat ideat olisivat vähemmän vaarallisia, jos hän joskus perääntyisi niistä. Ainakaan nopeasti Trump ei niin tee. Eikä hän tietenkään koskaan myönnä olevansa väärässä.
Trumpin avustajat ovat yrittäneet selittää puheita parhain päin. Trump itse on jatkanut ideoidensa pontevaa markkinointia, Gazan tapauksessa myös vastahankaisille valtionpäämiehille kuten Jordanian kuninkaalle Abdullah II:lle, joka vieraili Valkoisessa talossa.
Jos Trumpin ideat ovat hänen neuvottelutaktiikkaansa, se on Lähi-idän kriisin historian huonoin. Näin sanoo brittiläisen Chatham House -tutkimuslaitoksen tutkija Ahmed Aboudouh.
Hänen mukaansa Trump vaarantaa ehdotuksillaan Israelin ja Hamasin aselevon, tahraa Yhdysvaltain maineen Lähi-idässä ja voimistaa sen vihollisia.
Siitä huolimatta Gaza-idea oli kieltämättä poikkeava. Se näyttää riittävän Trumpille.
Venäjän hyökkäyssodan suhteen Trump ei anna yhtään vakaampaa vaikutelmaa tilannekuvastaan ja päätöksenteostaan.
Trumpilta kysyttiin keskiviikkona, pitääkö hän Ukrainaa ”tasaveroisena jäsenenä” rauhanprosessissa. Trump totesi, että kysymys oli mielenkiintoinen.
Helppo kysymys, johon olisi ollut helppo vastaus: kyllä, tietenkin.
Sen sijaan Trump sanoi, ettei olisi pitänyt alkaa sotia. Ikään kuin Venäjän massiivisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneella Ukrainalla olisi ollut muita vaihtoehtoja.
Näyttää siltä, ettei Trump olisi ollenkaan perehtynyt sotaan ja sen syihin.
Suurvaltaa ei yleensä johdeta päähänpistoilla. Poliittiset linjaukset ja neuvottelutavoitteet arvioidaan mahdollisimman perusteellisesti ja pitkäjänteisesti asiantuntijavoimin.
Harvardin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa on arvioitu Trumpin toimintaa ja neuvotteluita. Trump ei ole piitannut protokollasta tai ulkopoliittisesta perinteestä eikä ole kaivannut asiantuntijoiden apua.
Neuvotteluissa Trump on arvion mukaan valmis myönnytyksiin, jos vastapuoli osoittaa hänelle kunnioitusta ja hivelee hänen egoaan.
Vastapuolen kannattaa siis imarrella Trumpia.
Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin puhelinkeskustelu keskiviikkona osoitti, että sen taidon Putin osaa.
Putin muun muassa käytti käsitettä maalaisjärki (common sense), jonka Trump yhdisti omaan kampanjaretoriikkaansa. Näin löytyi yhteinen sävel, jota Trump hehkutti somepostauksessaan.
Sekä Trump että varapresidentti J. D. Vance ovat sittemmin paikkailleet Ukraina-lausuntojaan.
Trumpin kauppapolitiikka näyttää yhtä poukkoilevalta. Hän uhkasi Kolumbiaa tulleilla ja perui ne. Hän määräsi tulleja sekä Kanadalle että Meksikolle, mutta lykkäsi niitä.
Onko kaaoksen kylväminen viisautta, kuten Valkoinen talo kernaasti tulkitsee – vastaus saadaan ehkä myöhemmin.
Joka tapauksessa pysyvä epävarmuus on Yhdysvaltain kauppapolitiikan uusi ydin, arvioi The Washington Post -lehden taloustoimittaja David Lynch.
Epävarmuus taas on myrkkyä investoinneille ja talouskasvulle.
Tuo epävarmuus yltää nyt kaikkeen, mihin Trump kiinnittää huomionsa.